maanantai 30. elokuuta 2010

Syysvaatteita

Syksy näyttää olevan kovaa vauhtia tulossa. Onneksi olin hyvissä ajoin liikkeellä ja juuri sopivasti ensimmäisille syyspäiville sain valmiiksi tytön uuden takin.
Takissa vilistää koko lauma satuhahmoja. Selässä seikkailee punainen kettu, rinnassa kaksi pupua, hupussa peura. Toisessa hihassa on pilvi ja toisessa pieni mökki.

 
Takin kaavat on muokattu paristakin takista ja hupparista. Materiaalina on paksu painettu puuvilla päällikankaana ja ohut yleispuuvilla vuorena, sekä välissä ohut vanu.

 
Kun mies on maailmalla, eikä pääse kuvaamaan, pitää laittaa lapsi malliksi omillekin neuleille ja kuvata itse. Neuloin siis pipon itselleni, mutta samalla lailla se näyttää istuvan tytöllekin. Lankana on kaverin kirpputorikasasta löytynyt lanka jota oletan Nalleksi. Ohje löytyi täältä tosin pikkuisen muokaten.

Mikä siinä muuten onkaan, ettei valmiita kaavoja ja ohjeita tahdo löytyä millään vaan aina joutuu soveltamaan. Minusta tuntuu että ainoa kaava mitä olen käyttänyt moneen vuoteen ilman muutoksia on lapsen legginsien kaavat. Olen etsinyt viime aikoina kaavoja ihan perus collegehousuille, mutta tuloksetta. Puhumattakaan sitten, kun etsii kaavoja takkia varten, joko lapselle tai itselle. Omat vaatteet on tullut nykyään tehtyä pitkälti Joka tyypin kaavakirjan peruskaavoilla, mutta miksei vastaavaa teosta löydy lapsille? Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut luettua kymmeniä vuosikertoja käsityölehtiä ja selattu kirjoja useissa kirjakaupoissa ja kirjastoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tuloksetta. Sinällään kaavojen muokkaaminen ei ole ongelma, mutta kun kaavojen piirtäminen on muutenkin kaikkein ikävin vaihe, olisi mukava jos yhtiä housuja varten ei tarvisi piirtää kovin monien housujen kaavoja joista yhdistellä yhdet hvyät. Varsinkin kun muutaman kuukauden kuluttua saa taas tehdä saman uudelleen, kun vanha kaava on jo liian pieni lapselle.


tiistai 24. elokuuta 2010

Aapan viimetalvinen haalari on muuten myynnissä Huuto.netissä!

http://www.huuto.net/kohteet/ticket-to-heaven-baby-baggie-koko-80/147762734

Ihana aamu

Onko ihanampaa kuin huurteisen kasteinen aamukävely töihin! Synkän ja sateisen illan ja yön jälkeen valkeni kaunis aurinkoinen aamu ja me  päätimme jättää auton kotiin ja matkata rattaiden kanssa kävellen. Pukemis- ja hampaidenpesukahakat unohtuu kirpeässä ilmassa nopeasti ja jo ennen kuin pääsemme pois pihasta äiti hymyilee taas ja rattaista kuuluu iloinen laulelu. Meillä on kyllä suorastaan kadehtittava kävelyreitti päiväkodille Patosillan ja Ainolanpuiston läpi. Saamme ihailla nousevaa aurinkoa, kalaportaita ja lintuja. Seitsemän aikaan on jo liikkeellä pyöräileviä työmatkalaisia, mutta muuten on ihanan rauhallista. Päiväkodin jälkeen kävelen läpi heräävän kaupungin. Jakeluautoja, kadunlakaisijoita ja vain muutama auto matkalla töihin. Hengitän katupölyn, sateen ja aikaisin avaavan lounasravintolan tuoksua. Puikkelehdin tietyömaan aitojen raosta päästäkseni oikaisemaan.

Aamuja kun ei tarvitse stressata bensavalosta, liikennevaloista tai parkkipaikoista. Aamuja kun jaksaa niin paljon paremmin...

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Diivailua

Edelliset postaukset ovat olleet niin negatiivisia, että nyt on pakko kertoa jotain hauskaa. Sarjassa hassuja sattumuksia osa 273:

Tyttö on alkanut esittää pientä diivailua vaatetuksensa suhteen. Helmet pitäisi olla usein kaulassa kun johonkin lähdetään ja samoin käsilaukkua pitäisi välillä kantaa päiväkotiinkin (aivan sama vaikka käsilaukku olisi muovipussi). Nyt tyttö kuitenkin repäisi päiväkodissa. Kaverilla oli samanlaiset nauhakengät kuin Aapalla, mutta Aapan perusruskeiden sijaan ihanana vaaleanpunaisena versiona. Iltapäiväulkoilulle tyttö oli muitta mutkitta napannut kaverin kengät ja pistänyt jalkaana. Nauhoja solminut hoitaja ei ollut osannut aavistaakaan, ettei kengät ole tytön, vaan laittanut kiinni ja lähettänyt pihalle. Kaveri tulee vessasta pukemaan ja kenkiä ei löydykään mistään. Hoitaja koitti tarjota Aapan kenkiä (jotka sattumalta ovat samaa kokoakin), mutta kaveri tuumi, etteivät ne ole hänen, eikä hän voi niitä laittaa jalkaan. Kaverirukka lähetetään pihalle kumppareissa. Minä saavun pian hakemaan ja huomaan jo portilta, että tytöllä on väärät kengät. Amanda tuumii muina miehinä, että kyllä nämä ovat minun ja pihalla oleva toinen hoitaja on hieman ihmeissään. Käyn hakemassa sisältä tytön omat kengät ja kaveri on ehtinyt tajuta tilanteen ja tullut vaatimaan omiaan. Amanda yhä täysin viattomana selittää, että nämä ovat hänen ja suorastaan loukkaantuu, kun määrään vaihtamaan kengät. Lopputulos on kaksi nyyhkivää tyttöä, toinen kun omat kengät on viety ja toinen, kun ei saanutkaan niitä ihania vaaleanpunaisia kenkiä. Naureskelimme hoitajien kanssa, että miten ne oppivatkin jo näin pieninä tuollaisia juttuja. Kotona varmistin, että Amandan kengissä nimiä ei voi olla huomaamatta.

Olen ostanut tytölle aika pitkälti unisex- värityksellä vaatteita. Kyllä sitä vaaleanpunaistakin löytyy, mutta värejä löytyy laidasta laitaan ja usein tyttö itsekin valitsee mieluummin jonkin muun sävyn. Autot- elokuvan hahmot ovat todella mieluisia, ainakin tähän asti ovat olleet ja niinpä ostin tytölle autot- hahmolla kuvitetut punaharmaan hansikkaat. Yleensä en edes osta vaatteita, joissa on joku televisio-hahmo, mutta näissä oli vain pieni kuvio kämmenselässä, joten ajattelin, että voisivat olla hauskat. Tarjosin niitä tytölle ja kysyin, että mitä tykkäät.
- En minä voi käyttää noita, ne on poikien hanskat! Isot tytöt käyttää vain prinsessoja!
Siis anteeksi kuinka?? Olin kaupassa ystäväni kanssa ja ihmettelimme miksi ylipäätään kaupassa pitää olla erikseen poikien ja tyttöjenosastot (tässä kyseisessä kaupassa ne eivät ole edes vierekkäin) ja sitten saan lapseltani tällaisen vastauksen. Onneksi pieni mieli on vielä ailahtelevainen ja parin päivän päästä hanskat varmasti kelpaavat hyvin. Pieni diivanalku taitaa kuitenkin olla jo kasvamassa...

maanantai 9. elokuuta 2010

Pitkiä iltoja osa 2

Kiitoksia kovasti tuesta ja rohkaisuista! Ovat tulleet todella tarpeeseen ja helpottaneet oloa.

Viikonloppu meni niin helposti. V palasi jo torstaina alkuillasta kotiin ja perjantaina heräsi aivan eriluonteinen tyttö kuin pitkään aikaan. Iltaisin tyttö meni nukkumaan normaaliin aikaan ja nukahti muutamassa minuutissa tyytyväisenä, samoin päiväunille käytiin kotonakin rauhallisesti ja jopa minun kanssani tyttö nukahti jo kesken sadun. Meillä oli ihana viikonloppu. Tyttö on oppinut ajamaan potkupyörällään jo niin hienosti, että uskallauduimme kokeilemaan jo hieman pidempiä ja vaativampia matkoja. Kävimme uimarannalla, videovuokraamossa, lenkillä. Siis useamman kilometrin matkoja pitkin vilkkaitakin pyöräteitä ja katujen reunoja. Tyttö oli koko viikonlopun kuin pieni aurinko.


Tänä aamuna tyttö pyysi isää viemään päiväkotiin. Hän olisi tahtonut mennä kahdestaan isin kanssa. Kun tämä ei onnistunut kysyi hän, tulisiko isi hakemaan hänet. Kun vastaus oli tähänkin kieltävä, tyttö työnsi alahuulen eteen, painoi kasvonsa ja tuumi, että kun minä haluaisin että isi hakisi, kun isi on paras.  Ensimmäinen kysymys päiväkodista hakiessa oli missä isi on, tuleeko isi hakemaan. yritin saada tytön miettimään jotain muuta ja ehdotin josko menisimme huomenna päiväkodin jälkeen vaikka hieman retkelle tai pyöräilemään. Vastaus oli, että tuleeko isikin, kun isi tykkää eväsretkistä.



Illalla nukkumaanmeno oli taas yhtä taistelua. En ole ihan varma nukkuuko tyttö vieläkään, mutta luovutin ja päästin hänet meidän sänkyymme nukkumaan. Yritän muistaa, että kyse on vain ikävästä. Yritän ymmärtää pientä tyttöä joka kaipaa, eikä ymmärrä miksi isin pitää mennä pois ja tulla vasta monen päivän päästä lähteäkseen taas uudelleen. Yritän olla purkamatta omaa väsymystäni ja työstressiöni kiukuttelevaan lapseen. Yritän selvitä omasta ikävästäni, mikä ei ole yhtään pienempi kuin lapsenkaan.

Kiitoksia todella paljon kommenteistanne. Helpottavaa huomata etten ole ainoa ja ylipäätään, ettei tämä taida olla ollenkaan minun vikani tai että tekisin jotain väärin. Tämä on pisin keikkatyöjakso, mitä V:llä on ollut Amandan syntymän jälkeen ja sen kyllä huomaa. Valitettavasti emme vielä edes tiedä koska tämä päättyy. Onneksi äitini tulee apuun jo keskiviikkona.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Pitkiä iltoja...

Meillä palattiin maanataina taas arkeen. V matkusti taas viikoksi Pyhätunturilla ja tyttö palasi päiväkotiin. Vaikka itselläni ei lomia juuti ole ollutkaan, on tämä itsellekin kuitenkin paluu arkeen ja tuttuihin rutiineihin. Pitkä kesäloma on saanut tytön unirytmin ihan sekaisin. Illalla ei muka millään nukuttaisi ja kikkaillaan yhdeksään asti ja aamulla ei ensin meinata herätä ollenkaan ja kun viimein jaksetaan nousta pystyyn, kitistään ja kiukutellaan. Kaukana ovat ne ajat, kun lapsen saattoi vain kaataa sänkyyn ja laittaa tutin suuhun tai hyssyttää uneen sylissä. Ei se helppoa ollut silloinkaan, mutta keinot ovat vähissä nykyään. Aivan sama onko sängyssä reunoja vai ei, pois tullaan silti. Jos istut huoneessa pyöritään ja hyöritään sängyssä, lauleskellaan ja höpistään eikä oteta kuuleviin korviin kun kehotetaan rauhoittumaan. Jos poistut huoneesta joko huudetaan kuin hengenhädässä äitiä paikalle tai vaihtoehtoisesti ollaan ihna hiiskumatta ja painellaan leikkimään heti kun silmä välttää. Miksi, oi miksi nämä nukkumaanmenot ovat yhtä painajaista vielä kahden ja puolen vuoden jälkeenkin? Ja miksi nimenomaan äidille pitää näyttää ne pahimmat temput? Eihän tämä mikään uusi ongelma meillä tosiaan ole, mutta tällä viikolla on taas laitettu turbovaihde päälle asian suhteen. Mitä ihmettä tein väärin kun tyttö oli vauva? Ja mitä ihmettä voisin tehdä nyt asian korjaamiseksi?

Lisäys klo 21.18

Nyt kun lapsi viimein on unessa ja ajatuskin kulkee, kun korvat eivät ole täynnä kitinää. Tiedän, että suurin syy ongelmiin on isän työmatkat ja niiden viimeaikainen runsaus. Lapsella on kova ikävä, eikä hän ymmärrä mitä tarkoittaa neljän yön kuluttua tai edes kahden yön kuluttua, nippa nappa huomiseen. Ja vaikka ymmärtäisi ei se poista harmitusta ja pahaa mieltä. Siihen kun vielä lisätään luontainen temperamentti. Tänään vain on ollut jotenkin ihan kamala päivä, kun itsekin nukuin yöni huonosti ja aamulla löysin lapsen nukkumasta olohuoneen matolta. Vieressään hänellä oli muutamia leluja riviin järjestettynä sekä niiden säilytykseen tarkoitettu rasia, eli ilmeisesti lapsi oli herännyt jossain vaiheessa aamuyötä ja lähtenyt leikkimään, mutta uni oli keskeyttänyt leikin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...