tiistai 29. maaliskuuta 2011

Palkon potkuhaalari

Kangas Metsolasta, kaava vanhoista potkuhousuista.

Vauvaamme siis kutsutaan Palkoksi. Tai useimmiten Kalpoksi tai Talpoksi, miten tuleva isosisko sattuukin muistamaan. Potkuja on tuntunut muutaman päivän, joten potkuhaalarin teko tuntui sopivalta.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Parisuhdeneuvola

Vuoden alusta lähtien jokainen oululainen lasta odottava pariskunta on pyydetty neuvolaan parisuhde- ja voimavarakeskusteluun. Suositus on, että keskustelu käydään hieman ennen raskauden puoliväliä. Saimme etukäteen täytettäviksi lomakkeen, jossa oli kysymyksiä liittyen parisuhteeseemme ja omiin voimavaroihimme, sekä tukijoukkoihimme, sekä kortin, jossa kysytään molempien vanhempien ravinto- ja liikuntatottumuksia. Neuvolassa kävimme kysymykset läpi terveydenhoitajan kanssa ja myöhemmin keskustelimme niistä myös kahdestaan. Vaikka me olemme jo kertaalleen käyneet läpi lapsen syntymän aiheutamat muutokset, oli yllättävänkin hyödyllistä miettiä noita asioita ihan ääneen. Ärsyttääkö jokin toisen käytöksessä? Saammeko riittävästi aikaa parisuhteelle, omille harrastuksille, yhteisille harrastuksille? Viekö työ miten paljon energiaamme? Mistä saamme apua jos ongelmia tulee? Meillä kun ei ole sukulaisia lähettyvillä auttamassa, täytyy jokainen kahdenkeskinen hetki miettiä tarkkaan. Onneksi meillä on ihania ystäviä, jotka ovat auttaneet lastenhoito-ongelmissa, tuntuu vain pahalta pyytää kenenkään apua, kun heillä on ne ihan samat arkielämän kiireet ja rasitteet kuin meilläkin ja vastavuoroisuus usein puuttuu, kun useimmilla ne isovanhemmat asuvat melkein vieressä. Nyt saimme myös ohjeen pyytää lastenhoitoapua neuvolasta. En ole tiennyt meidän olevan oikeutettuja sellaiseen.

Ravintotottumuskorttia täytimme mielenkiinnolla. Kortti oli rakennettu niin, että vastausvaihtoehtoina oli vihreä, keltainen ja punainen pallo. Olettaa voisi, että mahdollisimman monta vihreää palloa olisi paras. Kohtiin käytän vain vähärasvaisia maitotuotteita ja käytän vain kevytjuustoja laitoimme molemmat punaiset pallot. Olen jo aiemmin ihmetellyt neuvolaoppaiden suosituksista rasvattomaan maitoon, rasvattomiin jogurtteihin, kevytlevitteisiin ja alle 17% juustoihin. Ne maistuu pahalta ja sisältävät hirveästi sokeria ja lisäaineita. Ainoastaan maito on meillä rasvatonta ja se ihan siksi, että luomukevytmaidon pintaan nouseva rasva saa minut voimaan pahoin (flashback erääseen erittäin epämielyyttävään kokemukseen kokkareisesta maidosta). Onneksi ainakin tällä terveydenhoitajalla on samanlainen näkemys kevyttuotteisiin kuin meilläkin ja piti punaisia pallukoita ainoana oikeana vastauksena.

Ylipäätään yllättävänkin positiivinen kokemus. Monia kysymyksistä ei tule tietoisesti edes ajateltua, saati otettua puheeksi. Terveydenhoitaja otti keskustelun vakavasti, mutta selkeästi ymmärtäen erilaisia perhetilanteita ja haasteita. Esimerkiksi synnytyspelkoon hän kertoi samoin tein neuvoja ja kirjasi ylös että asiasta puhutaan uudelleen lähempänä synnytystä. Samoin hän piti ehdottoman tärkeänä, että vanhemmat saavat myös kahdenkeskistä aikaa ilman syyllisyyttä hoitoon jätetystä lapsesta, vaikka hoitaja olisi hieman vieraampikin (suositteli MLL:n hoitajia iltatarpeisiin) sekä puhumaan avoimesti neuvolassa jos jokin painaa, pienikin asia.

Toki neuvolakäytiin kuului myös ne tavalliset mittaukset sekä sydänäänten kuuntelu. Painoni tuntuu nousevan tälläkin kertaan hyvää tahtia ja veriarvot taas laskevat. Tällä viikolla meillä syödäänkin paljon rautapitoisia ruokia: verilättyjä, parsaa, pinaattia ja pihviä. Sydänäänet kuuluivat jo voimakkaina ja terveydenhoitaja oli tuntevinaan jopa liikkeen. Itse olen tuntenut muutaman ihan pienen josta ei voi edes olla ihan varma ovatko ne sittenkin vain suolistoliikkeitä. Kaikki kuitenkin hyvin ja seuraavaksi odotellaankin jo rakenneultraa.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kun itse saa valita

Aaamulla heräsin ihmeelliseen ähinään ja pyyntöön: "äiti auta!" Tyttö seisoi sänkymme vieressä t-paita päällä ja sukkahousut väärin päin puolitangossa. "En saa näitä sukkahousuja!" Käänsin sukkahousut oikein päin ja autoin ne jalkaan, pähkäillen samalla, että kyllä tytöllä oli illalla yöpuku päällä nukkumaan mennessä. "mistä sinä nämä vaatteet otit?" No kaapista, pitää laittaa loput." Tyttö vilahti tiehensä. Unisena mietin, mitenkähän tyttö on ylipäätään löytänyt vaatehuoneesta, missä hänen kaappinsa sijaitsee, yhtään mitään, kun suoraan oven edessä on iso ompelulaatikko ja sen päällä vielä pari peittoa. Lähdin keittiöön lataamaan kahvin- ja vedenkeittimiä ja keittiiöön tupsahtaa tyttö täydessä vaatetuksessa. Vähän liiankin täydessä. Päällä oli aiempien alusvaatteiden lisäksi pitkähihainen tunika, legginsit, hame ja mekko. Oli pakko kysyä, että mihinkähän oikein olet menossa. "no päiväkotiin!" Yleensä tyttö viihtyisi mieluiten ilman vaatteita tai ainakin mahdollisimman vähissä vaatteissa, yöpaita on oikein mukava vaikka koko päivän, jos hän saisi päättää. Tällä viikolla on muutamaan otteeseen keskusteltu, voiko joka päivä käyttä hametta, varsinkin jos äiti on jo tuonut housut ja paidan valmiiksi ja on jo kiire töihin, ja onnistuuko jumpassakäynti mekossa. Ehkä hän ajatteli, että kun on nopea, saa itse päättää mitä pukee. Reipasta!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Ompelupäivä

Lauantaina vietettiin ompelupäivää. Olemme aiemminkin pitäneet näitä ystäväperheen kanssa, esim tehdessämme tätä takkia. Tällä kertaa saatiin mukaan vielä kolmaskin perhe. Nämä on kyllä yhdessäoloa parhaimmillaan. Yksi piirtää ja leikkaa, toinen ompelee ja kolmas käänsi nojatuolin ympäri ja kävi neulomaan sukkaa. Ompelimme kolmisenkymmentä paria kestoliivinsuojia, pari ruokalappua (löytyi tilkkulaatikosta valmiiksi leikattuina), yhdet housut ja lisäksi suunniteltiin ja leikattiin kolmet housut ja kaksi hametta lapsille. Niin ja pitkävartinen palmikkosukka sai valmiin varren. Samalla ehdittiin kerrankin jutella ihan rauhassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Kolme noin kolmevuotiasta ja yksi puolitoistavuotias leikkivät kohtuullisen sovussa lastenhuoneessa, rakensivat junaradan, hakkasivat hakkaa, lukivat kirjoja, rakensivat palapelejä, hoitivat nukkevauvoja ja järjestivät leikkieväsretken eteiseen. Nuorimmainen peitteli nukkevauvaa hellästi palapelilaatikkoon ja syötti tuttipullosta isompien esimerkistä. Isät juttelivat omia juttujaan, vertailivat kameroita, puhuivat autoista, ulkoiluttivat muksuja ja järjestivät ruokaa ja virvokkeita, sekä saunottivat muksut vielä illan päätteeksi. Mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantaita kuin leppoisa yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Vieraat ovat ihanimpia silloin, kun ovat niin läheisiä, ettei heille tarvi sen kummemmin järjestellä mitään, kun ruoanlaitto sujuu yhdessä tehden, lapset ovat yksi yhteinen lauma ja vieraat löytävät kupin kaapista, potan kaapin alta ja varavillasukat eteisestä itsekin.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Bolero

Neulomiset ovat viime aikoina hieman jääneet. Kiinnostusta ja innostusta kyllä olisi, mutta kun ei tahdo saada lankaa. Sohvan nurkassa nököttää puolikas villatakki tytölle. se piti saada jo täksi talveksi, entinen kun alkaa olla nafti, mutta pääsin aloittamaan vast ajoulun aikaan kun oikean langan saaminen kesti ja kesti. Tietenkin lankaa oli liian vähän ja taas odotellaan että sitä saisi lisää. Nyt en ole edes jaksanut käydä kysymässä oikeaa lankaa ja koko villatakki kyllästyttää, taitaa jopa olla käyttäjälleen jo valmiiksi pieni- Itsellenikin suunnittelin neuletta, mutta samaan ongelmaan sekin tyssäsi. Minun pitää kai oikeasti opetella hankkimaan langat nettikaupoista, eikä odottaa että paikallinen myyjä onnistuu lankaa saamaan. Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi:


Ohje on Novitan syksyn lehdestä ja lanka Novitan Crystal (joka sekin on kuulemma loppunut kokonaan).

Uusia neulesuunnitelmia on silti vireillä ja lankakauppaan olisi tarkoitus suunnata taas huomenna. En kyllä luovuta :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...