keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Kevättä!

Mistä tietää että on kevät?

Sen tietää siitä, että lapsi haluaa pukeutua pelkkiin alusvaatteisiin ja käyttää sisälläkin aurinkolaseja

Sen tietää siitä, että tummat verhot on poistettu ikkunan edestä ja tilalle on tuotu penkki täynnä taimia. Penkin viereen taas on ilmestynyt kasa sisustuslehtiä ja toinen kasa polkupyörälehtiä.

Sen tietää siitä, että meille ilmestyy uusia mekkoja ja t-paitoja, verhoja ja sohvatyynyjä mitä heleimmissä väreissä.

Sen tietää siitä, että olisi kova tarve uudistaa blogin ulkonäköä.

Ostin itselleni uuden polkupyörän. Olen itseasiassa haaveillut siitä jo parikin kevättä, mutta nyt sen viimein tein. Ihana uusi maastopyörä, jossa on joustava etuhaarukka, tiikerin kuva keulassa, jolla pääsee todella lujaa, levyjarrut ja keveys ja ominaisuudet joista mieskin on kade. Ihanaa viilettää pyörällä pitkin katuja ja puistoja aamuauringossa ennen seitsemää, kun kaduilla ei ole vielä juuri ketään, sorsat laulelevat padolla ja katupöly tuoksuu. Tällä viikolla on aurinko paistanut joka päivä, myös meillä sisällä.

Viime viikon mies oli työreissussa ja me olimme tytön kanssa kahdestaan kotona. Ulkona oli sateista ja märkää ja sisälläkin kasautui ukkospilviä. Lapsella oli ikävä isää, ei huvittanut syödä, ei nukkua eikä varsinkaan pukea. Äiti tarvittiin joka ikiseen leikkiin mukaan, mutta ei nekään pidemmän päälle kiinnostaneet. Onneksi tajusin kertoa päiväkodissakin miehen työreissusta, sillä perjantai aamuna vein ensimmäistä kertaa ikinä karjuvan lapsen hoitoon. Tyttö menee AINA hyväntuulisena hoitoon ja vaikka aamu olisikin kitinä, viimeistään päiväkodin pihassa nousee hymy. Nyt vain karjuttiin ja karjuttiin ja karjuttiin lisää. Edellisenä iltana tyttö kävi nukkumaan vasta kaksi tuntia normaalin nukkumaanenoajan jälkeen, ihan vain kun ei huvittanut ja piti riekkua sängyssä ja yöllä olimme heränneet kolme kertaa, eli olimme molemmat todella väsyneitä. Päiväkodissa jouduin pukemaan lapsen väkisin jo kolmatta kertaa sille aamulle, koska tottakai raivostuessa piti pissata housuunkin. Olin jo ihan itkun partaalla. Ihana hoitaja tuli luoksemme ja otti tytön syliin ja sanoi, että vaikka kuinka olisi ikävä isiä, niin ei silti saa äidin mieltä pahoittaa. Sen jälkeen hän taputti minua olalle ja käski lähteä töihin "kyllä me pärjätään".

Tällä viikolla kaikki on ollut niin helppoa. Tyttö on hyväntuulinen ja vaikka uhmaikä ei mihinkään ole kadonnutkaan, on hän ihan eri reipas. Tohkeissaan hän kertoo tehneensä isin kanssa päivisin "vaikka mitä" ja nauttii lomailusta. Itsekin osaa taas arvosta tavallista arkea ihan eri tavalla, kun sen saa jakaa toisen aikuisen kanssa. Mitä sitten vaikka olenkin töissä ja he lomalla. Mitä sitten, että ensiviikolla olemme taas kahdestaan kotona, vieläpä yhden päivän pidempään kuin viime viikolla, ja takatalveakin on luvattu räntäsateineen ja pakkasineen. Nyt on kevät! Nyt on ihanaa! Ja aion nauttia siitä vielä nämä muutamat päivät! Kunhan pääsen kotiin, käyn ostamassa leivoksia ja narsisseja ja huristan kotiin nauttimaan niistä parvekkeelle ihan miehen ja ihanan lapsen kanssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...