tiistai 24. toukokuuta 2011


Sairaslomaa jatkettiin kahdella viikolla. Pientä nousua oli hemoglobiinissa jo havaittavissa, mutta lääkäri piti ehdottoman tärkeänä levätä kunnolla ennen töihin menoa. Tylsää sanon minä, vaikka taisi olla ihan oikeassa. Pyykinpesukoneen täyttäminen on vaatinut parin tunnin huilailuja vaakatasossa ja minkäänlaisia portaita ei ole voinut ajatellakaan kiipeävänsä. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Edelleen suurin osa ajasta menee sohvalla, mutta hieman jo jaksaa liikkua. Viikonloppuna kävin puutarhalla ja erämessuilla, eilen kaupungilla ja kampaajalla. Tekee mielelle todella hyvää päästä pois sohvalta, edes hetkeksi. 



Ensimmäisellä sairaslomaviikolla opettelin virkkaamaan makuuasennossa. Tuloksena syntyi matto makuuhuoneeseemme. Malli on sama kuin aikaisemmassakin pitsimatossani, mutta tällä kertaa materiaalina on Novitan Flip Flop- lanka. Maton halkaisija on 117 cm (kuvan kengät kokoa 24). Tuo malli on todella ihana ja lanka mukavan kevyttä virkata sylissä (tai peittona päällä tässä tapauksessa) mutta hieman arveluttaa miten tuo tulee toimimaan. Ajatus kierrätyslangasta on hieno, Flip Flopistahan osa on kierrätetyistä muovipulloista tehtyä kuitua, mutta aika sähköiseltä tuo materiaali vaikuttaa.


Toisella sairaslomaviikolla jaksoin jo istua hieman pidempään, joten otin ompelukoneen esille.Vauvan housujen kaava on jostain ikivanhasta Suuri Käsityölehdestä, Amandan housujen kaavan piirsin vanhoista housuista ja paidan kaava on ihan oma. Housujen frotee ja resori ovat Metsolasta, paidan trikoo Marimekolta. Polkupyörät ovat naapureiden. Amandan housuihin olen kyllä todella tyytyväinen. Tyttö on todella pitkäjalkainen, 90 cm pitkälle tytölle ei aina meinaa koon 98 lahkeetkaan riittää, mutta niin kapea, että useimpien valmishousujen vyötärö jää pussittamaan hankalasti. Yhdet todella hyvät housut olen onnistunut löytämään ja ensimmäistä kertaa ikinä onnistuin piirtämään kaavat valmisvaatteesta ilman että vaate tarvitsi purkaa atomeiksi.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kävelin kaupungilla hieman mietteissäni, kun huomasin, että eräällä pikkutytöllä ol ilapseni takki. Siis tämä takki:
 

Vilkaistuani uudelleen, huomasin, ettei kyse sittenkään ollut tyttäreni takista. Ensinäkin takki oli aivan liian puhdas ja uusi (meidän takki on lähinnä likaisen harmaa, pesuista huolimatta, joka päiväisen päiväkodin pihalla makoilun ansiosta) ja lisäksi kanttaukset olivat pinkit. Mutta kuitenkin. Selässä oli samalla tavalla kettu ja rinnassa puput. Joo, kyllähän tuota kangasta saa kuka haluaa ja takkeja osaa muutkin ommella, mutta oli kyllä suorastaan hämäävän identtinen. Ensimmäinen ajatus oli, että ei, joku on plagioinut minua! Toinen ajatus oli, että onkohan kyse josta kusta blogini lukijasta, joka on inspiroitunut takistamme. Päätin ottaa tällä kertaa kohteliaisuutena. Hassu tunne silti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...