maanantai, 13. joulukuuta 2010
Pitsimatto
klo
18.57
9
kommenttia
torstai, 9. joulukuuta 2010
kisuähky
Se oli tosi söpö pienenä kuvana pinnin reunassa, minulla oli itsellänikin sellainen ollessani lapsi. Se oli ihan kiva, kun joku toi lahjaksi sukkahousut joissa oli sen kuva nilkoissa. Se oli ihan ok kun joku toi pienen meikkipussukan ja käsipeilin jota se koristi. Se alkoi hiukan nyppiä kun joku toi lahjaksi sen talon ja pari sen kaveria. Se alkoi tympiä kun vaatekaappiin ilmestyi muutamat alusvaatteet ja sukat sekä trikoopaita sen kuvalla varustettuna. En voi sietää sitä enää, kun sen kuva löytyy ihan kaikkialta tossuista nenäliinoihin. Olkoon vain pieni söpö kissa, mutta silti. Siis mikä SE? No Hello Kitty!
Keskusteltiinpa meillä sitten uuden maton, auton, kenkien tai purukumin ostosta, kuuluu pienen tytön ääni: Minä haluan vaaleanpunaisen Hello Kittyn! Äiti alkaa nähdä punaista samoin tein ja isä pyörittää päätään. Luojan kiitos meillä ei näy sellaisia kanavia, että kyseistä kisua voisi katsoa televisiosta ja dvd-levytkin olemme jättäneet onnistuneesti kauppaan. Sen sijaan vaatteita, pinnejä, yhdet nukenrattaat, magneettipaperinukke, radio-ohjattava juna ja talo, niin ja paketti nenäliinoja, meille on jo pesiytynyt. Toki osa noista on ihan itse ostettuja ja valittuja, mutta silti minulla alkaa pursuta ulos korvista. Lapsi lukee lelulehteä ja haluaa Hello Kitty- tietokoneen, Hello Kitty- nukenvaunut, Hello Kitty- sitä ja Hello Kitty- tätä. Jo ihan tavallisessa suomalaisessa supermarketissa voisi ostaa lähes kaikkea tuon otuksen kuvalla varustettuna, ulkomailta olemme kuulleet lukemattomia kauhujuttuja. Lapsi haluaa vaikka kissan hiekkaa, jos siinä on Hello Kittyn kuva, siitä huolimatta ettei meillä ole kissaa, eikä hän sillä mitään tekisi.
Erään ystäväni kanssa kävimme asiasta ihan isommin keskustelua. Joo, onhan se ihan söpö ja harmiton hahmo, vai onko sittenkään. Feministi minussa nostaa päätään, kun pikkutytöille pakkosyötetään vaaleanpunaisen erisävyissä kylpevää kimeä-äänistä ylisöpöä hahmoa. Hahmon ylikaupallisuus ärsyttää minua eniten. Miksi en voi valita edes wc- paperia, ilman että tuo hahmo tuijottaa minua hyllystä? Kaveri kertoi löytäneensä kyseisen hahmon jopa tampoonihyllystä, ei tosin Suomessa. Molempia meitä myös häiritsee kyseisen hahmon esiintyminen miestenlehdissä. Eniten meitä kuitenkin mietitytti se, voiko vanhempi yksiselitteisesti vain kieltää kyseisen hahmon (tai miksei jonkin muunkin hahmon) kotona esiintymisen? Voinko systemaattisesti kieltäytyä ostamasta mitään missä tuon otuksen kuva esiintyy? Toki vanhempi päättää mitä ostetaan, mutta jos lapsi tarvitsee uuden paidan ja hän ehdottomasti haluaa sen vaaleanpunaisen kissakuvallisen ja äiti taas saman mallisen mutta vihreän kuviottoman, kummalla on oikeus päätää? Tai jos lapselle on luvattu ostaa uusi palapeli, pitääkö minun ostaa se hänen ehdottamansa vaaleanpunainen, vai saanko sanoa ei, ja ostaa sen maatilakuvioisen ja antaa lapsen mököttää?
klo
13.26
6
kommenttia
Tunnisteet: Lastentarvikkeet, Lastenvaatteet
perjantai, 3. joulukuuta 2010
Kirje Joulupukille
Harkinnan jälkeen listalle pääsivät myös nämä vaunut. Kavereiden samanlaisia on ihasteltu jo pitkään, varsinkin sitä ominaisuutta, että ne saa viedä ulos, toisin kuin nykyisiä pikkuruisia rimpuloita sateenvarjorattaita, jotka eivät ulkokäyttöä sietäisi.
klo
8.34
6
kommenttia
Tunnisteet: Lastentarvikkeet, Tapahtumia
keskiviikko, 1. joulukuuta 2010
Hyvää joulukuun ensimmäistä!
klo
9.55
0
kommenttia
Tunnisteet: Elämää








