keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Unelma-asumista

http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Suomi+on+t%C3%A4ynn%C3%A4+pastellinv%C3%A4risi%C3%A4+h%C3%B6lm%C3%B6l%C3%B6it%C3%A4/1135256755743

Hyvin harvoin kommentoin täällä lehtikirjoituksia tai edes muita ajankohtaisasioita oman napani ulkopuolelta, mutta nyt on ihan pakko. Siis niin pakko, että etsin väkisin ajan kirjoittaa tämän kommentin kesken työpäivän. Virpi Salmi siis kirjoittaa suomalaisesta omakotitalounelmasta, joka saa niin monen vaikertamaan ihanuudesta. Kun on se oma piha ja oma rauha, vaikka tonttia ympäröikin viisi naapuria joilla on kaikilla se samanlainen persoonallinen pakettitalo kuin itselläkin. Kun luonto on lähellä, eli asutaan pellolla pikkuruisella tontilla kaikkien muiden keskellä. Kun rakentaminen vei melkein koko omaisuuden, melkein parisuhteen, mihinkään ei ole varaa, mutta onneksi kaupoillekin on niin pitkä matka. En mitenkään moiti tai arvostele omakotitaloasumista ja totta puhuen haaveilen itsekin joku päivä omasta pihasta, mutta kun olen kuunnellut kohta vuoden verran ihmettelyjä meidän valitsemastamme asumismuodosta. Eihän lapsiperhe yksinkertaisesti voi asua muualla kuin omakotitalossa. Eihän lapsiperhe voi asua kolmiossa lähellä keskustaa. Asumme kerrostalossa ja ihan siksi koska haluamme asua kerrostalossa. Olen myhäillyt koko talven, kun joku muu on huolehtinut lumitöistä puolestani ja pihakin on hiekotettu. Olen kuitenkin saanut tehdä lumitöitä juuri sen verran kuin on tuntunut mukavalta liikuntamielessä, lapioidessani lapselle tilaa keinun alle. Minun lähikauppaani on 200 m ja alle kilometrin säteeltä löytyy useita kauppoja, kirjasto, elokuvateatteri, neuvola, ravintoloita, kahviloita, huoltoasemia, erikoisliikkeitä, videovuokraamo ja myös sitä oikeaa luontoa lintuineen, puineen, jäniksineen ja siilineen. Jos illalla tekee mieli sittenkin niitä irtokarkkeja ja auto on miehellä työreissulla, ei haittaa. Lapsi kärryihin ja menoksi. Jos lapsi kaipaa viikoloppuaamuna seuraa, mennään vain 300 m päähän leikkipuistoon missä lapsia vanhempineen riittää, eikä tarvi erikseen sopia, että saako meidän maija tulla teille kylään. Minun ei tarvitse suunnitella kerran viikossa tapahtuvaa isoa kauppareissua autolla, johon olennaisena osana kuuluu menneen viikon roskien vieminen kierrätyspisteeseen (ja auta armias jos biojäte astia unohtuukin kotiin tai keräyspaperikassi halkeaa peräkonttiin, saati että se kymmenen päivän ruokakauppalista ja kylmälaukku unohtuvat keittiön pöydälle), vaan voi ekologisesti viedä ensin roskat alakerran jätekatoksen lajittelupisteeseen ja sen jälkeen kävellä kauppaan ja ostaa vain se mitä varmasti tiedän pystyväni syömään parin seuraavan päivän aikana ja jos ruoka loppuu kävellen pääse uudelleenkin kauppaan. Viikonloppuna ei tarvi organisoitua haravointiin, aidan rakentamiseen ja postilaatikon tukemiseen, vaan voi istua piilossa naapureiden katseilta omalla parvekkeellani juomassa virvokkeita. Kuitenkin minulla on mahdollisuus halutessani harrastaa noita kaikkia kerrostalossakin, jos vain haluan. Minun asuntoni on valmiiksi rakennettu, vaikka sen onkin tehnyt joku muu, eikä meillä odota olohuoneen lattialla kasa jalkalistoja jo toista vuotta (tosin myönnän että niitä pahvilaatikoita löytyy kyllä meiltäkin). Minun elämäni on helppoa ja voin keskittyä elämiseen. Asumme ehkä hieman ahtaammin, mutta olemmepa myös lähempänä toisiamme.

Ja vielä kerran, minulla ei ole mitään omakotitaloasumista vastaan, päinvastoin. Tuo kirjoitus vain niin kolahti. Hähä te tuttavat jotka olette arvostelleet ensin meidän valintaamme ja seuraavassa lauseessa valittaneet juurikin noista samoista asioista kuin mistä Salmi kirjoittaa. Hupaisinta tuossa kolumnissa on kuitenkin kommentit. Miten kukaan uskaltaakaan kritisoida suomalaista unelmaa!

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja asiallista kyllä pohtia näitä yhteiskuntamme ihania normeja, joihin jokaisen pitäisi solahtaa. Itselläni on rivitaloasumista pari kuukautta takanapäin - emme ole mieheni kanssa kerrostaloasujia, vaan olemme aina kerrostalossa asuessamme kaivanneet sitä, että olisi oma piha. On noin niinkuin koirankin kannalta mukavampaa. Kauppaankin on vain parikymmentä metriä. :) Yhtenä kriteerinä asunnolle oli se, että sen piti sijaita lähellä julkisia liikenneyhteyksiä (menee 20 minuuttia keskustaan) ja olla edes jollain tapaa palveluiden lähellä. Nämä asumiskuviot on kyllä vähän hankalia - toisaalta se omakotitalo houkuttaa ainakin jollain aikavälillä, koska taloyhtiömuotoisessa asumisessa on ne omat taloyhtiöongelmansa ja lisää neliöitäkin tarvitaan kuitenkin jossain kohtaa. Mutta sitten taas ne postimerkinkokoiset tontit eivät oikein innosta ja kahden auton loukkoonkaan emme haluaisi. Kaikessa on aina puolensa, mutta mielettömät välimatkat eivät kyllä houkuta. Tosin, täytyy tuohon kolumniin kommentoida, että todella suuri osa omakotialueista sijaitsee kuitenkin suht lähellä keskustoja ja jopa lähellä kauppoja + muita palveluita. Riippuu vähän kaupungista. PK-seutu on tietysti vähän asia erikseen.

    VastaaPoista
  2. En edes (vielä) lukenut tuota kolumnia, voin hyvin kuvitella millainen se on.

    Juuri kaikista näistä mainitsemistasi syistä voisin (voisimme yhdessä mieheni kanssa) kuvitella asuvamme kaupungissa. Ja jos asuisimme kaupungissa, asuisimme varmaankin Helsingin keskustassa, lähellä kaikkea. Ja se sopisi meille ihan mainiosti. Ja niin ristiriitaista kuin se onkin, toinen unelmamme (ainakin luulemme niin) on asua maalla, kaukana kaikesta, ja nyt olemme lähteneet sitä unelmaa sitten rakentamaan. Ymmärrän täysin kaikki mainitsemasi kaupunkiasumisen "pointit". On kerrassaan typerää, että joku taho kuvittelee, että se olisi jollain tavalla huonompaa asumista. Kerrassaan ääliömäistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...