keskiviikko 17. marraskuuta 2010

... pohdintaa auton takapenkillä matkalla päiväkotiinja töihin:

- Äiti olenko minä isosisko?
- Et Kulta.
- Äiti oletko sinä isosisko?
- Olen. Olen Mikon ja Johanneksen isosisko.
- Miksi minä en ole isosisko?
- No.. Koska sinä olet meidän ainut lapsi.
- Minä haluaisin olla isosisko!
- No.. niin...

... hetki pohdintaa takapenkillä...

- Äiti onko minula serkkuja?
- Ei Kulta, sinulla ei ole serkkuja
- Miksi ei?
- No.. koska sinun enoilla ja tädilläsi ei ole lapsia.
- Minä haluan olla serkku!
- Joo...

PMS- oireista kärsivä äiti ajaa töihin hyvin surullisena miettien aamulla roskakatokseen vietyä roskapussia, jossa on käytetty raskaustesti...

11 kommenttia:

  1. :( Toivottavasti pian tärppäisi.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tosiaan tärppää pian!

    Hauska blogi sulla, teidän pienellä tytöllä on kovasti pohdintoja! =)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, ja tervetuloa! Meillä pieni pohdiskeleva pakkaus, harmi kun ei kaikkea ehdi kirjoittaa muistiin. Jotain kuitenkin.

    VastaaPoista
  4. Oi, onnea yritykseen!

    Teillä on samantyyppisiä keskusteluja kuin meillä... ne alkaa tässä vaiheessa sukulaisuussuhteet kiinnostaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia, valitettavasti yritystä on jo kaksinumeroisten kuukausien verran.

    Tytöllä on kovasti tarve jäsentää ympäröivää maailmaansa ja ympäröiviä ihmisiä. Kaipa se kuuluu ikään.

    VastaaPoista
  6. Niin, ei se tosiaan aina ole ihan yksinkertaista. Monet ei tajua että vaikka olisi jo yksi lapsi, ei se toinen välttämättä tule automaattisesti. Mulla on joitakin kavereita joilla vastaava tilanne ja on lopulta onnistunut, ja meilläkin meni jonkin aikaa, toivottavasti teilläkin vielä onnistuu.

    VastaaPoista
  7. Onnea yritykseen. Toivottavasti pian tärppää!

    VastaaPoista
  8. meillä ei napero vielä sentään itse kysele sisarusten perään, mutta meillä vanhemmilla kova halu saada toinenkin, ei vaan ole onnistunut täälläkään, yli vuotta mennään... tsemppiä!

    mutta ihana blogi sulla! aina ilo lukea!

    VastaaPoista
  9. Aloitin itse juuri akupunktion. Siita voi saada "vaivaan" apua. Kannattaa kokeilla! Jos ei muuta apua/hyotya niin se auttaa stressiin ja kaamosvasymykseen.

    Tsemppia!

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoista, joku muukin kehui akupunktion auttavan. Mulla on kyllä ihan kamala neulakammo ja pelkälle hierojallekin menemistä olen harkinnut jo monta kuukautta kun pelkään sen sattuvan. Mutta pitänee ehkä rohkaistua. Kiitti!

    VastaaPoista
  11. Ne on tosi ohkaisia neuloja, ei niita pistoja oikeen tunne. Ne pistokohdat saattaa vaan poltella sekunnin tai kaks silleen jannasti. Mutta kannattaa mainita asiasta, multa kysyttiinki, etta pelkaanko neuloja noin yleensa.

    Asun Usassa ja taalla lapsettomuusklinikat ja erikoislaakarit suosittelevat akupunktiota.

    Terv. Hanna (entinen oululainen muuten)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...