lauantai 30. heinäkuuta 2011

3,5 vuotta

Kolme ja puolivuotias osaa mm.:
- napittaa villatakin
- sulkea vetoketjut ja tarrat
- laskea kahteenkymmeneen
- kaikki kirjaimet
- luetella useimpien nimien kirjaimet korvakuulemalta
- laulaa hurjan määrän lauluja ja keksiä mielikuvituksekkaasti omia
- käynnistää cd- soittimen ja kannettavan dvd- soittimen, niin että voi katsella tai kuunnella haluamiaan levyjä (valitettavasti)
- kertoa pitkiä itsekeksittyjä tarinoita
- nimetä lelujaan ja muistaa annetut nimet kuukausitolkulla
- neuvotella saadakseen haluamansa


Kolme ja puolivuotias on täynnä tahtoa ja uhmaa. Oma tahto ilmoitetaan kovaan ääneen, pahastuminen näytetään ja ärtyminen aiheuttaa kiljuntaa ja ovien paiskomista. Toisaalta hän osaa myös pyytää anteeksi kun tietää käyttäytyneensä huonosti ja välillä jopa nimetä miksi ärsyttää. Myös hyvä olo näytetään ja hyvinä hetkinä lapsi on täynnä hymyä ja naurua. Hän halaa herkästi, suukottaa, kertoo rakastavansa ja ikävöivänsä poissaolevia. Hän on täynnä tunnetta.


Kolme ja puolivuotias on täynnä kysymyksiä. "En tiedä" ei kelpaa vastaukseksi missään tapauksessa. Kysymykset voivat olla hyvinkin hankalia ja hyvinkin pohdiskelevia. Dementiaa sairastavan isomummon tapaaminen sai aikaan ryöpyn pohdintaa vanhenemisesta, sairastamisesta ja kuolemisesta. Vanhempien työt kiinnostavat ja ne aiheuttavat valtavasti mitä ja miksi- kysymyksiä. Olen viime viikkoina googlettanut esimerkiksi mitä leppäkertut syövät (kirvoja), miksi jotkut porot ovat valkoisia (en löytänyt vastausta) ja miten tikit ommellaan. Vauvan odotus ja syntymä on toki aiheuttanut omat kysymyksensä.


Parasta tässä iässä on ehdottomasti se, että lapsi on jo niin iso, että hänen kanssaan voi keskustella, jutustella ja pohtiakin. Kuitenkin hän on vielä niin pieni, ettei epäile mitään, ei osaa olla kyyninen minkään suhteen, luottaa niin vanhempien kuin omaankin kaikkivoipaisuuteen. Mikään ei ole mahdotonta. Kolme ja puolivuotiaan elämä on yhtä suurta seikkailua. 

Tytärtäni lainaten: On ihanaa olla Amanda!

2 kommenttia:

  1. isälle tuli kyynel silmään kun viikon poissaolon jälkeen muistaa miten ihana lapseni onkaan. ikävä vaan kasvaa vaikka kohta jo koittaa kotiin lähdln hetki.

    _ville_

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...