sunnuntai 30. tammikuuta 2011

3 vuotta!

Meidän pieni suuri Ryynimme on jo kokonaiset 3 vuotta vanha. Ihan hurjaa! Synttäreitä juhlittiin viikonloppuna ja maanataina, jolloin siis oli oikea syntymäpäivä oli päiväkodissa herkuteltu Amandan tuomilla kekseillä ja laulettu toivelauluja. Joten järkyttävää että pikkutytön synttäreitä tarvitsee juhlia kotonakin kahtena päivänä, mutta onneksi päädyttiin tuohon ratkaisuun. Lauantaina kävi isovanhempia, lapsettomia pariskuntia sekä pikkuvauvaperheitä. Sunnuntaina taas juhlittiin riehakkaammin lapseperheiden kera. Kuusi 3-4-vuotiasta saa aikaan hurjasti ääntä ja liikettä. Mukavat synttärit meillä kyllä kaikesta huolimatta oli. Synttärisankari toivoi dinosaurusteemaa ja niimpä meillä tarjoiltiin dinosauruskakkua ja dinosauruspikkuleipiä muiden herkkujen ohella.


Torstaiaamuna kävimme neuvolassa. Yllätyksekseni tytölle tehtiin jo LeNe-testejä. Ole luullut että niitä tehdään vasta aikaisintaan nelivuotiaana, enkä muutenkaan ollut noista yhtään perillä. Vaakaviiva meinasi ensin tulla pystyyn, mutta muuten tehtävät sujuivat hienosti. Väriympyrät tuli lajiteltua oikeisiin laatikoihin ja kuvista tyttö osasi hienosti kertoa mitä tapahtuu. Hän jopa sai kopin pallosta, vaikka se ei ole onnistunut juuri koskaan kotona leikkiessä. Pituuden mittaus on edelleenkin tytöstä kovin pelottava toimitus, mutta onnistui onneksi ilman itkua. Pituutta ja panioa olikin tullut niin, ettei tarvitse tänä vuonna uudestaan mennä. Painokäyrä oli jo ihan vaakasuora ja pituuskäyräkin kovasti loiventunut, vaikka laskusuuntainen on edelleenkin. Uudet mitat ovat siis 89cm ja 11 300g. Niin ja siitä nuoresta vastavalmistuneesta tytöstä jonka kokemattomuus ja epäröinti ärsyttivät suuresti vuosi sitten, oli tullut oikein pätevän ja vakuuttavan oloinen terveydenhoitaja, joka reilusti vastasi kaikkiin askarruttaviin kysymyksiini.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Uuden vuoden lupauksia

Huh huh. Minun piti krijoittaa jouluodotuksesta, joulusta uudesta vuodesta ynnä muusta, mutta jotenkin ne vain menivät yhtäkkiä ohi enkä ehtinyt mitään. Joulu vietettiin mummolassa, pukki kävi ja toi valtaisasti lahjoja. Uusi vuosi oltiin kotona ja lapsi kävi isänsä kanssa uuden vuoden juhlissa syömässä herkkuja, katselemassa raketteja ja ihan vain yleisesti riehumassa. Jotenkin vain kaikki meni hiukan ohi. Olen ollut kipeänä oikeastaan koko joululoman. Ensin flunssa kuumeinen jouluna ja sen jälkeen voimakasta heikotusta. Joulun alla käytiin töissä viimeinen tiukka puristus tulostavotteiden täyttämiseksi ja ehkä sen aiheuttaman stressin purkautuminen nosti kuumeen. Sohvan pohjalla vietty loma nosti pintaan ajatuksen elämän rytmin hidastamisesta. Muutenkin tuntuu, että nyt pitäisi pysähtyä ja opetella nauttimaan juuri käsillä olevasta hetkestä. Uuden vuoden lupaukseni onkin opetella näkemään ne elämän pienet ihanat hetket  murehtimatta samalla seuraavaa.  Meidän perheellä on niin monta onnen aihetta. Lähipiirissä tapahtuu ihania asioita koko ajan. Ympärillä on ihania ystäviä. Ylipäätään haluan oppia ajattelemaan positiivisesti. Uuden vuoden lupaukseni on opetella positiivisemmaksi ja toivoisin että saisin sen välittymään tänne blogiinkin. Viime vuosi meni valitellessa milloin mitäkin, mutta tänä vuonna haluan kirjoitta positiivisia asioita, ainakin pääasiassa, ja valittaa korkeintaan asioista joista on syytäkin valittaa. Yritän myös tallentaa lapsen hauskoja lausahduksia ja sattumia entistä enemmän, jo ihan itsellenikin, mutta myös teille, jotka palautteen perusteella mielellänne lukisitte niitä enemmänkin. Ensimmäinen positiivinen ajatukseni on kuitenkin kuppi teetä työpaikan kahvihuoneessa, jossa usein miten nauru raikaa.

Positiivista Uutta Vuotta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...