maanantai 10. toukokuuta 2010

Hieman erilainen äitienpäivä

Kuinka moni äiti heräsi eilen jo ennen puolta kuutta kolinaan ja hetken kuluttua, kun isä meni katsomaan mitä tapahtuu, huudahdukseen "en minä syö sokeria!" Valoisuuden myötä meillä herätään aina vain aikaisemmin. Keittiöstä alkaa kantautua vedenkeittimen ääni, sekä supinaa ja rapinaa ja yritän vetäytyä entistä syvemmälle peiton alle. Kirkas ääni kajautti makuuhuoneen ovelta "Hyvää äitinpäivää, minulle on paketti!" ja ennen kuin ehdin kunnolla edes kiittää, samainen kirkasääni kävi avaamaan päiväkodissa tekemäänsä lahjaa. Sain ihanan sormivärityön puolukoista. Mies seurasi perässä vaaleanpunaisten Reinojen ja ruusun kera. Pikaiset halaukset, suukot ja onnittelut, ja mies katosi töihin. Kolme vuotta sitten naureskelimme työsopimuksen pykälälle "suostuu tarvittaessa työskentelemään myös pyhinä ja viikonloppuisin", sitä kun ei pitänyt ikinä tapahtua. Miksi juuri äitienpäivänä? Ja vieläpä 14 tunnin keikka! Tassuttelin valmistamaan vedenkeittimeen unohtuneesta vedestä teetä ja palasin sänkyyn sanomalehden kanssa. Minähän saan tänään aamupalaa sänkyyn, vaikka sitten itse valmistettuna. Yllättäen tyttö ilmoitti haluavansa tulla myös sänkyyn pötköttämään, varasti minulta toisen tyynyn ja kaivoi dvd- soittimen ja Nalle Puhin sängyn alta.

Iltapäivällä kävelimme Taidemuseolle. Jostain syystä siellä ei ole tullut käytyä aiemmin, siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Gl'amour näyttelyn mainos on roikkunut ilmoitustaulullamme jo pidemmän aikaa. Tämä näyttely lumosi Amandan ja kiersimmekin sen kahdesti. Esillä oli myös Pahikset ja kullanmurut- nukkenäyttely ja voitte uskoa, että lapselle sai pitää tiukan puhuttelun, ettei yhteenkään nukkeen tai leluun saa koskea. Tämän näyttelyn kohdalla sain myös pohtia lapsen pelkoja ja kokemusympäristöä. Eräässä osassa näyttelyä oli kyltti, jossa kehotettiin vanhempia huomioimaan, että osuus voi sisältää lapsia pelottavia asioita. Aikuinen näki kauhuelokuvamaisen mustiin pukeutuneen nukensilpojan, kun taas lapsi kysyi miksi tuo tyttö ompelee pimeässä. 2- vuotiaan todellisuudessa ihmiset eivät vielä tee pahaa toisilleen tai tärkeille tavaroilleen.

Päivän parasta antia, ainakin lapsen mielestä, taisi kuitenkin olla kadulla vastaan tullut bullterrieri ruskeamustana värimuunnoksena, josta lapsi huudahti innostuneena (ihan koiran vieressä) "äiti katso miten ihana lammas!" En jäänyt katsomaan karskin koiranulkoiluttajan ilmettä, vaan työnsin lapsen hysteerisesti kikattaen bebe-leivokselle.

2 kommenttia:

  1. voi kun tulee ikävä Ouluun! Nytpäs tullaankin jo viikonlopuksi sinne mummulaan ja pääsen varmaan lauantaina kaupungille kattelemmaan tuttuja paikkoja :)

    VastaaPoista
  2. Teillähän on ollut mukava äitienpäivä:)
    PS.Kattilat on plussatarjouksessa Citymarketissa...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...