tiistai 14. elokuuta 2012

Ulkoilua


 Kesä palasi, ihanaa!! Luulin jo syksyn koittaneen ja tämän kesän jääneen kovin lyhyeen, mutta vielä tuli ainakin pari lämmintä ja kesäistä päivää. Tänä kesänä olemme pohtineet moneen otteeseen lapsen yksin ulkoilemista. Meidän taloyhtiössä on kyllä suhteellisen suojainen piha ja Amanda on todella tottelevainen mitä tulee näkyvissä ja tietyllä alueella pysymiseen, mutta asumme neljännessä kerroksessa, eli ihan samoin tein en pääse paikalle jos jotain sattuu ja ajoittain pelastusteillä ajaa autoja, milloin roskakuski, postiauto tai joku naapuri joka tuo tavaroita, mutta valitettavasti joskus myös niitä, jotka eivät tajua huomioida että pihassa voi olla lapsia ja ajavat todella lujaa.


 Amanda tahtoisi kovasti päästä yksin ulos. Hänellä on ihan selkeä itsenäistymisvaihe menossa ja yhdessä pihalla ollessa hän usein menee leikkimään pihan toiselle laidalle kuin missä itse istun vaunujen kanssa tai sitten talon taakse missä on toinen leikkipiha. Ainoa leikkikaveri omassa pihassa on kahdeksanvuotias poika joka luonnollisesti saa likkua pihassa ja pihan ulkopuolellakin yksin. Ymmärrän kyllä tytön harmituksen, kun pitää kuljettaa äitiä mukana, vaikka isommilla ei olekaan. Toisaalta olisihan se itsellekin paljon helpompaa kun voisi vain päästää lapsen ulos ovesta, se ulosmenointo kun tulee usein sellaisella hetkellä kun Valo on juuri nukahtanut parvekkeelle, itsellä on vielä yöpaita päällä tai lounasaikaan on vartti, niin että kun pääsemme pihalle asti, olisi tultava samoin tein sisälle. Vauvan kanssa pukeminen (myös näin kesällä), vaunujen järjestäminen ynnä muut vie oman aikansa ja vaatii oman hommansa.


Nyt olemme muutaman kerran kokeilleet että Amanda saa olla pihalla yksin. Kerrallaan ehkä viisitoista minuuttia, koko ajan pitää pysyä etupuolen leikkialueella, ei tiellä, eikä niin lähellä talon seinustaa ettei häntä voi nähdä parvekkeelta. Itse olen ollut koko sen ajan parvekkeella, niin että kuulen jos tyttö huhuilee. Hienosti on sujunut, tyttö on pysynyt sovitulla alueella, eikä mitään ongelmia ole ollut. Silti hirvittää. Mitä jos tyttö keksiikin että hän haluaakin lähteä vaikkapa takapihalle, tai ilmoittaa sisälle pyytäessä ettei hän haluakaan. Amandalla riittää temperamenttia ja hänen kiukustuessaan olen kyllä pulassa parvekkeella vauva kainalossa. Mitä jos hän tippuu vaikka keinusta ja satuttaa itsensä (mitä ei siis ole koskaan tapahtunut ja nuo ovat tosi matalat keinut)? Isommat ulkoilut hoidetaan kuitenkin yhdessä. Onneksi pikkuveljestä alkaa jo olla seuraa keinumaan ja hiekkalaatikollekin. Tuo piha kun ei kovin kummoinen ole ja kun ei niitä leikkikavereitakaan oikein ole, Oulussa kun kerrostaloissa on vain pikkuasuntoja jotka eivät houkuttele kuin vauvaperheitä meitä muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, matkaamme usein miten johonkin isompaan leikkipuistoon.


Minkä ikäisen te olette uskaltaneet päästää yksin ulos? Miten paljon teillä asiaan on vaikuttanut asumismuotonne vai onko se enemmän kiinni lapsen luonteesta?

4 kommenttia:

  1. Meillä poika täytti neljä vuotta nyt kesällä ja on keväästä asti ulkoillut itsenäisesti. Me asutaan asutusalueella pienessä ympäristökunnassa. Meidän tiellä on 8 taloa ja tie on päättyvä. Joka talossa asuu suunnilleen samanikäisiä lapsia. Me naapurit ollaan paljon tekemisissä ja aina on joku aikuinen jossain pihalla joten lapset eivät koskaan oikeastaan ole ihan yksisteen ulkona. Mukavasti ovat leikkineet koko kesän keskenään ja pitäneet meille aikuisille mm. teatteriesityksiä. Itsekkin ulkoilen kuopuksen kanssa paljon mutta meillä esikoinen haluaa olla melkein aamusta iltaan ulkona ja itse on kuitenkin jossain välissä tehtävä niitä kotihommiakin. Asuttiin vielä kaksi vuotta sitten Oulussa ja en varmaan siellä olisi uskaltanut kerrostaloalueella päästää lasta vielä tässä vaiheessa yksin. Tosin olisi varmaan myös riippunut paljon alueesta ja naapureista. Nytkin kuitenkin tarkastelen ovelta ja ikkunasta pojan ulkoilua tiuhaan ´ja sääntöjä ollaan kerrätty yhdessä ja naapureiden kanssa lapsilel vähän väliä.

    VastaaPoista
  2. Meillä tyttö reilu 4v. menee yksin ulos ja on mennyt siitä asti kun muutimme tänne, tyttö silloin vajaa 3, leikkii kavereidensa kanssa ja on ulkona monta tuntiakin ennen kuin käy edes kotona. Toki näemme hänet melkein kokoajan ikkunasta. Olemme asettaneet rajat mihin asti voi yksin alueellamme mennä ja hyvin on rajojen sisällä pysynyt. Meidän vieressä asuu paljon lapsiperheitä, isompia ja pienempiä lapsia siis löytyy ja heidän kanssaan neiti leikkii lähes päivittäin, on päiviä jolloin käydään kotona ainoastaan syömässä muutoin leikkivät keskenään kavereiden kanssa niin sisällä kuin ulkona. Asumme omakotitalo-alueella. ja aluuellemme kulkee ainoastaan yksi autotie, senkin lapset ovat oppineet ylittämään. Sitä tosin en osaa sanoa, että uskaltaisinko päästää kerrostaloalueella yksin ulos / kavereiden kanssa ulos. Tsemppiä teille M .

    VastaaPoista
  3. Meidän neiti 4v. saa olla omassa omakotitalon pihassa yksin, kunhan ikkuna tai ovi on auki ja kuulen koko ajan mitä tapahtuu. Hienosti on mennyt. Meillä ei ole aitoja / porttia joka puolella, mutta pysyy rajatulla alueella.

    Vähän aikaa sitten olimme kylässä siirtolapuutarha-alueella kavereidemme luona. Kaveriäiti huikkasi 3v. tyttärelleen ja meidän neidille, että menkää leikkimään leikkialueelle. Ennen kuin ehdin sanoa ja edes ajatella mitään, olivat tytöt sännänneet leikkialueelle, jonne oli noin 400m matkaa. Sinne ei ollut mökiltä todellakaan näkö- eikä kuuloyhteyttä. Minulla oli koko ajan sydän sykkyrällä ja pian meninkin lasten seuraksi sinne. Vielä en usko, että neljä vuotiaalle tekisi hyvää olla täysin poissa vanhempien yhteydestä. Yhteydeksi riittää kyllä ihan vain kuulo ja kurkkausyhteys.

    Tämä siis meidän tapa toimia.

    VastaaPoista
  4. Meillä tyttö on nyt vuoden saanut mennä ulos yksin tai jäädä pihaan, eli 3½-vuotiaasta. Luonteeltaan tyttö on rauhallinen ja varovainen sekä säännöt jäävät mieleen. Asumme omakotitalossa, jonka yläpihassa ja pihatien alkupätkillä tyttö saa liikkua vapaasti, eli toiminta-alue on noin 100*60m. Pihasta tielle (rauhallinen kylätie) on matkaa toistasataa metriä.

    Välillä kurkkaan, mitä pihalla tapahtuu ja nätisti tyttö tulee kertomaan, jos hänellä on ongelma. Jos käymme kaupungissa ja menemme puistoon, pidän tyttöön katsekontaktin, muuten saa viipottaa puistossa vapaasti. Koskaan en ole sanonut, ettei leikkipuistoalueelta saa poistua, tyttö on hoksinut asian ihan itse. Kaupunkipuistossa tytön luotettavuutta lisää ujous; jos vieras aikuinen ottaa kontaktia, tyttö juoksee äkkiä äidin helmoihin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...