torstai 25. marraskuuta 2010

Iltatoimia osa 576

Meillä haetaan edelleen perempia ja tehokkaampia tapoja saada lapsi illalla nukahtamaan. Olen jo luovuttanut sen suhteen, että lapsi nukahtaisi nätisti yksin omaan sänkyynsä ennen kuin isä taas palaa kotiin, mutta yritän saada ainakin rauhoitettua iltoja ja löytää keinoja joilla illoista tulisi mukavampia molemmille. Tämän viikon olemme kokeilleet musiikkia rauhoittimena. Meillä kuunnellaan muutenkin paljon radiota ja levyjä, ja jossain vaiheessa jo kokeilin soittaa lastenlauluja tai satulevyjä lapselle nukkumaan mennessä. Ne yritykset kaatuivat surkeasti, lapsen vain innostuessa lisää. Television katselu saa lapsen hermostumaan, hän kun kuuleet äänet tai vähintäänkin vilkkuvan valon. Eikä tilannetta helpota yhtään, että äiti käy tuhahtelemaan ja mutisemaan, joka kerta kun televisiossa näkyy mainos Pyhän uudesta hissistä joka on juuri avattu. Viikonloppuna V kuitenkin huomasi, että lapsi rauhoittui selvästi, kun hänelle soitti rauhallista musiikkia nukkumaan käydessä (isän kanssa tietysti oli nukahtanut alle viidessä minuutissa). Koska musiikkimakuni ei ole ihan sama kuin V:llä, olen nyt hakenut sopivia levyjä omista mieltymyksistäni. Uusi fantasia ja Scandinavian Music Group tuntuvat ainakin rauhoittavan ja pari iltaa ollaankin selvitty ilman huutoa ja lapsi on jopa maannut rauhassa sängyssään odottaen unta. Sen sijaan Macy Gray, Paleface ja Pariisin kevät saavat vain tanssimaan. Tänä iltana olisi tarkoitus kokeilla Anna Puuta ja Rinneradiota (minullako omituinen musiikkimaku?). Paria chill out- kokoelmaa voisi kokeilla myös. Otan mielelläni vinkkejä vastaan mitä muita voisi kokeilla! Toisaalta vaikka näillä ei lasta saisi nukahtamaan yhtään nopeammin, omat hermot kestävät huomattavasti pidempään, kun kuuntelee musiikkia ja virkkaa.

perjantai 19. marraskuuta 2010

... pohdintaa auton takapenkillä matkalla päiväkotiin ja töihin:


- Tuleeko isi tänään kotiin?
- Tulee, sitten illalla kun mekin palataan kotiin.
- Sitten leikitään kuniggkaksia!
- Oletko sinä kuningas?
- En
- Onko isi kuningas?
- Ei , isi on prinssi!
- Mikäs äiti on?
- Sinä olet kuningatar!
- No mikäs sinä sitten olet? Oletko sinä prinsessa?
- No En! Minä Olen DINOSAURUS!!!
 
Huvittunut äiti ajelee töihin ja huomaa ilokseen, kuin ihana siivooja on järjestänyt työpöydän alla sikin sokin lojuneet kaksi paria työkenkiä siistiin riviin työpöydän eteen.
 
Toiset aamut ovat vain niin paljon parempia...

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

... pohdintaa auton takapenkillä matkalla päiväkotiinja töihin:

- Äiti olenko minä isosisko?
- Et Kulta.
- Äiti oletko sinä isosisko?
- Olen. Olen Mikon ja Johanneksen isosisko.
- Miksi minä en ole isosisko?
- No.. Koska sinä olet meidän ainut lapsi.
- Minä haluaisin olla isosisko!
- No.. niin...

... hetki pohdintaa takapenkillä...

- Äiti onko minula serkkuja?
- Ei Kulta, sinulla ei ole serkkuja
- Miksi ei?
- No.. koska sinun enoilla ja tädilläsi ei ole lapsia.
- Minä haluan olla serkku!
- Joo...

PMS- oireista kärsivä äiti ajaa töihin hyvin surullisena miettien aamulla roskakatokseen vietyä roskapussia, jossa on käytetty raskaustesti...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Hyvää isänpäivää!

Meillä viettiin isänpäivää tänä vuonna melkoisen raukeissa merkeissä. Nukuttiin pitkään, penkkiurheiltiin ja käytiin illalla pitkällä lenkillä. Me tosin aloitimme Amandan kanssa aamun reippaasti ja leivoimme jo ennen seitsemää "keijukakkuja" eli vadelmacupcakeja. Tuohon aikaan aamusta jos huomaa jonkin ainesosan puuttuvan kaapista, saa olla aika luova. Kuorrutukseksi ajattelemani kerma oli päässyt ylittämään parasta ennen päiväyksen kahdella päivällä ja jumittui purkkiin. Onneksi kaapista löytyi purkki rahkaa ja mansikanmakuista tomusokeria. Sokeriaamiaisen jälkeen vetäydyin takaisin sänkyyn lukemaan, ihanaa kun tyttö on jo niin iso, että tuo taas onnistuu. 

Aamun lastenohjelmista pisti silmään Katti Matikaisen feministinen pläjäys. Olen pitänyt tuosta lasten ohjelmasta jo ennen tyttöä. Tämän päiväinen jakso oli erityisen oivaltava, varsinkin kun olen kyseisestä aiheesta keskustellut tällä viikolla enemmänkin. Jakson sattuminen juuri isänpäivälle oli nappi osuma. Jakson voi katsoa täältä jos jäi näkemättä. Meiltä löytyy kaksi pritaria ja olen siitä ylpeä. Tästä saa kyllä kiittää sekä minun isääni (minun kohdallani) että tyttöni isää. Meitä on kannustetu kokeilemaan "miehisempiäkin" juttuja ja meillä näkeekin aika usein työllä yhtä aikaaprinsessakruunun ja remonttimiehen työkaluvyön tai leikessä vauvaa pyydetään odottaa hetki, kun "minun pitää ensin rakentaa sinulle sänky kulta, kunhan löydän nauloja ja sitten pääset nukkumaan ja minä laulan sinulle unilaulun". Olen ylpeä miehestäni, joka täysin luontevasti vie tytön ensin autokorjaamolle viemään auton huoltoon ja sen jälkeen suuntaa yhdessä kampaajalle.

Lahjaksi isä sai tänä vuonna musiikkia:








Ihan erityylisiä levyjä, mutta jostain syystä molemmat ovat syksyn mittaan soineet ahkerasti päässä radiosoittojen myötä. Suosittelen kokeilemaan! Amanda oli askarrellut päiväkodisa hienon vaaleanpunasilmäisen hauen, joka kyllä sopi hienosti kalastusta harrastan isän lipaston päälle, siihen unohtuneiden uistinten viereen.

Viikonloppu on mennyt melko tiukasti penkkiurheillen. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun emme ole paikan päällä Levillä seuraamassa pujottelun maailmancupia ja täytyy sanoa että pikkuisen harmittaa. Lauantaina tekivät mm- debyytin kaksi oman seuran tyttöä ja sunnuntainakin juniorikisoista tuttuja poikia. Tv- kamerasta toisaalta kyllä näkee tiettyjä juttuja paljon paremmin kuin katsomosta, mutta omalla sohvalla ei pääse ihan samaan tunnelmaan.

Penkkiurheilun jälkeen lähdimme lenkille. Kävimme etsimässä yhtä geokätköä läheiseltä uimarannalta, jota olemme koittaneet löytää jo kesällä ensimmäisen kerran. Kesällä ongelmana oli ympärillä pörräävät uimarit ja rantalentopalloilijat, joten etsinnät täytyi jättää vähiin. Ihan hiljaista rannalla ei ollut nytkään, vaan jatkuvana nauhana paikalle saapui talviuimareita. Pahiten kuitenkin haittasi pimeys ja kun taskulamppua ei sattunut mukaan, täytyy käydä kokeilemassa vielä kolmannenkin kerran joku päivä. Höh!

Löhöilypäivään ei oikein tuntunut sopivan ulkona syöminen, joten V valmisti herkullista lihapataa kuin suoraan Strömsöstä. Jääkaapissa odottaa itse tehty guacamole ja illaksi on varattuna hyvä elokuva, kunhan tyttö on nukkumassa. Kaapissa odottaa myös purkki glögiä ja tv- tason päälle on sytytetty joukko kynttilöitä. Oikein hyvää isänpäivää, erityisesti pritarien isille! :)










maanantai 8. marraskuuta 2010

Vielä ne viimeiset reissuviikot. Olemme siis edelleen tytön kanssa viikot kahdestaan. Miehen työmaan piti olla valmis kuun vaihteessa, mutta homma on myöhässä ja vielä sinnitellään. Monettakohan viikkoa putkeen hoen itselleni, että tämän pitäisi olla jo viimeinen. Tämä viikko alkaa kuitenkin huomattavasti leppoisammin kuin moni aiempi. Yksi syy on se, että ulkon aon lunta, mikä tarkoitta minulle toimistopäiviä töissä ja siten kevyempiä ja helpompia päiviä. Toinen syys on se, että olen saanut koko viimeviikon levätä yksin kotona töiden jälkeen. Jossain vaiheessa lokakuuta laukaisin V:lle, että jos työmaa jatkuu marraskuun puolelle, niin saat kyllä ottaa tytön mukaan. Minun puoleltani se oli kyllä ihan vain väsynyt ja tuskainen huokaus, ilman minkäänlaisia vaatimuksia toteutuksesta, mutta V ottikin tosissaan ja jäi miettimään mahdolisuuksia ja viime viikon tyttö olikin isän mukana töissä. Viimeiset pari viikkoa hän onkin tehnyt enimmäkseen toimistohommia ja itse maastotöitä on ollut melko vähän ja nekin pikaisia pyörähdyksiä. Puhelinrumban se kyllä vaati, että sai edes nimellisen luvan tuoda lapsen työmaalle (joku työsuojeluvaltuutettu olisi kyllä saattanut älähtää), mutta kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan, kunhan turvavälineistä on huolehdittu. Turvaliivit ja kuulosuojaimet kainalossa tyttö lähti isin mukaan. Kaikki sujui yllättävnkin hyvin. Tytöllä oli ollut mukavaa, V sai työt hoidettua ja ympäriltä sai lähinnä positiivista palautetta. V:n pomo soitti alkuviikosta kysyäkseen miten hommat sujuu. V:n mainittua että hänellä on lapsi mukana, pomo oli ollut hetken aikaa täysin mykkä ja tuuminut sitten, että aika luova ratkaisu. Loppuviikosta samainen pomo soitti uudelleen ja tarjosi palkankorotusta. Lapsella on hurjasti uusia hienoja tarinoita kaivinkoneista ja työmiehistä hyvinkin asiantuntevaan tyyliin("katopa ku Make kaivaa pohjia ja sit pitää rakentaa laatikoita ja kaivinkoneen kans pitää olla aika tarkkana") ja mies tuumi, että ihan yhtä hyvin se hotellin langaton verkko toimii leikkihuoneessa kuin mitä omassa huoneessa.

"Lepääminen" minun kohdallani tarkoitti kyllä pitkiä maastopäiviä kylmässä ja sateessa. Pitkien päivien ansiosta sain kuitenkin purettua pahinta työsumaa, niin että tällä viikolla voi taas lähteä ajoissa kotiin. Lisäksi ehdin laittaa hieman kotia kuntoon, sisustaa (kuvia myöhemmin) ja tehdä kotona olosta hieman mukavampaa. Suurin vaikutus minuun tällä oli kuitenkin täysin psykologinen. Tieto siitä, että meillä on vaihtoehtoja ja V:llä on ihan yhtä suuret intressit hakea niitä kuin minulla. Aloin olla todella äärirajoilla ja usein viikonloppuisinkin olin koko ajan itkun partaalla. Se että minulla on oikeus sanoa, että nyt en enää jaksa ja toinen ottaa sen tosissaan ja auttaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...