keskiviikko 4. elokuuta 2010

Pitkiä iltoja...

Meillä palattiin maanataina taas arkeen. V matkusti taas viikoksi Pyhätunturilla ja tyttö palasi päiväkotiin. Vaikka itselläni ei lomia juuti ole ollutkaan, on tämä itsellekin kuitenkin paluu arkeen ja tuttuihin rutiineihin. Pitkä kesäloma on saanut tytön unirytmin ihan sekaisin. Illalla ei muka millään nukuttaisi ja kikkaillaan yhdeksään asti ja aamulla ei ensin meinata herätä ollenkaan ja kun viimein jaksetaan nousta pystyyn, kitistään ja kiukutellaan. Kaukana ovat ne ajat, kun lapsen saattoi vain kaataa sänkyyn ja laittaa tutin suuhun tai hyssyttää uneen sylissä. Ei se helppoa ollut silloinkaan, mutta keinot ovat vähissä nykyään. Aivan sama onko sängyssä reunoja vai ei, pois tullaan silti. Jos istut huoneessa pyöritään ja hyöritään sängyssä, lauleskellaan ja höpistään eikä oteta kuuleviin korviin kun kehotetaan rauhoittumaan. Jos poistut huoneesta joko huudetaan kuin hengenhädässä äitiä paikalle tai vaihtoehtoisesti ollaan ihna hiiskumatta ja painellaan leikkimään heti kun silmä välttää. Miksi, oi miksi nämä nukkumaanmenot ovat yhtä painajaista vielä kahden ja puolen vuoden jälkeenkin? Ja miksi nimenomaan äidille pitää näyttää ne pahimmat temput? Eihän tämä mikään uusi ongelma meillä tosiaan ole, mutta tällä viikolla on taas laitettu turbovaihde päälle asian suhteen. Mitä ihmettä tein väärin kun tyttö oli vauva? Ja mitä ihmettä voisin tehdä nyt asian korjaamiseksi?

Lisäys klo 21.18

Nyt kun lapsi viimein on unessa ja ajatuskin kulkee, kun korvat eivät ole täynnä kitinää. Tiedän, että suurin syy ongelmiin on isän työmatkat ja niiden viimeaikainen runsaus. Lapsella on kova ikävä, eikä hän ymmärrä mitä tarkoittaa neljän yön kuluttua tai edes kahden yön kuluttua, nippa nappa huomiseen. Ja vaikka ymmärtäisi ei se poista harmitusta ja pahaa mieltä. Siihen kun vielä lisätään luontainen temperamentti. Tänään vain on ollut jotenkin ihan kamala päivä, kun itsekin nukuin yöni huonosti ja aamulla löysin lapsen nukkumasta olohuoneen matolta. Vieressään hänellä oli muutamia leluja riviin järjestettynä sekä niiden säilytykseen tarkoitettu rasia, eli ilmeisesti lapsi oli herännyt jossain vaiheessa aamuyötä ja lähtenyt leikkimään, mutta uni oli keskeyttänyt leikin.

8 kommenttia:

  1. Nukkuuko hän päiväunia? Meillä nimittäin 2v nukkumaanmeno on juuri tuota jos tyttö nukkuu piirunkaan yli tunnin. Sellaisina päivinä kun ei nuku päikkäreitä, nukahtaa samantien kun saa pään tyynyyn. Esikoinen oli aikoinaan samanlainen:D

    Meillä on joka ilta sama rutiini ja sitten lapset sänkyyn. Jos 2v tulee sängystä pois, vien hänet sinne uudelleen sanaakaan sanomatta. En anna huomiota vaikka laulais kurkku suorana:D Tunnustan, itkua lohdutan jos se tulee, mutta se ei yleensä tule. Laulua ja höpötystä on senkin edestä. Tiedän tytön nukkuvan kun tulee hiljaista:D

    Jaksamisia!! Jospa teillä pian muuttuisi tuo kuvio:) Meillä esikoinen oli 3v kun hän alkoi sanomaan "nyt mua nukuttaa, hyvää yötä" ja niin hän kipitti nukkumaan aina iltaisin seitsemän jälkeen!! Tosin ei se vaihe kauaa kestänyt, mutta sen jälkeen nukkumaan mentiin ilman oopperaa...

    VastaaPoista
  2. Toivottelen tsemppiä ja jaksamista teidän iltoihin! Mietin myös samaa, että voisiko päiväunilla olla vaikutusta iltapyörimisiin, ainakin muistan keskustelleeni siskoni kanssa juuri samanlaisesta ilmiöstä mistä dibsukkakin kertoo. Mutta toivotaan, että muutos parempaan tapahtuu pian pimenevien iltojen ja päiväkotirutiinien vakiintumisten myötä.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kannustuksesta!

    Paljon mahdollista, että tyttö nukkuu päiväkodissa pitkät päiväunet korvaukseksi lyhyistä yöunista, enpäs ole nyt tullut kysyneeksikään. Tyttö on kyllä aina ollut huono nukkumaanmenijä ja ollaankin kokeiltu vaikka minkälaisia unikouluja ajan saatossa, ilman että mikään olisi sen suurempaa tulosta tuonut. Iltarutiinit ovat joka ilta samanlaiset, ja itse asiassa lapsi itse ilmoittaa, jos jokin ei mennytkään oikeassa järjestyksessä tai koitan esim. tarjota "väärää" iltapalaa. Se ainoa muuttuva rutiini on isän poissaolot. Nyt aamulla tosin tuumivat päiväkodissa, että he ovat saaneet eilen ja tänä aamuna hyvin väsyneitä lapsia, eli kyllä se päiväkodin aloittaminen taas kuukauden tauon jälkeen on itsessänkin rankkaa. Toivottavasti ensi viikko olisi jo helpompi ja onneksi kohta on taas viikonloppu.

    VastaaPoista
  4. Kaikki sympatiani ja tsemppaukseni teille, kun joudutte painimaan nukahtamisongelman kanssa!

    Myös meidän Pompolle nukahtaminen on hankalaa. On jotenkin niin turhauttavaa kaikille osapuolille kun nukahtaminen vain venyy ja venyy... Meillä nukahdettiin ensimmäisen kerran yksin yli 2-vuotiaana, mutta nyt onneksi on saatu nukahtamiset jotenkin sujumaan. Ette siis ole ainoita tämän ongelman kanssa! Minusta ainakin tuntuu, että elän ihan eri planeetalla, kun kuuntelen muiden äitien keskustelua nukahtamisista.

    Hyvä pointti tuo, että isän työmatkat sekoittavat pienen tytöt rytmiä. Minäkin ihmettelin miksi Pompolla on tällä viikolla ollut hankalaa nukahtaa, mutta ilmankos, kun päivisin ei olekaan sitä ihanaa isiä leikkimässä ja huomioimassa, vaan joutuu tyytymään äidin huomioon, joka on jaettu (allerioitaan kitisevän) pikkuveljen kanssa.

    Kaverini kertoi, että heillä oli uniongelmainen lapsi, jolle sekä nukahtaminen, että pitkien yhtenäisten öiden nukkuminen olivat vaikeita. Heidän vauva/taaperoaikansa kuulostivat todella raskailta. Mutta nyt kun lapsi on 5v. niin uniongelmista ei ole tietoakaan, olivat hävinneet lapsen ollessa 3,5v. Eli toivoa on!

    VastaaPoista
  5. Huojentavaa kuulla, ettemme ole ainoa nukahtamisongelmista kärsivä perhe. Lähipiirin perheissä tuntuu, että lapset vain viedään nukkumaan ja nukahtavat sinne nopeasti itsekseen, olis sitten kyse 2kk, 2- tai 12- vuotiaasta. Meillä on onneksi saatu nauttia jo melkein pari vuotta pitkistä yhtenäisistä öistä, mikä taas se tuntuu olevan jopa harvinaista ystäväperheillä. On tämä varmasti pienempi harmi, kuin monta kertaa yössä heräävä taapero, joten siksi tästä ei ole kauhesti tullut puhuttua ystävien kanssa. Kun tyttö viimein nukahtaa, hän ei herää vaikka vieressä huutaisi palohälytin, suihkukone tai rock-bändi.

    VastaaPoista
  6. Et todellakaan ole ainoa tämän asian kanssa! Meillähän juuri se ainoa ongelma on Toivon kanssa ollut aina nukahtamisen vaikeus. Ja usko vaan - minunkin mielestä KAIKKIEN muiden lapset nukahtavat heti kun pään tyynyyn kallistavat.

    Toivo on hyvin tarkka myös kaikesta rutiinista, mutta mitään eroa en ole huomannut normaalirutiinista poikkeavista illoista. Se on ainoa ero, jos ollaan illalla kylässä tai jossain käymässä - on nukahtaminen entistä vaikeampaa. Poika sanookin päivän tapahtumien pyörivän mielessä. Ja tietysti pyörii myös itsekin.

    Välillä päiväunet nukutaan max. tunti, välillä ei nukuta. Tälläkään tai päiväunien kellonajalla ei tunnu olevan mitään merkitystä iltanukahtamiseen.

    Meilläkin on joskus melkoinen epätoivo nukahtamisen kanssa. Pisimmillään on pyörimistä ja selostusta ja kikattelua kestänyt 1½ tuntia, mutta joskus (kuten tänään) uni tulee alle 10 minuutissa. Ja meillä se on Kimmo, jolle Toivo tekee kaikki mahdolliset temput, minulta tuo nukuttaminen onnistuu helpommin. Tosin nyt en aina sitä pääse hoitamaan kun on tuo pienempikin tuossa nukutettavana usein samoihin aikoihin.

    Mutta se on meillä myös sama ja suuuuuuri plussa, että yöt nukutaan heräämättä. Ja jo pienestä pitäen. Silloin Toivo söi 1 - 2 x yössä ja usein ei sitäkään ja imetyksen jälkeenkin nukahti aina heti. Tai useimmiten minä taisin nukahtaa ensin.

    Harva se ilta meilläkin mietitään, että mitä tehdään väärin, mutta ei kai sittenkään tehdä mitään. Kyllä se uni joskus sieltä tulee varmasti helpommin - onhan näitä helppoja iltoja jo nytkin välillä. Olen aina lopulta tullut siihen tulokseen, että Toivo on niin herkkä ja tarkka, että pienikin tapahtuma päivässä vaatii paljon miettimistä ennen nukkumaan menoa.

    Jaksamista teille. Ja hyviä unia :)

    VastaaPoista
  7. Taas tulin kommentoimaan tätä samaa. Ihan vaan sen takia kun meillä on ollut joku ihme muutos tämän viikon ajan ja sen toivon kannustavan myös sinua. Että kyllä se uni joskus sieltä tulee helpostikin :) Näköjään. Ja ilman ihmeempiä konsteja.

    Eli Toivo on nyt tämän viikon aikana nukahtanut joka ilta (siis seitsemänä iltana peräkkäin jo!) iltasadun lukemisen aikana eli max. 15 minuutin sisällä.

    Iltarutiineja ei ole muutettu lainkaan ja iltasatukin on se sama kuin joka ilta viimeisen kuukauden aikana. Kaikki muu menee ihan kuin ennen, paitsi että poika ei pyöri vaan hiljentyy heti kuuntelemaan ja laittaa silmät kiinni. Kahden ekan illan jälkeen oltiin että ohhoh. Kun noita helposti-nukahtamisia ei yleensä tule kahta peräkkäin. Mutta nyt kun niitä on jo 7, on pakko uskoa, että jotain on tapahtunut. Tottahan se on mahdollista ja todennäköistäkin, että käänne sinne entiseen tulee, mutta näin on nyt.

    Eli kaikki on mahdollista. Ja ilman mitään poppaskonsteja. Hyviä unia :)

    VastaaPoista
  8. Mukava kuulla Minna, että muutoksia voi tapahtua ihan tuosta vain, ilman poppakonsteja. Valaa kovasti uskoa uuteen viikkoon kahdestaan. Viime viikko oli jo asteen verran helpompi kuin edelliset, joten suunta on ainakin jo parempi. Kiitoksia kannustuksesta ja toivottavasti teillä ei tule takapakkia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...