perjantai 27. tammikuuta 2012

Pilvibody


Me&I:n kevätmallistoon palasivat raikkaat pilvikuosit ja siitä intoutuneena (lue pihinä) kaivelin varastojen kätköjä ja löysin palasen punaista pilvitrikoota. JNY Designin reipasta punavalkoista ryhdistää ruskeat kanttaukset. Kaavat nepparibodyyn löytyvät uusimmasta Ottobresta ja lehdestä löytyy myös selkeät, kuvalliset ohjeet kuinka tuo nappilista tehdään, niin että minäkin onnistuin. Toivottavasti seuraavassa lehdessä olisi ohjeet kaksoisneulan käyttöön for dummies, minä kun en useista harjoituksista huolimatta meinaa onnistua ja helman kanttaukset jäivät vähän turhan löysiksi. No onneksi käytössä tuo helma jää piiloon housujen alle.

torstai 26. tammikuuta 2012

Joululahjoja

Nyt viimeinkin niitä joulukuun väkerryksiä. Joululahjoiksi tein enimmäkseen pipoja. Novitan Puro houkutteli virkkaamaan ja paksuutensa vuoksi valmista synty todella nopeasti. Leijonankeltainen, kirkkaanpunainen ja syvä violetti näyttävät hyvältä paksussa pipossa. Samalla perusohjeella valmistui pipo lähes jokaiselle lähipiirin lapselle. Tämä pipo valmistui veljelleni, joka on myös Valon epävirallinen kummi. Siksi "kummaenon" pipoa koristaa hehkulamppu. Hehkulampusta on muodostunut eräänlainen Valon symboli Villen tatuoinnin myötä, se kun esittää vanhanaikaista hehkulamppua, jonka wolframlanka muodostaa nimen Valo. Lasten pipoja koristaa iso nappi (valitettavasti en ehtinyt ottaa kuvaa ennen paketointia).


Valon kummitäti sai sukat seitsemästä veljeksestä. Hauskojen napitettavien sukkien ohje löytyi syksyllä ilmestyneestä Novitan sukkalehdestä. Karkea harmaa lanka ja helmiäisnapit muodostavat hauskan kontrastin.


 Ylimpiä nappeja koristaa lamppu.

  

Näitä haalareita valmistui kolmet: yhdet Valolle, yhdet kummipojalle ja yhdet kaverin vauvalle vastauksena Facebookin käsityöhaasteeseen. Ohje löytyy Ottobren numerosta 6/2009. Kangas Kameleont design, vetoketju Metsola.

  

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

4 vuotta


Ryyni on jo neljävuotias! Synttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Vuosi vuodelta juhlat ovat entistäkin railakkaammat, lapsia on joka vuosi enemmän (no tänä vuonna voidaan syyttää myös itseämme) ja meteli ja hauskuus nousee. Tänä vuonna toiveena oli autoratakakku, joka toteutettiin ihan perinteisenä kermakakkuna. Asvalttitie saatiin lakritsimatosta ja reunustettiin suklaarusinakivillä. Lisäksi kirjakaupan ale-laarista löytyi hauskat autokynttilät.

4- vuotias:
- osaa laittaa pinnejä hiuksiin, kuten kuvasta näkyy
- omaa vahvoja mielipiteitä
- tietää mitä haluaa ja mitä ei, mistä pitää ja mistä ei
- kirjoittaa oman ja pikkuveljen nimen
- saa vauvaveljen usein nauramaan
- osaa auttaa äitiä kotitöissä
- osaa pukea kaikki vaatteet
- osaa heittäytyä täysin avuttomaksi ja osaamattomaksi, esim. vaatteidenlaitossa
- osaa riimitellä



Lahjatoiveena oli pitkällisen harkinnan jälkeen "yllätys". Eniten aikaa vietettiin legohyllyllä, joten yllätykseksi lahjoitettiin Iso Lego Sairaala. Aiemmin meiltä on löytynyt vain peruspalikoita, sekä pari pikkusettiä eläimiä ja ukkeleita, joten tämä olikin suunnaton ilon aihe. Toki sairaalan viereen ilmestyi nopeasti lisärakennuksia vanhoista palikoista.

Lahjojen ja juhlien lisäksi tyttö toivoi "synttärimekkoa". Äidin käsissä syntyikin mekon sijasta tunika Metsolan bambitrikoosta, joka koristettiin vintagenapilla. Kaava on oma.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Meidän pieni kosmonautti

Kik Kidin myssyt on ihania!

Joulukuu meni ihan ohi täällä blogissa, johtuen melkoisen kiireisestä tahdista. Niin monta vuotta ole aikonut tehdä itse edes puolet joululahjoista ja nyt siinä viimein onnistuin. Vapaa-ajan se veikin kyllä hyvin tehokkaasti. Viimeiset lapaset päättelin aatonaattona. Lahjoista lisää toivottavasti myöhemmin kuvien kera.

Itsenäisyyspäivän alla Valo oppi kääntymään selältä vatsalleen. Aluksi tätä taitoa esiteltiin hyvin laiskasti, ehkä kerran kahdessa päivässä, ehkä pari kertaa peräkkäin, jos huvitti. Joulun jälkeen pyöriminen alkoi maistua ja sen jälkeen poika ei ole kauaa selällään viihtynyt. Takaisin kääntyminen oli aluksi melkoisen huteraa ja pään kolahdus pehmeäänkin alustaan sai parahtamaan itkuun säikähdyksestä. Nyt vatsalta selälleenkin sujuu kohtuu nätisti, vaikka edelleen hieman kolisten. Vanhemmat saavat kuitenkin yhä auttaa kääntymisessä takaisin selälleen, väsymys kun saa unohtamaan ko. taidon tyystin. Öisin havahdutaan myös unisiin pyörimisiin.

Ikävimmin aikaa vei vesirokko. Inha tauti, joka ei ole kyllä kiva kenellekään, vaikka toiset tietoisesti haluavat sen lapsilleen tartututtaa ja sanotaan että on parempi sairastaa ihan pienenä. Amandalla tauti iski koko vartalon peittävänä näppykuorena. Onneksi eivät kutisseet kovin pahasti. Yhden yön tyttö valvoi kivun vuoksi ja seuraavat pari päivää hän valitteli limakalvojen ympärillä kutisevia näppyjä. Kuumettakaan ei onneksi noussut. Valo sai saman taudin reilu kaksi viikkoa myöhemmin. Hänelle ei näppyjä tullut kuin yksi selkeästi vesirokoksi tunnistettava, sekä muutamia ihan pieniä, jotka olisin varmaan kuitannut hiki- tai maitonäppyinä, jollei Amanda olisi sairastanut vesirokkoa aiemmin. Vauvan vesirokko tuntui kuitenkin hankalammalta tapaukselta kuin isosiskon. Valon kanssa valvottiin kolme yötä. Vauva ei kyllä itkenyt kovin paljoa, mutta valvoi päivät ja yöt ja kätisi ja pyöri rauhattomasti. Onneksi tätä tautia ei tarvitse sairastaa kuin kerran, ainakaan normaalisti.

Seuraavaksi valmistaudutaan Amandan syntymäpäiviin!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...