maanantai 1. maaliskuuta 2010

oma maailma, eri maailma

Olimme lauantaina V:n kanssa ystäväpariskunnan tupaantuliaisissa. Sattumien vuoksi yhteisiä tuttaviamme ei ollut päässyt paikalle, joten emme tunteneet ketään muista vieraista. Yleensä kun tapaa uusia ihmisiä, keskustelu alkaa siitä mitä kukin tekee työkseen, onko perhettä ja oletko katsonut olympialaisia tietysti näinä aikoina.Tällä kertaa keskustelu kuitenkin alkoi kysymyksellä onko teillä koiraa. Muut vieraat, tai ainakin suurin osa heistä, tunsivat toisensa yhteisen koiraharrastuksen kautta ja niinpä keskustelu keskittyi luontevasti tähän aiheeseen. Hetken kuunneltuani olin tipahtanut totaalisesti kärryiltä. Minulle oli täysin hebreaa mitä tarkoitetaan sukutauluilla, mikä on togo (vai oliko se toko?), millainen on hyvä talvitakki koiralle ja miten opettaa koira pois tavasta tuhota omistajiensa omaisuutta heidän poissa ollessaan. Lisäksi sain kuulla mitä erikoisimmista harrastuksista, mitä koirille on olemassa. Näyttelyistä olen kuullut, samoin agility on ainakin sanana tuttu, mutta mitä on esim. koiratanssi tai koirien toimintaterapia. Koska minulla ei ole koskaan ollut koiraa, tai mitään muutakaan kultakalaa kummempaa lemmikkiä (ja ei, en voi keskustella myöskään akvaarioharrastuksesta, sillä tämä tivolista voitettu asukki asui kukkamaljakossa lyhyen muutaman päivän kestävän elämänsä ajan), tai muutakaan isompaa kosketusta aktiivisten rotukoirien elämään, en voinut osallistua keskusteluun ollenkaan. Siinä sitten istuin hiljaa napostellen tarjottavia ja nyökkäillen muka ymmärtäväisesti keskustelulle, kun yhtäkkiä tajusin, miltä lapsettomasta ystävästäni mahtaa tuntua joskus, kun hän on minun ja muutaan muun yhteisen lapsen saaneen ystävämme seurassa. Joutuuko hänkin kuuntelemaan pitkiä jorinoita lastetarvikkeiden ominaisuuksista ymmärtämättä oikeastaan mitään (saati se, ettei voisi vähempää kiinnostaa)? Joutuuko hänkin kuuntelemaan keskusteluja lastenkasvatusperiaatteista ja jopa kommentoimaan niitä kokemattomuudestaan huolimatta. Kysytäänkö häneltäkin eikö sinustakin meidän muksu ole pullea/laiha/possu/laiska/riiviö/hupaisa/kaunis/fiksu/suloinen/maailman kiltein ja odotetaan silmät kiiluen vähintään yhtä innostunutta ja mairittelevaa vastausta?

Minulla oli oikeasti todella hauska ilta ja tuparit olivat erittäin onnistuneet, varsinkin sen jälkeen kun siirryin keskustelemaan miesten kanssa polkupyöristä/moottorikelkoista/musiikista/ jääkiekosta ynnä muusta. Tapasin ystäväni seuraavana päivänä lastenkutsuilla ja huomasin, että sitähän se todella on. Sekä äidit että isät keskustelivat lähinnä lapsista ja tokihan se pienen syntymäpäiväsankarin juhlissa asiaan kuuluukin. Pidin kuitenkin huolen, että ystäväni keskusteli ainakin minun kanssani ihan muista aiheista ja olin huomaavinani pienen helpottuneen katseen hänen silmissään.

2 kommenttia:

  1. Jos lohduttaa, niin minulla on jo järjestyksessään toinen koira, enkä silti syty mistään näyttely- ja sukutaulukeskusteluista. Harrastan itse palveluskoiralajeja enkä koskaan kehtaa kysyä kaverilta, että miten hyvä joku näyttelysuoritus sen koiralla oli, kun se on saanut näyttelystä sinisen nauhan... ;) Se on muuten toko eli tottelevaisuuskoulutus eli tottis. Tarkoittaa perustottelevaisuusliikkeiden harjoittelua, kuten vieressä seuraamista, liikkeestä istumista, maahanmenoa, seisomaan jäämistä ym. En kyllä itse juurikaan keskustele koira-asioista muiden kuin koiraihmisten kanssa - paitsi, jos on jotain hauskoja (siis ainakin kuvittelen, että yleismaailmallisesti kaikkien mielestä hauskoja) koirakommelluksia muillekin jaettavaksi. :) Lapsi kun syntyy toukokuussa, niin olen ainakin toistaiseksi edelleen ihan ulkona kaikesta vauvatarvikekeskustelusta. Ei oo vaunuja, ei oo turvaistuinta eikä mitään muutakaan hommattuna, kun koen jotenkin hirmuisen ylitsepääsemättömän hankalaksi alkaa perehtyä niihin vempaimiin. Ja kestovaipat - huhhuijakkaa, en tiedä mikä koulutuspohja ihmisellä pitäisi olla, että osaisi selvittää minkälaisia vaippoja sitä pitäisi oikein kaappiin hommata / valmistaa ennen jälkikasvun syntymää.

    VastaaPoista
  2. Onnea raskauden johdosta!

    Ehkä siinä oli juuri se, että muut vieraat olivat koiraihmisiä, joten heille se oli ihan automaattinen puheenaihe, eivätkä varmaan edes huomanneet, että jäin keskustelusta pois. Totta on että lastentarvikkeistä ja äitien keskusteluissa on ihan oma maailmansa johon on vähintään yhtä hankalaa päästä mukaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...