tiistai 23. elokuuta 2011

Laskettu aika

Laskettu aika koitti tänään. Eilen kävin äitipolilla tutkittavana. Erittäin perusteellisten mittausten ja tutkimusten perusteella vauvalla on kaikki erinomaisen hyvin, mutta paikat ovat edelleen täysin kiinni, joten syntymää saa vielä odotella jokusen ajan. Ensi maanantaina on uusi aika, jolloin vauva sitten siimeistään hätistetään masusta. Tästä johtuen tämä päivä on ollut jotenkin kovin harmistunut. Olen kärsimätön ja harmistunut ja tavallaan jo valmiiksi pettynyt, ettei tämäkään synnytys käynnisty spontaanisti. Pessimistisen päivän kunniaksi saatte surkealaatuisia kuvia viimeaikaisista tekeleistäni. Onneksi tekeleet eivät sentään ole yhtä surkeita.

Amandalla en innostunut kokeilemaan villahousuja vaippoina, ja edelleen suhtaudun niihin epäilyksellä, mutta Pirtin Kehräämön ihana vihreä hahtuva houkutteli kuitenkin neulomaan ainakin kokeeksi. Ohje on Suuri Käsityölehdestä 2/2007. Hahtuvan neulonta vaati pientä opettelua, se kun on herkkä katkeamaan, mutta yllättäin neulominen tuntui todella ihanalta jopa kuumimmilla helteillä. Villa tosiaan myös viilentää.


Metsolan apila-kuosia löytyy meiltä kaikissa mahdollisissa väreissä, mutta vasta nyt jotain itse tehtyä. Potkuhoujen kaavat on piirretty kaupasta ostetuista ja koko on suunnilleen 56. Saa nähdä lähtevätkö nämä sairaalaan mukaan. Keltainen on kyllä ehdottomasti suosikkini Apilan värivaihtoehdoista ja koska kangasta jäi vielä reilusti, saa isosiskokin tästä varmasti jotain myöhemmin.


Tämä paita on tehty Ottobren Outo Otus- kaavalla, joka sopii hyvin tuolle pöllö- kuosille. Koko on noin 68, muistelisin, että Amandalla alkoi olla käyttöä ihan paidoille, eikä pelkästään bodeille siinä koossa. Kangas on Ikasyrilta.


Samasta kankaasta valmistui Amandalle tunikamekko. Kaava on muokattu paristakin Ottobren tunikakaavasta.


Marimekon Räsymatto- kankaasta ompelin päiväpeiton pinnasänkyyn. Amandan kohdalla pinnasänkyä käytettiin ensimmäisen kerran vasta reilun parinkuukauden iässä ja senkin jälkeen vain osan yötä, joten päiväpeitto saa toimia "pölysuojana" toistaiseksi. Peitolla on pituutta huomattavasti enemmän kuin kuva antaa ymmärtää, eli samalla peitolla pärjätään vielä sittenkin kun sänkyä pidennetään.


Isosisko sai samanlaisen päiväpeiton omasta toiveestaan. Eipä hänellä aiemmin ole oikeaa päiväpeittoa ollutkaan.


Muutama muu vielä odottaa kuvaamista. Kesän ja loman aikana on ollut valtavasti innostusta ommella, mutta kuvien ottaminen on jäänyt, kamera kun kulkee yleensä miehen mukana. Niistä lisää siis myöhemmin. Uusi takkitilauskin on vastaanotettu ja tarkoitus olisi ommella sekin vielä ennen ensi maanantaita.

lauantai 13. elokuuta 2011

Norsuja


Syksy alkaa ihan selvästi hiipiä ilmaan ja vaatteiden päälle kaipaa jo kevyttä lämmikettä. Tähän tarpeeseen valmistui norsutakki. Kaavat Ottobre 4/07 ja myös norsu- trikoo Ottobren myymälästä. Vuorena on valkoista trikoota Löytö-Palasta, mistä myös musta resori on kotoisin.Takista tuli heti lapsen suosikki eikä mustavalkoinen kuosi näytä yhtään synkältä kun sen yhdistää punaisiin kenkiin.





maanantai 1. elokuuta 2011

Äitipolilla

Kävin tänään äitipolilla ultrassa ja keskustelemassa. Ensimmäisen raskauden päättyminen kiireelliseen sektioon vauvan sydänäänten romahdettua, oli sen verran järkyttävä kokemus, että jo alkuraskaudesta neuvolassa keskusteltiin synnytystapaultrasta ja mahdollisesti myös pelkopolikäynnistä. Pelkopolille ei kuitenkaan hankittu lähetettä, koska minua ei pelota varsinaisesti synnytys, vaan nimenomaan se, että vauvalla on kaikki hyvin. Tuntuu pelottavalta, että sikiö saattaa olla hengenvaarassa minun tietämättäni ja minun voimatta vaikuttaa asiaan mitenkään. Joku kätilö meni vielä sanomaan sektion jälkeen, että onneksi ei käynnistynyt spontaanisti, koska silloin olisi käynyt huonosti.

Pääsin keskustelemaan sekä kätilön että lääkärin kanssa. Erityisesti lääkärin kanssa keskustelu rauhoitti kovasti. En tiennyt, että 30% lapsista on napanuora jollain tapaa kietoutuneena jonkin kehonosan ympärille ja kuitenkin vain 3% lapsista se johtaa sektioon. Sekä kätilö että lääkäri tuomitsivat jyrkästi aikaisemmin kuulemani lausahduksen, että vauvalle olisi käynyt huonosti. Heidän mukaansa riski kohtukuolemaan olisi ollut erittäin pieni, oksitosiinisupistus kun on ihan eri asia kuin spontaanit supistukset. Ylipäätään kohtukuoleman riski on Suomessa hyvin pieni. Viisi kertaa todennäköisempää on, että sekä minä että sikiö kuolemme paikallisella moottoritiellä liikenneonnettomuudessa.

Toivoisin, että tällä kertaa synnytys käynnistyisi itsekseen ja voisin synnyttää alakautta. Myös sekä lääkäri että kätilö pitivät sitä parhaana vaihtoehtona. Minulle varattiin kuitenkin uusi aika päivää ennen laskettua aikaa, jolloin tilanteen kehittymistä seurataan. Koska syytä käynnistymättömyyteen ei tiedetä, tarkkaillaan kohdunsuuntilannetta tarkemmin ja jos mitään edistystä ei tapahdu, tehdään sektio viikko lasketun ajan jälkeen vauvan turvallisuudeen takaamiseksi. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, palko liikkuu hurjasti, kasvaa normaalisti ja ultrakuvissa näkyi myös vapaasti liikkuvaa napanuoraa. Korkeintaan neljä viikkoa enää jäljellä. Jännittää, hyvällä tavalla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...