sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Sunnuntaiaamuja ja pilvipoutaa

Viikonloppuaamuisin, silloin kun kerrankin voisi nukkua pitkään eikä mihinkään ole kiire, lapsi kyllä herää jo normaaliakin aiemmin. Viiden jälkeen kainaloon kömpii kaikkinen nalleineen ja pupuineen vielä melko uninen pieni tyttö. Unta ei enää kuitenkaan riitä, vaan hetken pyörimisen jälkeen nuostaan istumaan ja aletaan leikkiä ja laulaa, aluksi pienellä äänellä, mutta koko ajan kovempaa. Puoli kuuden aikaan on jo pakko päästä pois sängystä, mutta miten nuo vanhemmat saisi ylös. Epäilen täysin tahalliseksi, että lapsi keksii alkaa kuoriutua yöhaalaristaan ja tuumi "äiti, mennään pesemään kakka pois!". Ei kun kiireellä vessaan, jossa vain nauretaan vahingoniloisesti unisen isän kääriessä melkein puhdasta pissavaippaa ja ilmoitetaan nopeasti "ei tullutkaan!". Koska minä sain nukkua eilen pitkään, on tänään isän vuoro saada palata sänkyyn ja minun kömpiä keittämään teetä.


Varhaisaamiaisen jälkeen, kun äidin on uhrautuvasti annettu juoda teekupposensa ja sanomalehden koirankuvat on silitetty ja leikkiruokittu loppuun, on aika etsiä jotain luettavaa. Aamuhetkiin sopii tietysti parhaiten ne kaikkein paksuimmat opukset. Kahden kirjan jälkeen ilmoitin jyrkästi, että nyt ei enempää, saat lukea itseksesi. Kun äiti hakee päättäväisesti kameran, on lapsen pakko keksiä muuta.

Rakennetaan maailman pisin junarata! Junarata on kyllä maailman paras keksintö. Vaikka palikoita ei ole kuin kahta perusmallia, kaari ja suora, voi niistä tehdä aina uudenlaisen radan. Kummisetä on pitänyt huolen, että jos kaaret ja suorat ei riitä, voi rakennelle myös siltoja ja tunneleita. Koska palaset ovat niin yksikertaiset, lapsi voi rakentaa radan ihan itse ja äiti huilia vieressä juoden toista teekupillistaan. Tosin insinööriäidin on vaikea pitää näppinsä pitkään poissa rakennustyömaalta (ja siksi luulenkin lapsen valinneen juuri junaradan leikiksi).


Junaleikin myötä kellokin alkaa pikkuhiljaa olla jo kahdeksan. Lastenohjelmat alkaa ja äiti siirtyy keittämään puuroa. Jokohan kohta voisi keittää kahvia ja herättää isänkin touhuamaan?

Hyvin usein viikonloppuaamuna pitää saada "punainen mekko" päälle. En todellakaan tiedä mitä sillä oikeasti tarkoitetaan, mutta viime aikoina parhaiten on kelvannut äidin tekemä "pilvipaita", kuten Amanda sitä nimittää. Kangas on JNY- designin pilvitrikoota. Kaavat on muokattu Ottobren perustrikoopaidan kaavoista. Kangas on niin ihana, että halusin tehdä jotain mahdollisimman pitkäikäistä. Onnistuinkin mielestäni aika hyvin. Nyt tuota käytetään mekkona ja tunikana ja kun tyttö tuosta kasvaa hihojen pituuden ansiosta (nyt niitä pitäisi kääriä) menee vielä paitanakin. Mutta olisiko kellään vinkkiä miten kannattaisi helma kääntää, ettei se rullaantuisi noin? Nyt olen käyttänyt ohjeen mukaisesti kaksoisneulaa ja suoraaommelta.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia :) Mitään oikeaoppista ohjetta en tiedä, mutta itse kääntäisin trikoohelmaa ehkä useamman sentin matkalta kaksin- tai kolminkerroin. Ei ole rullautumisongelmaa ollut mulla ainakaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tuossa on noin kahden sentin käänne kaksinkerroin. Täytyy ehkä ensimmäiseksi kokeilla ihan perinteistä silittämistä..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...