maanantai 21. marraskuuta 2011

Uudet vaunut

Olen useamman kaverini kanssa keskustellut siitä, kuin edes yhdelle lapselle ei tahdo yhdet vaunut riittää, vaan koko ratasiälle tarvitaan vähintään kahdet, usein vieläkin useammat. Monet ovat myös sanoneet, että toiselle lapselle valitsisi ihan erilaiset vaunut kuin esikoiselle ja näin kyllä kävi meillekin. Amandalle hankittiin Brion Kombit ja neolivatkin siihen tilanteeseen mainiot. Asuimme lähes kaupungin keskustassa ja vaunuja ei tarvinut nostaa autoon kuin pidemmillä lomareissuilla, joten iso koko oli vain plussaa. Vaunuissa oli hyvä jousitus ja ne kulkivat nätisti myös lenkkipoluilla ja mukulakivillä. Tuntui että vauvan sai hyvin suojaan ja turvaan. Kun Amanda alkoi olla vuodenikäinen lähdimme muutamaksi kuukaudeksi Ruotsiin. Autossa kuljettaminen ja nostelu oli jatkuvaa, ja isot vaunut veivät lähes koko peräkontin, vaikka meillä on yksi markkinoiden isoperäkonttisimmista farmariautoista. Ostimme tilalle keppoiset kolmipyöräiset matkarattaat. Niillä kulkeminen sujui hienosti kesän ajan. Palasimme Ruotsista ja muutimme kauemmaksi keskustasta, joten matkarattaat olivat kätevät, kun saattoi vain nakata auton perään. Kunnes tuli syksy. Koska en pidä turhasta autolla ajelusta, kuljimme 2 km matkan päiväkotiin rattaiden kanssa kävellen. Syksyn ensimmäisten räntäsateiden alkaessa matkarattaat tekivät tenän. Niillä ei päässyt yhtään mihinkään sohjossa ja niinpä ilmoitin samointein, kun pääsin hiestä märkänä itkevän lapsen kanssa kotiin, että nyt mennään rataskauppaan. Ostimme Emmaljungan Scooterit. Niistä minulla ei olekaan mitään negatiivista sanottavaa. Rattaat olivat todella näppärät, tukevat, mutta kevyet ja lapsen sai hyvin suojaa. Ainoa miinus oli ehkä se, ettei työntösuuntaa voinut muuttaa, mutta isomman lapsen kanssa se ei niin hirveästi haitannut. 

Valon kohdalla ajattelin, että menemme noilla samoilla Kombeilla ja kun ei vaunuja enää tarvita laitetaan nuo vanhat myyntiin ja ostetaan jotkin tosi hyvät rattaat joista sen työtösuunnankin saa vaihdettua. Ville kiroili alusta asti kuinka Kombit oli hankalat laittaa kasaan ja tympeät autoon nostettavat. Itse kävin yhden ainoan kaupunkireissun lasten kanssa kun päätin että nyt riittää, vaunut on vaihdettava heti. Olin pillahtaa itkuun parkkihallissa, kun en meinannut saada vaunuja kasaan ja kun viimein sain ne rojautettua tuntui leikkausarpi kiristävän todella pahasti vaikka varsinainen kantelukielto ei enää ollutkaan voimassa ja arpi muuten hyvässä kunnossa. Vaunuliikkeen myyjien ilme oli näkemisen arvoinen kun ilmoitin että yksi tärkeimpiä kriteereitä on se, että minä jaksan ne kevyesti nostaa, mutta silti haluan tukevat yhdistelmät. Niinpä meille kotiutui Emmaljunga Nitro Cityt:
(kuva Emmaljunga)

Itse olisin ehkä päätynyt johonkin hieman hillitympään väriin, mutta Ville ihastui tuohon vihreään ja täytyy kyllä sanoa, että väri on loistava, kirjaimellisesti. Syksyn pimeillä vihreä piristää sekä äitiä että ohikulkijoita. Minua varoiteltiin, jopa myyjän toimesta, pienistä etupyöristä kuinka ne ovat epäkäytännölliset Suomen sääoloissa ja maastoissa, mutta toistaiseksi ei mitään valittamista. Hienosti liikkuvat nurmikolla, ja sorateillä eikä tämäaamuinen ensilumisohjokaan menoa haitannut. Tavarakori on hiukan pienenlainen ja ahdas, mutta kyllä sinne muutaman maitopurkin ja leivän saa ihan kuin vanhoihinkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...