sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Loman/ työttömyyjakson aikana on ehtinyt pitkästä aikaa keskittyä enemmänkin käsitöihin. Tämän neulatyynyn idean kopioin Tähtianikselta. Ensinäkin uudelle neulatyynylle on ollut jo pidemmän aikaa tarvetta, kun entinen oli pieni pehmolelu ja sen kanssa sai usein pistettyä itseään ihan vahingossakin. Amandaakin on alkanut neulatyyny kiinnostaa, joten tämä on huomattavasti turvallisempi vaihtoehto. Toiseksi ajatus kierrätysmateriaalien käytöstä kiinnostaa kovasti, mutta olen erittäin huono siinä. Nyt tuli kierrätettyä tonnikalapurkin lisäksi vanhan neulatyynyn pehmusteetkin. Näitä voivi tehdä toisenkin mihin voisi kerätä parsineulat. Tuo olisi siitäkin hyvä, kun tyynyosaa ei ole mitenkään varsinaisesti kiinnitetty purkkiin ja sisälmyksetkin voi helposti ottaa pois ja laittaa takaisin, niin ne uponneet pikkuruiset parsineulat saisi helposti takaisin ja ilman, että pistää sormensa täyteen reikiä.



Amanda ihastui lastenvaatekutsuilla isoon pipoon eikä meinannut ymmärtää millään miksei saa ottaa näytekappaletta mukaan. Niinpä minä ompelin hänelle oman version kyseisestä piposta. Pipo on vielä valtavan suuri (se on tehty aikuisten kaavoilla vain hiukan kaventamalla), mutta mieluinen tuntuu olevan. Ei tuo onneksi silmille valu, mutta taidan odottaa ainakin pari vuota, ennen kuin annan laittaa pipon ulos, pieni pipopää kun vilahtelee usein sisälläkin.
Minun on jo vuosia pitänyt opetella villasukkien teko. Kyllähän tietysti silloin ala-asteella tuli ne yhdet pakolliset sukat tehtyä, mutta koska niistä ei tullut ollenkaan istuvat, on sukkien neulominen jäänyt. Isoin syy kyllä on ollut se, että isoäitini piti suorastaan kunnia-asiana tuoda vähintään kahdet villasukat vuodessa ja hänen vahvistettu kantapäänsä kun ei mene millään rikki, niin niitä sukkia onkin kertynyt. Amandalla kuitenkin alkaa sukat käydä pieneksi, joten nyt oli hyvä hetki opetella. Isoäitini sairastaa dementiaa, joten häneltä en oppeja (kuten ei myöskään sukkia, hermovaurion viottamien käsien vuoksi) saa, mutta onneksi äitini oli kerran ottanut tekotavan puheeksi ja häneltä löytyi neuvot. Äidin ja mummon puheissa noissa on aina ollut vahvistettu kantapää, mutta käspaikasta tai googlettamalla en kyllä samanlaista menetelmää löytänyt. Kantapäästä kuitenkin tulee todella tukeva ja kestävä, kun kantapää on tavallaan kaksinkertainen. Jotta ohje iskostuisi mieleen, piti sukkia tehdä kerralla kahdet ja kun sukkiin ei saa kulutettu yhdestä Nalle- lankakerästä kuin murto-osan tein lisäksi myös lapasia ja kaulahuivin. Aiemmin ei tyttö huolinut millään lapasia, mutta nyt "äitin tehnyt lapaset" kelpaa mielihyvin ja "tiikerisukista" (onko tiikerit todella pinkkejä?) tuli ihan lempparit

maanantai 8. helmikuuta 2010

Isojen tyttöjen sänky


Nyt se viimeinen vauvatarvike vietiin pois, eli pinnasänky vaihtui isojen tyttöjen sänkyyn. Sänky oli alunperin 200 cm pitkä, mutta lyhensimme sen 130 senttiseksi ja vaihdoimme pohjan kumpruilleet vanerilevyt uuteen sälepohjaan. Yllättävän helposti meni siirto uuteen sänkyyn, meitä kun oli varoiteltu etukäteen nukkumaanmenovaikeuksista, kun lapsi ei tahdo pysy sängyssään, sekä hyvissä ajoin puolen yön jälkeen siirtymisestä vanhempien väliin. Ainakin nämä kaksi ensimmäistä yötä, sekä kahdet päiväunet ovat sujuneet helposti. Tyttö käy nätisti nukkumaan ja herää vasta aamulla, sekä tuntuu jopa nukkuvan huomattavasti entistä rauhallisemmin. Tänäänkin tyttö nukkui entisen vajaan tunnin päiväunien sijasta reilu puolitoistatuntia ja heräsi huudon sijasta hyväntuulisena ja jäi omaan huoneeseensa leikkimään, enkä tiedä kuinka kauan olisi itsekseen viihtynyt jos emme olisi puolen tunnin jälkeen menneet ehdottamaan välipalaa. Sängyn lyhennystä tehdessä, ajattelimme, että 130 senttiä voisi olla sopiva pituus, ettei sänky tunnu lapsesta liian suurelta, mutta hieman kyllä mietitytti, kuinka nopeasti se käy pieneksi. Käytäntö kyllä osoitti, että ei vielä pitkään pitkään aikaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...