maanantai 8. marraskuuta 2010

Vielä ne viimeiset reissuviikot. Olemme siis edelleen tytön kanssa viikot kahdestaan. Miehen työmaan piti olla valmis kuun vaihteessa, mutta homma on myöhässä ja vielä sinnitellään. Monettakohan viikkoa putkeen hoen itselleni, että tämän pitäisi olla jo viimeinen. Tämä viikko alkaa kuitenkin huomattavasti leppoisammin kuin moni aiempi. Yksi syy on se, että ulkon aon lunta, mikä tarkoitta minulle toimistopäiviä töissä ja siten kevyempiä ja helpompia päiviä. Toinen syys on se, että olen saanut koko viimeviikon levätä yksin kotona töiden jälkeen. Jossain vaiheessa lokakuuta laukaisin V:lle, että jos työmaa jatkuu marraskuun puolelle, niin saat kyllä ottaa tytön mukaan. Minun puoleltani se oli kyllä ihan vain väsynyt ja tuskainen huokaus, ilman minkäänlaisia vaatimuksia toteutuksesta, mutta V ottikin tosissaan ja jäi miettimään mahdolisuuksia ja viime viikon tyttö olikin isän mukana töissä. Viimeiset pari viikkoa hän onkin tehnyt enimmäkseen toimistohommia ja itse maastotöitä on ollut melko vähän ja nekin pikaisia pyörähdyksiä. Puhelinrumban se kyllä vaati, että sai edes nimellisen luvan tuoda lapsen työmaalle (joku työsuojeluvaltuutettu olisi kyllä saattanut älähtää), mutta kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan, kunhan turvavälineistä on huolehdittu. Turvaliivit ja kuulosuojaimet kainalossa tyttö lähti isin mukaan. Kaikki sujui yllättävnkin hyvin. Tytöllä oli ollut mukavaa, V sai työt hoidettua ja ympäriltä sai lähinnä positiivista palautetta. V:n pomo soitti alkuviikosta kysyäkseen miten hommat sujuu. V:n mainittua että hänellä on lapsi mukana, pomo oli ollut hetken aikaa täysin mykkä ja tuuminut sitten, että aika luova ratkaisu. Loppuviikosta samainen pomo soitti uudelleen ja tarjosi palkankorotusta. Lapsella on hurjasti uusia hienoja tarinoita kaivinkoneista ja työmiehistä hyvinkin asiantuntevaan tyyliin("katopa ku Make kaivaa pohjia ja sit pitää rakentaa laatikoita ja kaivinkoneen kans pitää olla aika tarkkana") ja mies tuumi, että ihan yhtä hyvin se hotellin langaton verkko toimii leikkihuoneessa kuin mitä omassa huoneessa.

"Lepääminen" minun kohdallani tarkoitti kyllä pitkiä maastopäiviä kylmässä ja sateessa. Pitkien päivien ansiosta sain kuitenkin purettua pahinta työsumaa, niin että tällä viikolla voi taas lähteä ajoissa kotiin. Lisäksi ehdin laittaa hieman kotia kuntoon, sisustaa (kuvia myöhemmin) ja tehdä kotona olosta hieman mukavampaa. Suurin vaikutus minuun tällä oli kuitenkin täysin psykologinen. Tieto siitä, että meillä on vaihtoehtoja ja V:llä on ihan yhtä suuret intressit hakea niitä kuin minulla. Aloin olla todella äärirajoilla ja usein viikonloppuisinkin olin koko ajan itkun partaalla. Se että minulla on oikeus sanoa, että nyt en enää jaksa ja toinen ottaa sen tosissaan ja auttaa.

2 kommenttia:

  1. :) Mahtavaa, että lapsi pääsi isän mukaan, työt sujui ja että puoliso huomasi sun stressin ja otti pyynnön tosissaan!

    Muistan itsekkin olleeni isän mukana rakennuksilla lapsena. Ne oli aina jännittäviä ja toimintaa täynnä olevia päivä!

    -Heidi

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Kuulostaa siltä, että teillä on perhe, joka osaa ratkaista asioita.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...