maanantai 9. elokuuta 2010

Pitkiä iltoja osa 2

Kiitoksia kovasti tuesta ja rohkaisuista! Ovat tulleet todella tarpeeseen ja helpottaneet oloa.

Viikonloppu meni niin helposti. V palasi jo torstaina alkuillasta kotiin ja perjantaina heräsi aivan eriluonteinen tyttö kuin pitkään aikaan. Iltaisin tyttö meni nukkumaan normaaliin aikaan ja nukahti muutamassa minuutissa tyytyväisenä, samoin päiväunille käytiin kotonakin rauhallisesti ja jopa minun kanssani tyttö nukahti jo kesken sadun. Meillä oli ihana viikonloppu. Tyttö on oppinut ajamaan potkupyörällään jo niin hienosti, että uskallauduimme kokeilemaan jo hieman pidempiä ja vaativampia matkoja. Kävimme uimarannalla, videovuokraamossa, lenkillä. Siis useamman kilometrin matkoja pitkin vilkkaitakin pyöräteitä ja katujen reunoja. Tyttö oli koko viikonlopun kuin pieni aurinko.


Tänä aamuna tyttö pyysi isää viemään päiväkotiin. Hän olisi tahtonut mennä kahdestaan isin kanssa. Kun tämä ei onnistunut kysyi hän, tulisiko isi hakemaan hänet. Kun vastaus oli tähänkin kieltävä, tyttö työnsi alahuulen eteen, painoi kasvonsa ja tuumi, että kun minä haluaisin että isi hakisi, kun isi on paras.  Ensimmäinen kysymys päiväkodista hakiessa oli missä isi on, tuleeko isi hakemaan. yritin saada tytön miettimään jotain muuta ja ehdotin josko menisimme huomenna päiväkodin jälkeen vaikka hieman retkelle tai pyöräilemään. Vastaus oli, että tuleeko isikin, kun isi tykkää eväsretkistä.



Illalla nukkumaanmeno oli taas yhtä taistelua. En ole ihan varma nukkuuko tyttö vieläkään, mutta luovutin ja päästin hänet meidän sänkyymme nukkumaan. Yritän muistaa, että kyse on vain ikävästä. Yritän ymmärtää pientä tyttöä joka kaipaa, eikä ymmärrä miksi isin pitää mennä pois ja tulla vasta monen päivän päästä lähteäkseen taas uudelleen. Yritän olla purkamatta omaa väsymystäni ja työstressiöni kiukuttelevaan lapseen. Yritän selvitä omasta ikävästäni, mikä ei ole yhtään pienempi kuin lapsenkaan.

Kiitoksia todella paljon kommenteistanne. Helpottavaa huomata etten ole ainoa ja ylipäätään, ettei tämä taida olla ollenkaan minun vikani tai että tekisin jotain väärin. Tämä on pisin keikkatyöjakso, mitä V:llä on ollut Amandan syntymän jälkeen ja sen kyllä huomaa. Valitettavasti emme vielä edes tiedä koska tämä päättyy. Onneksi äitini tulee apuun jo keskiviikkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...