lauantai 31. heinäkuuta 2010



Tänä kesänä on saanut nauttia parvekkeesta koko rahan edestä. Meillä on ihanan iso parveke, missä oikeasti mahtuu toiminaan ja se onkin yritetty hyödyntää mahdollisimman hyvin kesätilana. Riippukeinu on ollut jo vuosia haaveenani ja nyt kun sille viimein oli tilaa, tilasin sen jo maaliskuussa hyvissä ajoin, jotta varmasti ehdin keinua mahdollisimman paljon. Se kulkeekin meillä Äitin keinu- nimellä. Toinen suuri haaveeni on kasvihuone ja siihenkin tarkoitukseen tämä tila soveltuu hienosti. Aurinko paistaa aamusta alkuiltapäivään, joten kasvit saavat valoa, mutta säästyvät siltä kaikkein pahimmalta keskipäivän paahteelta, kun aurinko paistaa silloin jo ihan päädystä.


Kurpitsoja ei toistaiseksi ainakaan ole kovin montaa tulossa (tosin kukkien perusteella voisi tulla enemmänkin, jos vain vielä ehtivät kypsyä), mutta sitäkin muhkeampia yksilöitä. Olen liittänyt samaan säleikköön, sekä halloween-kurpitsoja, että värikkäistä koristekurpitsoja. Oletan tämän olevan ensimmäistä lajiketta, mutta varret ovat onnistuneet solmuttumaan niin tehokkaasti, etten aivan varma ole, ennen kuin ovat kypsiä.


Näyttää siltä, että ensimmäisen kerran ihan oikeasti saan tomaatteja. Tämä on jo neljäs vuosi, kun yritän ja aiempina vuosina sato on jäänyt pariin pienen pieneen tomaattiin, vaikka kasveja olisi ollut useampiakin. Nyt tomaatteja näyttäisi tulevan todella paljon. Tavoitteenani on ollut tuon samaisen neljä vuotta saada kasvatettua itse salaattiainekset juustoa lukuunottamatta itse ja tänä vuonna alan olla jo aika lähellä. Kahdeksaa eri lajiketta olen jo saanut salaattiini parvekkeelta hakea, mutta tomaatit, kurkut ja paprikat vielä puuttuvat. Ihan täyteen tavoitteeseen en taida päästä vielä tänävuonnakaan, kurkut kun eivät meinaa alkaa kukkia ja paprikassakin huomasin paari päivää sitten jonkin ötökän. Mutta salaatinlehtiä ja yrttejä on jo montaa lajiketta ja lisäksi sokeriherneitä, pinaattia ja juurikin tomaatteja, joten kyllähän niistä jo jonkinlaisen salaatin saa.


Meidän parvekkeella ihan oikeasti asutaan ja toimitaan. Miksihän se ompelu ja neulomisvimma tuleekin pahimpien helteiden aikaan? Tästä keskustelin parin kaverin ja yhden lankaliikkeen myyjän kanssa. Onneksi on tukeva parvekepöytä mihin ompelukoneen saa tukevasti ja riippukeinussahan on mitä parhain asento neulomiseen. Toisessa päädyssä parveketta (siellä mistä ei taatusti oteta kuvia!) sijaitsee pyykinkuivaustilaa ja pari arkkua, toisessa puutarhavälineitä ja toisessa työkaluja. Siellä siis huolletaan polkupyörät, rakennellaan parvekelaatikoita, sängynpäätyjä ynnä muuta, sekä lisäksi grillataan.


Lapsikin on saanut kovan tarpeen siirtää leikkinsä ulos ja niinpä vauvaa on kuljetettu milloin kantokassissa (voisin kirjoittaa ihan oman merkinnän aiheesta nukkevauvoille myytävät tarvikkeet), milloin rattaissa ja tänään jopa kantoliinassa. Vauva, joksi tyttö nukkeaan kutsuu, on kulkenut koko kesän joka ikisessä paikassa mukana. Ihme kyllä se ei ole vielä kertaakaan ollut hävöksissä. Vauvan pitää päästä ravintolassa omaan tuoliin, vessassa omalle potalle, autossakin hänen pitää istua nätisti, puhumattakaan, että Vauva pitää ottaa mukaan niin hiekkalaatikolle, kuin kauppaankin. Ja mistä johtuu, että se on juuri tuo kyseinen nukke, joka pitää olla aina mukana? Amandalla on kolme nukkevauvaa, joista kaksi on lähes identtisiä. Kaikki nuo kolme on saatu joululahjaksi, yhtäaikaa, joten saamisjärjestyskään ei selitä suosimista. Olenkin miettinyt että pitäisi tehdä ihan koe ja kokeilla huomaisiko lapsi jos vaihtaisi noilta kahdelta lähes identtiseltä nukelta vaatteet ja tarjoaisi väärän nuken Vauvana.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

"Isin työauto"

Tänä aamuna kotoa lähti normaaliakin iloisempi ja innostuneempi tyttö. Hän on matkustamassa mummolaan ja 250 km taitetaankin poikkeuksellisesti "isin työautolla". Tyttöä on kiehtonut ihan vauvasta asti isot ja kovaääniset työkoneet, mitä isompi ja värikkäämpi, sitä parempi. Hän tunnistaa nosturit, betoniautot, pakettiautot, rekat, kaivinkoneet ja traktorit. Isin työautot ovat hienoja ja isoja paketti- tai lava-autoja. Kyytiin vain pääsee niin kovin harvoin, kun turvaistuimen siirtäminen on niin iso urakka ja ilman istuinta ei olla uskallettu liikkua kuin pari äärimmäistä kertaa. Onhan ylipäätään isin kanssa kahdestaan matkustaminen ihan eri juttu, kuin koko perheen kanssa, ja vielä isolla valkoisella lava-autolla. Minä jäin töihin ja kotiin, V matkustaa Pyhätunturille työkeikalle ja vie samalla tytön matkan varrella sijaitsevaan mummolaan. Turvaistuin on ensimmäistä kertaa asennettu kasvot menosuuntaan ja korkeasta lava-autosta näkee kauas. Punainen hattu, sen alla leveä virnistys ja innokkaasti vilkuttava käsi näkyvät auton ikkunasta heidän poistuessaan pihasta.

Päiväkodin loma ja äidin lomattomuus, sekä isän kesälomien rajoittaminen sesongin vuoksi pakottavat meidät tänäkin kesänä turvautumaan isovanhempiin ja niinpä tyttö on tämän viimeisen viikon mummolassa, ennen päiväkotien avautumista. Varapäiväkodin hoitoon emme edelleenkään halua turvautua, se kun tarkoittaisi vaihtuvia hoitajia, vaihtuvia kavereita ja ihan vierasta hoitopaikkaa (tänä kesänä ei onneksi vaihtuvia hoitopaikkja, kuten viime kesänä) . Mummola on kaukana, mutta se on lapselle tuttu ja turvallinen paikka, missä mummon ja papan lisäksi näkee myös enoja. Toivottavasti ensikesänä kuitenkin voisimme viettää loman lapsen kanssa yhdessä.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

- Blabla blaa blabla blaa blaa bal
- Shh!
- Miksi sinä noin teit?
- Koska sinun pitää olla nyt hiljaa.
- Miksi minun pitää olla hiljaa?
- Koska sinun täytyy käydä nukkumaan.
- Miksi minun pitää käydä nukkumaan?
- Koska sinulla on nukkumaanmenoaika nyt.
- Miksi minulla on nyt nukkumaanmenoaika? Ei minua nukuta.
- Koska nyt on ilta.
- Miksi nyt on ilta? Aurinko paistaa...

Luulin, että tämä kausi tulisi vastaan vasta vuoden tai parin kuluttua, enkä ollut alkuunkaan valmistautunut. Ihanaa kun lapsi osaa jo tehdä johtopäätöksiä ja jatkokysymyksiä, mutta joku raja näissä saisi olla. Ja miksi ne ärsyttävimmät miksi kysymykset tulee illalla kun lapsi on jo väsynyt ja äitikin kaipaisi hetken rauhaa ja lepoa?

Amanda on 2,5- vuotias. Utelias ja innokas ja yllättävänkin tarkkasilmäinen tyttö. Liikkuessamme hän huomaa ihmeen tarkasti ja nopeasti asioita: tuolla puun takana on Suomen lippu! Tuolla on lupu (pulu)! Lokki nappasi roskan! Sedällä oli punainen polkupyörä! Tyttö söi suklaata! ynnä muuta vastaavaa, mitä aikuiset eivät huomaa. Kysymykset ovat todella pohdiskelevia nykyään. Mitä puput syö? Syökö myyrätkin porkkanoita? Miksi nosturit on keltaisia? Tyttö hämmensi isänsä eräänä päivänä pohtiessaan pihalla auringon olevan eri paikassa kuin aamulla. Miksi aurinko kiertää meitä? Meneekö se nopeaa? Vaikeita kysymyksiä, joihin on vaikea löytää selitystä minkä tämänikäinen ymmärtäisi.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Hellebambeja ja kesälomakuvia

Pitkän tauon jälkeen on onneksi jotain itse tehtyä näytettävää. Ompelin pari hellemekkoa/tunikaa Ottobren kaavoilla. hassu sattuma sinällään, että kaavat ovat jo pari vuotta sitten ilmestyneestä lehdestä ja tuo bambi on varastettu seuraavan aukeaman mekosta, mutta yllättäin Ottobren myymälästä löytyi samanlainen versio bambeineen myynnissä. Mummolareissulla kävimme siellä ostamassa liimaharsoa, sekä uusia ihania kankaita, mutta nämä olivat siis jo kotona leikattuina odottamassa ompelua ja liimaharsoa. Tämä on muuten ensimmäinen aplikointityöni ja täytyy myöntää, että olisi ehkä pitänyt valita jokin hieman helpompi kuvio kuin tuo pitkäsäärinen eläin ensimmäiseksi työksi. Yllättävän siististi sain ne kuitenkin tehtyä. Pienempi mekko on kokoa 62 ja sen annoimme lahjaksi tuttavaperheeseen juhannuksena syntyneelle tyttövauvalle. Amanda sai pitää keltaisen ja sille tulikin käyttöä kesälomareissulla.


Kävimme kesälomareissulla Ruotsissa. Ensin autolla toiseen mummolaan Sipooseen ja sieltä laivalla Tukholmaan ja pikkuhiljaa rannikkoa pitkin kotiin. Helsingissä törmäsimme sattumalta veljeeni ja hänen tyttöystäväänsä ja he veivät meidät Eläintieteelliseen museoon. En ole siellä ennen käynytkään ja suosittelen lämpimästi! Eläimet olivat todella hienosti aseteltuja ja tuntuivat suorastaan eläviltä.



Laivamatka tuntui lapsesta hurjan jännittävältä ja lähtöä odotellessa kannella suorastaan pelottikin. Pallomeressä oli helppo unohtaa pelko. Tukholmassa oli alunperin tarkoitus käydä Skansenilla ja ehkä Junibackenillakin, mutta jätimme molemmat tällä kertaa väliin, kun tuntui, ettei muka ehtinyt ja raskinut ja toisaalta lapselle näytti olevan suuri elämys isot suihkulähteet keskustan puistoissa ja kuninkaanlinnan pihalla seisoneet hopekypäräiset vartijat. Valitettavasti oikea prinsessa jäi näkemättä. Tietääkö joku onko ruotsalaisilla vartijoilla yhtä tarkkaa kuin englantilaisilla virkaveljillään, etteivät saa ottaa kontaktia ohikulkijoihin? Neljästä vartijasta kolme olivat kuin patsaita, mutta yksi uskaltautui hymyilemään ja jopa salaa vilkuttamaankin hassuttelevalle pikkuneidille, joka uteliaana meni tietysti ihan viereen katselemaan "kaunista setää" ja vilkutti hurjasti jatkaessamme matkaa.

Sundsvallissa tuntui niin kovin tutulta. Amandasta parasta oli vuosittainen lohikäärmekilpailu. Erilaiset organisaatiot ja yhteisöt koristelevat lohikäärmepatsaita joista valitaan vuosittain paras. Patsaita on ripoteltu ympäri kaupunkia ja mikä hauskinta niillä saa myös ratsastaa.


Härnösandissa tuntui kuin olisi tullut kotiin. Mikään ei ollut muuttunut reilun vuoden takaisesta, mutta kaupunki on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista kesäisin. Härnösandista löytyi muuten reissun ensimmäinen leikkipuisto Ruotsin puolelta. Eikö ruotsalaislapset todellakaan leiki ulkosalla? Ihmettelin jo silloin vuosi sitten, kun leikkipuistot olivat aina tyhjiä, mutta luulin sen johtuvan talvesta. Tukholmasta ja Sundsvallista emme ylipäätään löytäneet ainuttakaan leikkipuistoa (kyllähän niitä Suomessa on jokaisen kaupungin keskustassakin plus jokaisella taukopaikalla pääteiden varressa) ja Härnösandissakin olimme ainoat, vaikka pitkän aikaa olimme leikkimässä. Ihan vertailun vuoksi alempana samassa paikassa viimevuoden helmikuussa otettu kuva :) (luulin, että olin sen silloin tänne laittanutkin) Kyllä on tyttö kasvanut.




Viimeinen yö vietettiin Luleåssa, mistä suunnattiin takaisin kotiin.Ihana reissu,mutta helteillä matkustaminen ei kyllä ole mitään herkkua.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...