lauantai 30. heinäkuuta 2011

3,5 vuotta

Kolme ja puolivuotias osaa mm.:
- napittaa villatakin
- sulkea vetoketjut ja tarrat
- laskea kahteenkymmeneen
- kaikki kirjaimet
- luetella useimpien nimien kirjaimet korvakuulemalta
- laulaa hurjan määrän lauluja ja keksiä mielikuvituksekkaasti omia
- käynnistää cd- soittimen ja kannettavan dvd- soittimen, niin että voi katsella tai kuunnella haluamiaan levyjä (valitettavasti)
- kertoa pitkiä itsekeksittyjä tarinoita
- nimetä lelujaan ja muistaa annetut nimet kuukausitolkulla
- neuvotella saadakseen haluamansa


Kolme ja puolivuotias on täynnä tahtoa ja uhmaa. Oma tahto ilmoitetaan kovaan ääneen, pahastuminen näytetään ja ärtyminen aiheuttaa kiljuntaa ja ovien paiskomista. Toisaalta hän osaa myös pyytää anteeksi kun tietää käyttäytyneensä huonosti ja välillä jopa nimetä miksi ärsyttää. Myös hyvä olo näytetään ja hyvinä hetkinä lapsi on täynnä hymyä ja naurua. Hän halaa herkästi, suukottaa, kertoo rakastavansa ja ikävöivänsä poissaolevia. Hän on täynnä tunnetta.


Kolme ja puolivuotias on täynnä kysymyksiä. "En tiedä" ei kelpaa vastaukseksi missään tapauksessa. Kysymykset voivat olla hyvinkin hankalia ja hyvinkin pohdiskelevia. Dementiaa sairastavan isomummon tapaaminen sai aikaan ryöpyn pohdintaa vanhenemisesta, sairastamisesta ja kuolemisesta. Vanhempien työt kiinnostavat ja ne aiheuttavat valtavasti mitä ja miksi- kysymyksiä. Olen viime viikkoina googlettanut esimerkiksi mitä leppäkertut syövät (kirvoja), miksi jotkut porot ovat valkoisia (en löytänyt vastausta) ja miten tikit ommellaan. Vauvan odotus ja syntymä on toki aiheuttanut omat kysymyksensä.


Parasta tässä iässä on ehdottomasti se, että lapsi on jo niin iso, että hänen kanssaan voi keskustella, jutustella ja pohtiakin. Kuitenkin hän on vielä niin pieni, ettei epäile mitään, ei osaa olla kyyninen minkään suhteen, luottaa niin vanhempien kuin omaankin kaikkivoipaisuuteen. Mikään ei ole mahdotonta. Kolme ja puolivuotiaan elämä on yhtä suurta seikkailua. 

Tytärtäni lainaten: On ihanaa olla Amanda!

torstai 14. heinäkuuta 2011

kesäloma

 Tänä vuonna emme tehneet mitään varsinaista kesälomareissua, oma kunto ja miehen lomien myöhäisyys kun ei oikein anna myöten, mutta ehdimme sentään muutamaksi päiväksi pääkaupunkiseudulle. Meille Helsinginreissu tarkoittaa mummolaa ja enon tapaamista ja tällä kertaa kävi niin hyvä tuuri, että tavattiin myös kummitäti ja isomummi sekä ihan uusi pikkuserkku. Lisäksi meidän Helsinginreissuihin kuuluu ehdottomasti metrolla ja raitiovaunulla ajelua.

Kävimme myös Lintsillä. En ole itse käynyt siellä koskaan aiemmin, lapista kun olen kotoisin. Lapsella oli hurjan hauskaa vempeleissä, eikä voi kyllä aikuisetkaan valittaa. Ainoa miinus oli, ettei maailmanpyörään päässyt alle 100 cm pitkä lapsi ja se oli se mitä olimme etukäteen odottaneet ja puhuneet. Hattara ja puhuva roskis korvasivat harmitusta kovasti.




Porvoon vanha kaupunki kuuluu myös meidän vakikohteisiin. Ihana idyllinen alue, vanhoja rakennuksia ja pikkubutiikkeja.  Paras paikka on lelukauppa Riimikko, jonka ovelta löytyy myös tämä prinsessatuoli. Liike on erikoistunut nukkekotitavaroihin, mutta valikoimiin kuuluu hurjan paljon ihania leluja




Pyrimme ihan tietoisesti välttämään "ylimääräisiä" teemakohteita yleisesti ottaen. Linnanmäki oli tällä kertaa poikkeus, se kun piti olla alunperin juttu, mihin eno vie tytön, mutta töiden vuoksi hän ei päässytkään ja tyttö käyntiä odotti. Muuten emme teemapuistoihin ja vauhtivempeleisiin suuntaa. Kolmevuotiaalle tuntuu olevan isoja elämyksiä jo ihan suihkulähteet puistoissa, katumuusikko, jäätelön, mansikoiden tai herneiden syönti torilla, ison kirjakaupan lastenosasto, lokit ja risteilyalukset kauppatorin rannassa, metrolla tai raitiovaunulla matkustaminen tai tuomiokirkon pitkät portaat. Ajomatkalla Helsinkiin pysähdyimme syömään eväitä levähdyspaikalle, kun tyttö tuumi innoissaan, ettei ole koskaan ollutkaan tällaisella retkellä ja voileipäkin maistui paljon normaalia paremmin. Joka paikasta löytyy kaiteita, korokkeita, portaita tai muita ulokkeita, joissa kokeilla kiipeilytaitoja ja tasapainoa.




 Reissumyssyksi valmistui pikapikaa juuri ennen lähtöä ohut lippahattu. Kaavoja en mistään tähän hätään löytänyt, joten piirtelin kaavat yhden pipon ja yhden lippiksen muotoja mukaillen. Tyttö löysi samanmallisen hatun Marimekon myymälästä, eikä olisi milään luopunut myssystä ellei äiti olisi luvannut tehdä samanlaista (voitte vain kuvitella mikä oli sen myssyn hinta). Kangas on äitini kaappien perukoilta, ilmeisesti siitä on tehty jotain minulle lapsena, ainakin nuken petivaatteet muistan. Vuorena on lakanakangasta, jotta myssy olisi mahdollisimman kevyt.
















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...