lauantai 31. heinäkuuta 2010



Tänä kesänä on saanut nauttia parvekkeesta koko rahan edestä. Meillä on ihanan iso parveke, missä oikeasti mahtuu toiminaan ja se onkin yritetty hyödyntää mahdollisimman hyvin kesätilana. Riippukeinu on ollut jo vuosia haaveenani ja nyt kun sille viimein oli tilaa, tilasin sen jo maaliskuussa hyvissä ajoin, jotta varmasti ehdin keinua mahdollisimman paljon. Se kulkeekin meillä Äitin keinu- nimellä. Toinen suuri haaveeni on kasvihuone ja siihenkin tarkoitukseen tämä tila soveltuu hienosti. Aurinko paistaa aamusta alkuiltapäivään, joten kasvit saavat valoa, mutta säästyvät siltä kaikkein pahimmalta keskipäivän paahteelta, kun aurinko paistaa silloin jo ihan päädystä.


Kurpitsoja ei toistaiseksi ainakaan ole kovin montaa tulossa (tosin kukkien perusteella voisi tulla enemmänkin, jos vain vielä ehtivät kypsyä), mutta sitäkin muhkeampia yksilöitä. Olen liittänyt samaan säleikköön, sekä halloween-kurpitsoja, että värikkäistä koristekurpitsoja. Oletan tämän olevan ensimmäistä lajiketta, mutta varret ovat onnistuneet solmuttumaan niin tehokkaasti, etten aivan varma ole, ennen kuin ovat kypsiä.


Näyttää siltä, että ensimmäisen kerran ihan oikeasti saan tomaatteja. Tämä on jo neljäs vuosi, kun yritän ja aiempina vuosina sato on jäänyt pariin pienen pieneen tomaattiin, vaikka kasveja olisi ollut useampiakin. Nyt tomaatteja näyttäisi tulevan todella paljon. Tavoitteenani on ollut tuon samaisen neljä vuotta saada kasvatettua itse salaattiainekset juustoa lukuunottamatta itse ja tänä vuonna alan olla jo aika lähellä. Kahdeksaa eri lajiketta olen jo saanut salaattiini parvekkeelta hakea, mutta tomaatit, kurkut ja paprikat vielä puuttuvat. Ihan täyteen tavoitteeseen en taida päästä vielä tänävuonnakaan, kurkut kun eivät meinaa alkaa kukkia ja paprikassakin huomasin paari päivää sitten jonkin ötökän. Mutta salaatinlehtiä ja yrttejä on jo montaa lajiketta ja lisäksi sokeriherneitä, pinaattia ja juurikin tomaatteja, joten kyllähän niistä jo jonkinlaisen salaatin saa.


Meidän parvekkeella ihan oikeasti asutaan ja toimitaan. Miksihän se ompelu ja neulomisvimma tuleekin pahimpien helteiden aikaan? Tästä keskustelin parin kaverin ja yhden lankaliikkeen myyjän kanssa. Onneksi on tukeva parvekepöytä mihin ompelukoneen saa tukevasti ja riippukeinussahan on mitä parhain asento neulomiseen. Toisessa päädyssä parveketta (siellä mistä ei taatusti oteta kuvia!) sijaitsee pyykinkuivaustilaa ja pari arkkua, toisessa puutarhavälineitä ja toisessa työkaluja. Siellä siis huolletaan polkupyörät, rakennellaan parvekelaatikoita, sängynpäätyjä ynnä muuta, sekä lisäksi grillataan.


Lapsikin on saanut kovan tarpeen siirtää leikkinsä ulos ja niinpä vauvaa on kuljetettu milloin kantokassissa (voisin kirjoittaa ihan oman merkinnän aiheesta nukkevauvoille myytävät tarvikkeet), milloin rattaissa ja tänään jopa kantoliinassa. Vauva, joksi tyttö nukkeaan kutsuu, on kulkenut koko kesän joka ikisessä paikassa mukana. Ihme kyllä se ei ole vielä kertaakaan ollut hävöksissä. Vauvan pitää päästä ravintolassa omaan tuoliin, vessassa omalle potalle, autossakin hänen pitää istua nätisti, puhumattakaan, että Vauva pitää ottaa mukaan niin hiekkalaatikolle, kuin kauppaankin. Ja mistä johtuu, että se on juuri tuo kyseinen nukke, joka pitää olla aina mukana? Amandalla on kolme nukkevauvaa, joista kaksi on lähes identtisiä. Kaikki nuo kolme on saatu joululahjaksi, yhtäaikaa, joten saamisjärjestyskään ei selitä suosimista. Olenkin miettinyt että pitäisi tehdä ihan koe ja kokeilla huomaisiko lapsi jos vaihtaisi noilta kahdelta lähes identtiseltä nukelta vaatteet ja tarjoaisi väärän nuken Vauvana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...