sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Matkalla


 Matkalla mummolaan. 

Viime viikon vietimme pk- seudulla mummolassa sekä veljeni luona. Matka Oulusta Helsinkiin on pitkä, varsinkin jos matkustaa autolla. Olemme vaihtelevasti kulkeneet eri kulkuneuvoilla, tällä kertaa valitsimme auton. Junassa matka menee joutuisasti, kun voi liikkua ja vaikka pistäytyisi välillä syömään, matka etenee koko ajan. Autossa on sidottu penkkiin ja jokainen pysähdys vie perille pääsyn kauemmaksi. Vauva-aikana Valo ei voinut sietää autossa istumista hetkeäkään. Ainoat vaihteet olivat umpiuni ja suora huuto, aivan sama matkustettiinko 5 vai 500 km. Vaihdettuamme kaukalon turvaistuimeen pari kuukautta sitten, matkustaminen muuttui paljon helpommaksi. Edelleenkään poika ei automatkustamisesta pidä, mutta turvaistuimesta näkee ulos sekä yltää pitämään siskoa kädestä, mikä helpottaa oloa ainakin hetken. 

Olen matkustanut itsekin lapsena samanlaisia matkoja autolla serkkujen luo. 80- ja 90- luvulla ei autossa oikein voinut tehdä muuta kuin lukea tai piirtää ja kun pimeys koitti, tylsistyttiin. Nykyään viihdykettä onneksi löytyy. Kun kirjat on luettu ja värityskirjat väritetty, eikä enää jaksa laskea punaisia autoja, otetaan esiin äidin tai isän älypuhelin. On niin kätevää, kun puhelimestä löytyy lastenohjelmia, kuunnelmia ja pienellekin lapselle sopivia pelejä. Noiden lisäksi Amandasta on mukava seurata navigaattorin karttaa.

On automatkustamisessa kuitenkin ne hyvätkin puolensa. Junalla olisimme matkustaneet suoraan Hesinkiin, mutta nyt ajoimme Mikkelin kautta moikkaamassa kummitätiä ja katsomassa vanhoja kotikulmia. Monen vuoden jälkeen siellä, missä kaikki sai alkunsa: me kaksi, me kolme ja myös tämä blogi.
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...