perjantai 9. marraskuuta 2012

Lukekaahan hesarista Riku Rantalan kolumni:

Vain Suomessa vihataan lapsia.

Tämä on kyllä niin totta! Varsinkin tuo ravintolakäyttäytyminen. Reissussa ollessa tuli käytyä ravintolassa lähes päivittäin ja on kyllä ihan totta, että ravintolassa saa tuhahtelua kun tulee paikalle lastenvaunujen kanssa. Aivan sama oletko ravintolassa illalla vai päivällä, no ehkä lounasaika oli jopa pahempi kuin illat. Tuhahtelua sai niin muilta asiakkailta kuin myös tarjoilijoilta. Joo ollaanhan me tosi hankalia asiakkaita kun meillä on mukana kaksi lasta. Emme vaadi mitään erikoispalveluja, isommalle lapselle tilataan ihan yhtälailla listalta ruokaa kuin muillekin, pienemmälle ehkä pyydämme lämmittämään purkkia tai tuomaan tyhjän lautasen, mutta kyllä aikuisetkin tilaavat ylimääräisiä juttuja, kuten hammstikkuja tai vaihtaa aterian lisukkeita. Lapsemme eivät ole äänettömiä, mutta äänettömiä eivät kyllä myöskään ole naapuripöydän parikymppiset joilla joka kolmas sana on kirosana, puhumattakaan niitä peräpöydän pukumiehistä jotka paasasivat suhdannevaihteluiden tuomista paineista kännykkämarkkinoilla. Kuitenkin vain me olimme äänekkäitä. Metrossa poikani erhtyi kiljahtamaan, kuten nyt vuodenikäinen vain innostuksissaan saattaa kiljahtaa kun ei vielä hallitse ääntään. Joo ei se minunkaan korviani hivellyt, mutta ei sitä olisi silti tarvinut kommentoida suureen ääneen kolmen aseman välin verran. Varsinkin kun se kiljahdus kesti sekunnin ja me muut jouduimme sietämään kyseisten kommentoijien etanolinhajua 15 minuuttia. Silti meitä voi mulkoilla koko matkan päätepysäkille asti.

Lapsemme saavat kyllä usein myös ihastelua osakseen, täytyy myöntää, ja useimmat ihmiset suhtautuvat lapsiin kuten kuuluukin. Nelivuotiaan laulu bussissa sai lähipenkeissä istuvat hymyilemään aurinkoisesti ja yksivuotias sai tänäänkin kahvilan pitäjän nauramaan. Mutta silti, kyllä meillä suomalaisilla olisi vielä paljon opittavaa. Olemme jo kovin suvaitsevaisia erilaisia aikuisia kohtaan, ollaan siis suvaitsevaisia myös lapsia kohtaan!

2 kommenttia:

  1. Luin tuon taannoin ja olen monessa kohtaa samaa mieltä-harmillista se on kyllä. Muualla maailmalla lapsia rakastetaan varauksetta, olivat he missä tahansa!

    VastaaPoista
  2. Eniten minua harmittaa se, miten Suomessa ajatellaan, että lapset pitäisi jättää aina kotiin ja ottaa mukaan vain pakon edessä. Siis kauppaan olisi paras mennä yksin ja lapset mukaan vain jos on pakko. kahvilaan on parasta mennä aikuisporukassa ja lapset mukaan vain jos on pakko. Harmillisen vähän on oikeasti kokoperheen tapahtumia, vaan lastentapahtumat ovat erikseen, vaikka esim. meidän perhe mielellään kävisi koko porukalla kuuntelemassa musiikkikeikkoja yms. tapahtumia. Onneksi poikkeuksiakin kuitenkin on. Haluaisin että lapset voisivat olla tasa-arvoisesti osa yhteiskuntaa ja mukana kaikessa. Toki välillä on mukava mennä aikuisten kesken, mutta kyllä minä nämä lapset halusin siksi että saan touhuta yhdessä heidän kanssaan ja myös jakaa omia mieltymyksiä ja elämääni heille.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...