maanantai 31. joulukuuta 2012




Tänä vuonna olen viettänyt vauvaperheen elämää nauttien siitä suuresti ja koittaen muistaa että tämä on vain lyhyt vaihe elämässä. Olen ottanut varovaisia askelia unelmien toteuttamiseksi. Olen koittanut nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä. Olen koittanut tehdä elämästämme rennompaa, onnellisempaa ja iloisempaa, hitaampaakin. Blogissani olen ottanut aktiivisemman ja monipuolisemman linjan. Olen yrittänyt tehdä päivityksiä entistä useammin ja koittanut haastaa teitä keskustelemaan kanssani enemmän. Olen saanut monta uutta lukijaa, olen saanut näkyvyyttä uusilla foorumeilla ja olen saanut teiltä kommentteja ja palautetta.

Olkoon uusi vuosi entistäkin innostavampi, rohkeampi ja kaikin puolin rennompi, onnellisempi, iloisempi ja elämän täyteisempi, sekä minulle että myös teille jokaiselle. Kiitoksia kuluneesta vuodesta!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!!!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Välipäiviä

Joulussa ehdottomasti parasta on joutenolo! Se kun saa syödä ja rentoutua, lukea kirjoja sohvan nurkassa, katsoa elokuvia ja ennen kaikkea syödä suklaata. En ymmärrä yhtään kun niin moni kaveri on jo tuuminut, että "onneksi joulu loppui jo" ja "kuusikin heitettiin heti tapanina pihalle", sekä " nyt äkkiä kinkun sulatukseen lenkille/hiihtämään/luistelemaan/tms." Miksi ihmeessä? Minä jatkan joulua uuteen vuoteen ja kuusi ynnä muut koristeet riisun vasta loppiaisena. Kun joulua valmistellaan koko kuukausi, haluan nauttia siitä mahdollisimman pitkään.

Vietimme joulun kotosalla miehen vanhempien kanssa ja heti ensimmäisenä välipäivänä suuntasimme minun vanhempieni luo "täysihoitoon". Luemme kirjoja, pelaamme Unoa ja muistipeliä, katsomme lastenelokuvia, laskemme pulkkamäessä ja nukumme päiväunia yhdessä lasten kanssa. Niin ja syömme suklaata ja muita jouluherkkuja. Piipahdimme me alennusmyyntiostoksillakin. Ihanaa kun koko perheellä on loma!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Jouluvalmisteluja

Jouluvalmistelut ovat tänä vuonna venyneet ihan viime metreille. Viime vuosina olemme viettäneet joulun vanhempieni luona , mutta tänä vuonna olemme kotona ja tämän vuoksi valmisteluja on rutkasti aikaisempia enemmän. Joulukukat sain viimein hankittua eilen. Hyasintin tuoksu tuo minulle joulun. Toivottavasti nuo ehtivät puhjeta kukkiin aatoksi.


 Yleensä pinoan joulukortit johonkin koriin tai laatikkoon pöydälle selattavaksi, mutta tänä vuonna teippasin ne ulko-oveen. Melkoisen sekalainen seurakunta :D


 Joululahjoista viimeisen sain juuri valmiiksi. Mies jo tuumikin, että ensi vuonna mennään kauppaan, enkä saa tehdä lahjoja itse ettei kaikki illat mene sohvan nurkassa nykertäen tai ompelukoneen ääressä. Punapilkullinen paperi koristautui mustavalkoraitaisella teipillä. Tuo teippailu on kyllä suorastaan koukuttavaa ja teippirusetit paljon kätevämpiä kuin lahjanaru, joka ehtii usein tippua kyydistä tai ainakin lititystä rumaksi, ennen kuin lahja ojennetaan ja avataan.


Huomenna on vuorossa siivousta, leivontaa ja ruoanvalmistusta. Kun on tottunut viettämään joulun äidin täysihoidossa, tuntuu joulu aika työläältä. Mukavaahan tämä laittaminen on, mutta vaatii kyllä aikaa ja organisointia. Kuusi on jo sulamassa, reseptit ja raaka-aineet hankittuina ja lapsille varattu mukavaa tekemistä, joten eiköhän kaikki saada ajoissa valmiiksi ja aattona saa rentoutua.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Vaunu kokemuksia


Lupasin kertoa käyttökokemuksia vaunuistamme kun ostimme nämä vihreät menopelimme. Vuosi on vierähtänyt ja kokemuksia on karttunut. Tällaisella kokoonpanolla siis kuljemme: Emmaljunga Nitro City- rattaat ja Bumprider- seisomalauta, sekä Kurtisin Babypeace ja joku vaihtuva laukku. Kilometrejä on kertynyt hurjasti, suunnilleen sata viikossa, me kun käytämme autoa todella vähän kotinurkilla. Monia vaunuja ja useita merkkejä pohdittiin ja näihin päädyttiin, koska ne sai ostettua kotipaikkakunnalta ja pääsin siis niitä kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Todella moni tuttava suositteli Emmaljungaa ja merkki tuntuukin olevan monen mielestä täällä Pohjois-Suomessa eräänlainen vaunujen mersu.

Aloitan miinuksista, tätä kirjoittaessani mies nimittäin säätää taas kerran kuomun kiristysruuveja. Kuomu on ollut melkoinen murheenkryyni. Vaunujen ollessa noin puolivuotta vanhar kuomu löystyi niin ettei se pysynyt ylhäällä pienelläkään tuulenvireellä. Myyjällä ei ollut niittien kiristämiseen tarvittavia pihtejä ja suositteli paukuttelevaan niittejä vasaralla (niinpä!!) kireämmälle. Teimme työtä käskettyä varmisten vielä kertaalleen myyjältä että niin oikeatsi uskaltaa takuunpuitteissa tehdä ja lopputulos oli että kuomun nivellaatikko sekä tanko hajosivat kokonaan. Varaosien, joiden alunperin piti saapua kahdessa päivässä, saaminen kesti kuukauden. V vaihtoi niitit kunnon ruuveihin, jotta kuomua voi kiristää tarvittaessa. Varaosia odotellessa ehdin googletella melkoisesti ja selvisi, että tuo kuomun laukeaminen on oikein tyyppivika merkillä, samoin kuin muiden vastaavien nivelien, esim. jalkatuen.

Toinen miinus on seisomalauta. Itse seisomalaudassa ei kylläkään ole mitään vikaa, se on suorastaan loistava. Huonoa on se, että vaunuissa on käännettävä työntöaisa, eli työntäjä potkii lautaa jos ei osaa asettaa jalkojaan. Pikkuhiljaa on oppinut kävelemään niin että toinen jalka liikkuu sesiomalaudan pyörien välissä. Miinusta on myös se, että sopivan seisomalaudan löytäminen vaati kovasti työtä. Emmaljungalla on kyllä omakin seisomalauta, mutta sitä ei edes myyjä suositellut, sitä kun ei ilmeisesti saa irrotettua vaunuista kovin helposti, vaan on kuljetettava aina mukana. Seisomalaudan asentaminen on kuulemma myös työlästä ja mallista riippumatta lauta vaatii jonkin lisäadapterin. Onneksi löysimme tuon Bumprider- laudan. Se on ollut todella mainio. Osa miinuksista menee huonon myyjän piikkiin. Hänellä kun tuntuu olevan tiukkoja mielipiteitä ja hyvin vähän halua selvittää saati korjata mitään.

Muuten olen vaunuihin enemmän kuin tyytyväinen. Vaunut ovat juuri sellaiset kevyet ja näppärät kuin mitä alunperin hain. Jaksan nostaa ne kepeästi auton perään tai bussiin. Sirosta koostaan huolimatta rattaat ovat todella tilavat. Valolla on reilusti tilaa istua ja maata, eikä tila lopu ihan pian lapsen kasvaessa. Pienistä etupyöristä minua varoiteltiin kovasti etukäteen, mutta varoittelut ovat olleet turhia. Rattaat kulkevat näppärästi huonommassakin maastossa ja myös lumessa. Kertaakaan ei viime talvena liikkuminen jäänyt kiinni siitä ettei pienillä renkailla olisi päässyt eteenpäin, oltiinpa sitten kotona kaupungissa, hiihtokeskuksen ala-asemalla tai mökillä. Ainoa missä hankaluuksia on tullut, oli hiekkaranta. Muistelisin kuitenkin, ettei hiekkaranta ollut mikään helppo pala niille edellisille isopyöräisillekään rattaille. Vaikka viimeistelyssä on puutteita, rattaat ovat todella tukevat ja näppärät. Vaikka kuomun kanssa onkin ollut ongelmia, itse runko on tukevarakenteinen ja kestävä. Kasaaminen sujuu helposti, lukitukset pelaavat mainiosti, eikä mikään lonksu tai kolise. Se pienen oloinen tavarakorikin on osoittautunut aivan riittäväksi. Vihreä väri, johon pelkäsi kyllästyväni nopeasti, miellyttää edelleen. Vaaleassa värissä tahrat näkyvät nopeasti, mutta väri piristää edelleen ja niiden ansiosta olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua ihan tuntemattomienkin kanssa. Voin siis suositella Nitro Cityja, mutta jos merkin edustajista joku sattuu tämän lukemaan, niin panostakaa viimeistelyyn ja säädettäviin osiin!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pipareita


Kuinka paljon piparimuotteja on tarpeeksi?


Meiltä löytyi nelisenkymmentä erilaista. Perinteisten sydänten, tähtien ja ruusukkeiden lisäksi löytyy muumeja, metsäneläimiä, dinosauruksia ja esim. palapelin pala. Miten äitä onkin kertynyt näin valtavasti, vaikken edes ole mikään kovin innokas leipuri. No onpahan lapsilla mistä valita. Tänä vuonna syntyi metsän asukkeja ja kuusia parilla muumilaakson asukkaalla ryyditettynä.


torstai 13. joulukuuta 2012

Meidän pieni Ryyni ja Palko on nyt myös Facebookissa!

https://www.facebook.com/MeidanPieniRyyniJaPalko

Juhlavaatetusta

Jouluna lapset pukeutuvat juhlavaatteisiin ja usein olen hankkinut Amandalle ihan uuden mekon nimenomaan joulua ajatellen. Onhan ne syntymäpäivätkin pian joulun jälkeen, eli juhlia riittää. Käytännöllisenä ihmisenä olen suosinut mekkoja joille löytyy käyttöä myös myöhemmin, välttelen siis pahimpia bling blingejä ja suosin vuodenaikaan sitomattomia kuoseja. Ihania mekkoja löytyy nettikaupoista tänäkin vuonna, tässä muutama:

 

 Kappahlin neulemekko on todella suloinen ja joulun jälkeen sitä voisi käyttää vaikka ihan kerhossakin. Ihanan pelkistetty malli ja kuvio. Sukkahousuilla ja legginseillä voisi muuttaa yleisilmettä ja juhlavuutta tilanteen mukaan.


Mini Rodinin trikoinen lintumekko on kaunis niin juhliin kuin arkenakin. En yleensä välitä rimpsuhelmoista, mutta tässä se ei ole niin häiritsevä, ehkä juuri tuon isokuvioisen kankaan ja voimakkaan värin ansiosta. Onko tämä kuitenkin enemmän arkimekko materiaalinsa vuoksi?



Lindexin pitsimekko ja H&M:n ruusukemekko ovat todella juhlamekkoja. Niille ei arkikäyttöä löydy, mutta niitä voisi käyttää myös synttäreillä ja kesän juhlissa. Nämä kaksi ovat ehdottomasti lapsen suosikkeja.


Metsolan varsinaiset joulumekot ovat minusta hieman tylsiä mustine pohjineen tänä vuonna, mutta jostain syystä tämä sytyttää kovasti. Mustapohjainenhan tämäkin on, mutta tuo aaltokuosi on jotenkin niin vangitseva. Tämäkin toisi myös vaikka ihan kerhomekkonakin.

Tytölle siis löytyisi vaikka mitä, mutta entäs sitten poika? Mainoskuvissa pojat puetaan kauluksellisiin bodeihin ja jopa suoriin housuihin ja liiviin, mutta itse en niistä välitä, eikä taitaisi Valokaan välittää. En kuitenkaan haluaisi ihan collegelinjallekaan lähteä. Mitä teidän pojilla on päällä juhlissa?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tankkitossut






Viime aikojen mielenkiintoisin, haastavin ja huvittavin virkkausprojekti! Ohje ostettu Etsystä.

Santapark

Piipahdimme taas Rovaniemellä ja tällä kertaa vierailimme Santaparkissa. Olen käynyt tuolla kerran aiemmin, avajaisissa melkein viisitoista vuotta sitten. Mielikuva paikasta oli jotenkin muovinen turistirysä. Lasta Santapark on kuitenkin kiinnostanut ja muutama tuttu on paikkaa kehunut, joten lähdimme katsomaan. Sisäänpääsylipun hinta on suolainen, mutta kyllä sille sai vastinetta. Amandalla oli valtavan hauskaa ja hän olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Neljän tunnin aikana emme ehtineet edes kokeilla kaikkea. Onneksi rannekkeella pääsee sisään kahtena peräkkäisenä päivänä.


Jättimäinen lumisadepallo oli niin hauska, että siellä piipahdettiin kahteenkin otteeseen. 


Angry Birds on lköytänyt tiensä tännekin, luonnollisesti rovaniemeläisen Lappsetin mukana. Mukavaa että tämäkin oli toteutettu leikkipuistomaisesti, eli lapset leikkii itse. Löytyihän sieltä toki myös pari tietokonepeliversiota, sekä myymälä, mutta pääpaino oli lasten omalla leikkimisellä.

Tottakai Santaparkista löytyy Joulupukki ja tonttuja. Meillä kävi huono tuuri ja jouduimme odottamaan pukin luokse pääsyä 20 minuuttia jonottaen. Odotus palkittiin pukin tapaamisella ja lisäksi tyttö kirjoitti pukille kirjeen sulkakynällä.


Lavalla ravintolan edessä esitetään kolme kertaa päivässä tonttushow, joka koostuu näytelmästä, tanssista ja lauluista. Lopputanssiin sai osallistua myös yleisö ja tontut tanssittivat lapsia.

Valolle ei Santaparkista löytynyt juuri mitään. Liikaa ihmisiä, pukille jonotus kesti liian kauan pikkumiehen hermoille ja turhan usein hän meinasi jäädä isompien lasten jalkoihin. Amanda sen sijaan piti paikasta niin paljon, että tulimme toisenakin päivänä. Muovisuus ja pahin turistikrääsä oli karsittu pois ja tilalle oli tuotu oikeaa puuta sekä perinteisiä tekemisiä lapsille: piparien koristelua, tonttuaskartelua, kirjeen kirjoittamista ja leikkipuistoriehuntaa. Aikuisia viihdytti jäägalleria veistoksineen.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Lähes eteerinen aamu...




Kupillinen kuumaa teetä paperitähden hämyssä. Nouseva aurinko kimaltaa parvekelasien kuurankukkia. Naapurista kuuluu kaunista kitaran näppäilyä. Lähes eteerinen aamu.

Lähes. Koska tämä on oikeaa elämää, kitaramusiikkiin sekoittuu toisesta naapurista kuuluvaa pauketta ja väsyneen pikkumiehen kitinää ja yön valvonut äiti unohtaa syödä aamiaisen. Kohta on noustava ja lähdettävä hakemaan isompi lapsista kerhosta. Päivä sai kuitenkin pienen hopeareunuksen ja taas jaksaa hieman paremmin. Elämää parhaimmillaan.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kuva: Chispum

Ulkona paukkuu pakkanen ja tuuli saa posket jäätymään alta aikayksikön, joten olemme viihtyneet aika pitkälti sisällä. Tällainen olisi kyllä mahtava lastenhuoneen lattiassa. Chispumilta löytyy monta muutakin hauskaa seinä(lattia)tarraa, tai sitten voisi ensihätään vetää sähköteipillä omat ruudut. Pitäisiköhän varoittaa alakerran naapureita...

perjantai 30. marraskuuta 2012

Valoa ikkunassa

Kun antaa lapselleen nimen joka on myös substantiivi, mainokset, varoitustekstit ja yritysnimet saavat ihan uuden ulottuvuuden. Viime aikoina olemme bonganneet esim:

Joka valolla on tarina (katuvalokuvanäyttely Oulussa)

Säilytettävä valolta suojattuna (esim. maitopurkin kyljessä)

Valon kaupunki (Jyväskylän kaupungin matkailumainos)

Paras vähään aikaan on kuitenkin ollut Vr:n mainos:

Tule Helsinkiin - Valo on irti!

Olkaahan kummit tarkkana... :D


Pygmi

 
Uusia ihania lastenvaatteita Oulusta! Mallisto nähtävillä ja ostettavana Pohjankartanon Joulumessuilta tänä viikonloppuna, eli lauantaina 1.12. ja sunnuntaina 2.12. klo. Muutamia malleja olen jo päässyt livenä ihastelemaan ja ainakin tuollaiset Usko- haaremihousut on lapsille hankittava. Käykäähän tutustumassa!

torstai 29. marraskuuta 2012

Blogirinki




Meidän pieni Ryyni ja Palko on valittu mukaan Blogirinkiin. Tuntuupa hienolta tulla tituleeratuksi yhden maan kiinnostavimman blogin kirjoittajaksi. Olen ollut todella iloinen miten olen viime aikoina saanut monta uutta lukijaa, tervetuloa, sekä siitä miten kommenttilaatikot ovat täyttyneet. Suuri kiitos siitä teille! Tästä on hyvä jatkaa.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Teippailua




Kuten niin moni muukin, minäkin olen hurahtanut teippailuun. Kollaasiin voi kerätä kauniita ja mielenkiintoisia kuvia oman mielen mukaan ja sitten kun kylästyttää voi vaihtaa kuvat uusiin. Tällä kertaa tuli tällainen kokoelma joka kokoaa yhteen ystäviltä saatuja kortteja ja matkamuistoja. Teippaamalla saimme myös vedoksen heti seinälle ihailtavaksi odotellessaan kehystystä.

Kuinka moni muu on hurahtanut tähän villitykseen? Teippejä näyttää saavan nykyään myös halpa-askerateluliikkeistä, mutta laadussa on kyllä eroa oikeaan paperiseen washiteippiin verrattuna.

torstai 22. marraskuuta 2012

Angry Birds- puisto










Rovaniemelle avattiin syksyllä Angry Birds- leikkipuisto Rovion ja Lappsetin yhteistyönä. Angry Birds ei sinällään kuulu suosikkihahmoihini, mutta tämä puisto on kyllä huippu. Mahtavaa että kyse on nimenomaan kaupungin yleisestä leikkipuistosta, mihin kaikki pääsevät kokeilemaan ja leikkimään. Amandalla oli todella hauskaa kieppuessaan ja kiipeillessään. Käykäähän tutustumassa!

maanantai 19. marraskuuta 2012

 Rakas joulupukki, olemme olleet kovin kilttejä...

Se on taas se aika vuodesta kun saa toivoa. Ei mainoksia- kyltistä huolimatta kotiin on tulvinut lelukuvastoja ja sähköpostikin pursuilee lahjaideoita jakavia e-kirjeitä. Positiivista sinällään, että puolet osoitteellisista lelukuvastoista tuli tänä vuonna isän nimellä. Lelukirjoja on kuolattu molempien lasten toimesta suurella hartaudella, vaikkakaan toinen ei ymmärrä vihkosten päälle kuin että isosiskosta saa mahtavan äänen aikaiseksi kun sen repäisee kädestä.

Amanda osaa jo esittää tarkkoja toiveita:


Lautapelit olisivat kovin mieluisia, kanipeli jäi mieleen kaverin luona. Vauvanukke, joka syö ja pissaa olisi ihana, mutta sen pitää olla ehdottomasti poikavauva. Rakennussarjoissa riittäisi tekemistä joko pitkiksi pyhiksi ja sen jälkeenkin, majakassa on jopa ihan oikeat valot. Ja kun väsyy leikkeihin, olisi mukava pujahtaa Halihalin alle nukkumaan.
 
 Valo sen sijaan on hankalampi, hän kun ei osaa vielä sanoa mitään ja aika monet klassikkosuosikit meiltä jo löytyy. Jotain kuitenkin:

 













Brion palikkalaatikko on saanut uuden punaisen värin. Vanhasta tutusta hakasta on ilmestynyt uusi versio, jossa nappulat palautuvat ylös kun lyöt toista. Kassakone on molempien lasten suosikki kerhossa ja kotonakin olisi mukava leikkiä kauppaa. Parkkihallista haaveili Amandakin aikoinaan, Hapen puinen versio sai äidinkin lämpenemään. Arabian vuosikymmeniä tuotannossa olleet muumilastenastiat ovat saaneet uudet värikkäämmät kuosit ja muki sai toisenkin korvan.

Mitä teillä toivotaan? Mitkä ovat tämän joulun suosikkilelut?

torstai 15. marraskuuta 2012

Viiksikulkue




Movemberia vietetään myös Oulussa ja perjantaina 30.11. saa tulla esittelemään viiksenkasvatuksen tulokset Rotuaarilta lähtevään kulkueeseen. Kulkue starttaa klo 16.00, mutta paikalle kokoonnutaan 15.30 alkaen. Jos viikset ei kasva omasta takaa, pallolla maalataan viiksiä halukkaille. Niin paljon kuin viiksiä inhoankin (ne ei ihan oikeasti sovi kuin isälleni), siedetään niitä tämä kuukausi hyvän asian vuoksi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivä!




Isänpäivään liittyy jokaisella perheellä omat perinteet ja meillä niihin kuuluu pitkät aamu-unet ja kahvia sänkyyn sekä lasten askartelemat lahjat ja kortit. Totuuden nimissä isä ei kyllä saanut nukuttua kovinkaan myöhään, Ryyni kun haettiin väliin jo viiden jälkeen ja ennen kuutta olivat molemmat lapset hereillä. Annoimme isän kuitenkin lekotella puoleen yhdeksään, vaikka Amanda kysyikin jo ennen seitsemää joko me tehdään erikoisaamupalaa. Erikoisaamupala on myös yksi perinteistämme. Jokainen saa omana juhlapäivänään valita erikoisaamiaisen ja isänpäivänä se tarkoittaa lakritsijäätelöä. Me tosin Valon kanssa vaihdoimme jäätelön mustikkasmoothieen.

Koko päivä on ollut ankean harmaa ja sateinen ja pienempi lapsista todella räkäinen, joten emme viitsineet juurikaan ulkoilla tai muutenkaan lähteä mihinkään. Yleensä olemme vähintäänkin käyneet yhdessä kävelyllä tai ulkona syömässä. Illalla kuitenkin Amanda pääsi isän kanssa Kuperkeikkaan Ouluhallille. Laatuaikaa isän kanssa riehuen pomppulinnoissa ja temppuradalla.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Lukekaahan hesarista Riku Rantalan kolumni:

Vain Suomessa vihataan lapsia.

Tämä on kyllä niin totta! Varsinkin tuo ravintolakäyttäytyminen. Reissussa ollessa tuli käytyä ravintolassa lähes päivittäin ja on kyllä ihan totta, että ravintolassa saa tuhahtelua kun tulee paikalle lastenvaunujen kanssa. Aivan sama oletko ravintolassa illalla vai päivällä, no ehkä lounasaika oli jopa pahempi kuin illat. Tuhahtelua sai niin muilta asiakkailta kuin myös tarjoilijoilta. Joo ollaanhan me tosi hankalia asiakkaita kun meillä on mukana kaksi lasta. Emme vaadi mitään erikoispalveluja, isommalle lapselle tilataan ihan yhtälailla listalta ruokaa kuin muillekin, pienemmälle ehkä pyydämme lämmittämään purkkia tai tuomaan tyhjän lautasen, mutta kyllä aikuisetkin tilaavat ylimääräisiä juttuja, kuten hammstikkuja tai vaihtaa aterian lisukkeita. Lapsemme eivät ole äänettömiä, mutta äänettömiä eivät kyllä myöskään ole naapuripöydän parikymppiset joilla joka kolmas sana on kirosana, puhumattakaan niitä peräpöydän pukumiehistä jotka paasasivat suhdannevaihteluiden tuomista paineista kännykkämarkkinoilla. Kuitenkin vain me olimme äänekkäitä. Metrossa poikani erhtyi kiljahtamaan, kuten nyt vuodenikäinen vain innostuksissaan saattaa kiljahtaa kun ei vielä hallitse ääntään. Joo ei se minunkaan korviani hivellyt, mutta ei sitä olisi silti tarvinut kommentoida suureen ääneen kolmen aseman välin verran. Varsinkin kun se kiljahdus kesti sekunnin ja me muut jouduimme sietämään kyseisten kommentoijien etanolinhajua 15 minuuttia. Silti meitä voi mulkoilla koko matkan päätepysäkille asti.

Lapsemme saavat kyllä usein myös ihastelua osakseen, täytyy myöntää, ja useimmat ihmiset suhtautuvat lapsiin kuten kuuluukin. Nelivuotiaan laulu bussissa sai lähipenkeissä istuvat hymyilemään aurinkoisesti ja yksivuotias sai tänäänkin kahvilan pitäjän nauramaan. Mutta silti, kyllä meillä suomalaisilla olisi vielä paljon opittavaa. Olemme jo kovin suvaitsevaisia erilaisia aikuisia kohtaan, ollaan siis suvaitsevaisia myös lapsia kohtaan!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Uusi paras ystäväni!


Tässä on uusi ystäväni joka heti miten nimettiin Jaskaksi. Todella näppärälaite pitämään koti kuosissa. Eihän tämä toki vanhaa uskollista Dysoniani korvaa, Jaska kun on melko hidas, eikä pääse kynnysten yli tai matalimpien huonekalujen alle, mutta on se kyllä luksusta lähteä lasten kanssa kerhoon ja kotiin palattuamme aamiaismurut ja eteisen hiekat ovat hävinneet.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Matkalla


 Matkalla mummolaan. 

Viime viikon vietimme pk- seudulla mummolassa sekä veljeni luona. Matka Oulusta Helsinkiin on pitkä, varsinkin jos matkustaa autolla. Olemme vaihtelevasti kulkeneet eri kulkuneuvoilla, tällä kertaa valitsimme auton. Junassa matka menee joutuisasti, kun voi liikkua ja vaikka pistäytyisi välillä syömään, matka etenee koko ajan. Autossa on sidottu penkkiin ja jokainen pysähdys vie perille pääsyn kauemmaksi. Vauva-aikana Valo ei voinut sietää autossa istumista hetkeäkään. Ainoat vaihteet olivat umpiuni ja suora huuto, aivan sama matkustettiinko 5 vai 500 km. Vaihdettuamme kaukalon turvaistuimeen pari kuukautta sitten, matkustaminen muuttui paljon helpommaksi. Edelleenkään poika ei automatkustamisesta pidä, mutta turvaistuimesta näkee ulos sekä yltää pitämään siskoa kädestä, mikä helpottaa oloa ainakin hetken. 

Olen matkustanut itsekin lapsena samanlaisia matkoja autolla serkkujen luo. 80- ja 90- luvulla ei autossa oikein voinut tehdä muuta kuin lukea tai piirtää ja kun pimeys koitti, tylsistyttiin. Nykyään viihdykettä onneksi löytyy. Kun kirjat on luettu ja värityskirjat väritetty, eikä enää jaksa laskea punaisia autoja, otetaan esiin äidin tai isän älypuhelin. On niin kätevää, kun puhelimestä löytyy lastenohjelmia, kuunnelmia ja pienellekin lapselle sopivia pelejä. Noiden lisäksi Amandasta on mukava seurata navigaattorin karttaa.

On automatkustamisessa kuitenkin ne hyvätkin puolensa. Junalla olisimme matkustaneet suoraan Hesinkiin, mutta nyt ajoimme Mikkelin kautta moikkaamassa kummitätiä ja katsomassa vanhoja kotikulmia. Monen vuoden jälkeen siellä, missä kaikki sai alkunsa: me kaksi, me kolme ja myös tämä blogi.
 



perjantai 26. lokakuuta 2012

LUNTA!


Nimipäiväsankaria odotti aamulla ihana yllätys: maa oli valkoinen ja ja lisää lunta leijaili hiljalleen. Pari miinusastetta piti lumen maassa ja ensiyönä on luvassa lisää. Ihanaa! Ensilumi on joka vuosi huippuhetki ja saa äidinkin takuuvarmasti hyvälle tuulelle koko päiväksi. Vietimme päivän kaupungilla hengaillen. Kävimme Valveella katsomassa Tarinametsä -lastennäyttelyn. Näyttely jatkuu kuun loppuun, joten jos et ole vielä käynyt, niin käy ihmeessä. Kaupungilta tarttui mukaan myös Tuhkimo dvd matkan ratoksi, me kun aloitamme huomenna syysloman (vai voiko sitä enää syyslomaksi kutsua?). Nyt pakkaamaan, jotta pääsemme heti aamusta liikkeelle. Helsinki here we come!

(Takki Zara, legginsit Metsola, Kengät Kavat, pipo viimeisin jämälankaprojekti)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Jämälankaprojekteja


Mitä tehdä kun lastenhuoneessa on mitä tylsin lipasto, samanlainen kuin todella monella muullakin tutulla? Mitä tehdä kun vaatehuoneessa on iso kassillinen langankerien loppuja? Päätin siis tuunata lipaston ja pienentää lankakasaa edes hitusen. Kyseessä on siis Ikean Hemnes- lipasto, jonka alkuperäiset vetimet ovat tylsästi mustaa metallia. Etsin pitkään uusia iloisempia, mutta 6- 12 euron kappalehinnalla vetimien vaihto olisi tullut kalliiksi. Päällystin vanhat nupit virkkaamalla ja kas, lipasto sai ihan uuden ilmeen. Ja jos alkaa kyllästyttää tai keksii paremmat värit tai paremman idean, nuo on helposti poistettavissa. Langat ovat mikä mitäkin, osa puuvillaa, osa villaa, osa akryyliä tai sekoitetta. Nuo ylimpien laatikoiden värit vielä hieman mietityttää, tai lähinnä se, pitäisikö niidenkin olla eri väriset keskenään. Mitä mieltä olette?


 Toinen jämälankaprojektini sai innostuksen eräästä kirjasta, joka esittelee personnallisia pohjoismaisia koteja, esittelen kirjan ehkä myöhemmin. Virkattu pikku muukalainen kuumailmapallossaan piristää ruokailutilaa.


Kahteen edelliseen jämälankaprojektiin ei lankakasaa juurikaan saanut tuhlattua, mutta tähän pupuun sen sijaan upposi jo hieman enemmän. Ohje pupuun löytyy kirjasta Stitch'n bitch: virkkaajan käsikirja. Näitä saatan kyllä virkata muutaman pukinkonttiinkin.

No ei näillä tosiaan vielä kovin paljoa lankakasaa pienennetty, mutta alkuun on ainakin päästy. Mitä te olette tehneet jämälangoista? Kaipaan kipeästi uusia ideoita!


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Retrotakki


Valmistuihan se Palkonkin takki viimein, juuri sopivasti ensimmäiselle pakkaspäivälle. Tällä kertaa käytin kierrätyskangasta, hauska ajoneuvopuuvilla kun on vanha verho.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...