sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Viimeiset kaksi viikkoa olen saanut nukkua kokonaisia öitä, ihanaa! Valo siis vierotettiin yötissittelystä. Olemme yrittäneet tätä jo pari kertaa aiemmin, mutta se on kaatunut viimeistään toisena yönä lapsen huutaessa hysteerisenä ja vanhempien liikaan väsymykseen. Aina välillä Valo näytti itse jo vierottuvan ja heräsi vain kerran tai kaksi yössä, mutta sitten palattiin taas tuttuun kolmeen tai neljään. Yksivuotisneuvolassa terveydenhoitaja oli hyvin kannustava. Hän tuumi lasten olevan erilaisia ja toiset lapset jopa oikeasti tarvitsevat ruokaa öisin vielä vuodennikäisenäkin, joten vierottamisesta ei anakaan kannata ottaa mitään stressiä vaan edetä omien voimien mukaan. Pari viikkoa sitten yöheräilyt karkasivat taas kerran tunnissa tapahtuviksi, joten päätimme yrittää uudelleen. Koitimme varautua henkisesti unettomiin öihin ja kovaan huutoon, kuten edellisilläkin kerroilla, mutta nyt ei luovutettaisi. Mies hääti minut sängyn toiselle reunalle ja otti homman hoitaakseen. Ensimmäisenä yönä Valo heräsi kolme kertaa. Ensimmäinen herätys vaati pitemmän rauhoittelun ja hyssyttelyn, taputtelua ja silittelyä. Toinen herätys oli jo helpompi, tutti suuhun ja hiukan silitystä. Kolmannella heräämisellä riitti tutin antaminen ja peittely. Toisena yönä lapsi heräsi vielä kaksi kertaa, mutta riitti kun palautti tutin suuhun ja peitteli uudelleen. Kolmantena yönä poika ei enää herännyt kuin kerran ja nukahti pian uudelleen.

Jälkikäteen voi todeta että yöheräily oli todellakin jo vain huono tapa. Toisaalta nyt Valo tuntui olevan selvästikin valmis vierotukseen, kun se kerran tapahtui noin helposti. Aiemmat yritykset olivat todellakin kovaa tappelua, jatkuvaa heräilyä ja kovaa huutoa. Nyttemmin jopa minä voin käydä antamassa tutin suuhun, jos poika jostain syystä yöllä havahtuu, mitä tosin tapahtuu enää aniharvoin. Aamuherätykset ovat kyllä aikaistuneet, pojalla tuntuu olevan todella kova nälkä jo heti kuuden jälkeen, mutta seitsemän pintaan me aiemminkin olimme hereillä, joten tämä on pieni hinta hyvin nukutuista öistä. Myöskin ruoka maistuu nykyään paremmin. Aamupuurolla ei enää syljeskellä ja muutkin ateriat maistuvat paremmin. Päivällä poika hakeutuu rinnalle paljon useammin kuin ennen ja muutenkin hän on ollut kitisevä ja kiinni minussa. Eilen huomasin ensimmäisen poskihampaan puhjenneen, joten osa kiukuista johtuu varmasti ihan siitä.

Valo oli perjantai-iltana ensimmäisen kerran "hoidossa". Aiemmin ei ole voinut edes ajatella moista noiden heräilyjen vuoksi ja toisaalta kun isovanhemmat eivät asu samassa kaupungissa ei näitä tilaisuuksia muutenkaan ole ollut. Nyt äitini tuli meille ja me suuntasimme miehen kanssa kuuntelemaan Satellite Storiesia Nelivitoseen. Lapset olivat nukkuneet kiltisti ja meillä oli kivaa. Vauva-aika on taakse jäänyttä elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...