tiistai 28. helmikuuta 2012

Eräänä kauniina päivänä...

 Lumi on peittänyt leikkipaikat ja ulkona pyryttää niin ettei viitsi kävelyllekään lähteä. Parempi käpertyä peiton alle lukemaan satuja...




 ...juoda lämmin kuppi teetä...




... ja etsiä hupia pienistä jutuista.



 Sateenvarjo käsilaukussa varmistaa, ettei sade yllätä. Tuleeko kevät nopeammin, jos virkkaa oikein paksun villatakin?




Mikään ei lämmitä kuin vauvan nauru!


maanantai 20. helmikuuta 2012

Ryömintää

Meillä ryömitään, tai ainakin hilaudutaan pitkin lattioita tavaroiden luo. Tyyli on melko omintakeinen, käytössä kun on kaikki ruuminosat, vatsa ja pää mukaanlukien, ja logiikka vielä hieman hukassa. Välillä kädet on jumissa rinnan alla kun jalat on saatu hyvin konttausasentoon, välillä taas haetaan heijariliikettä kyljen kautta.




Omista leluista ainoastaan tutti on liikkeellelähdön arvoinen. Sen sijaan siskon lelut ja lattialle jääneet kaukosäätimet, kirjat, lehdet, laturijohdot, kännykät ynnä muut ovat taatusti huomion arvoisia, vaikka lojuisivat toisella puolella huonetta.




Ilmapallosta riitti hupia pitkään, se kun karkasi heti kun sen luokse pääsi.




Kumma kapistus kun ei siitä saa otetta.




Hei, mutta tuollahan on siskon kirja!



lauantai 11. helmikuuta 2012


Olen jo pidemmän aikaa haaveillut suuresta pesämäisestä lattiatyynystä ja nyt sain sen viimein aikaiseksi. Marimekon siirtolapuutarha- kangas on aiemmin toiminut pöytäliinana, mutta kun Valo siirtyy ruokapöytään, ei kankaisia pöytäliinoja tule vähään aikaan taas käytettyä. Tyynyn sisuksena on muutama peitto ja tyyny. Vieraspeitoille ja tyynyille on hankala löytää mitään fiksua paikkaa, mihin ne saisi pieneen tilaan, pois silmistä, mutta kuitenkin niin että ne saisi taas kätevästi käyttöön. Meillä niitä on säilytetty vaatehuoneen ylähyllyllä, juuri sellaisessa paikassa mihin itse en saa tavaroita kuin korkealle jakkaralle kiiveten. Tämä on ainakin neljään viikkoon ensimmäinen viikonloppu kun meillä ei ole yövieraita ja ensiviikolla on tulossa taas seuraavat, joten todellakin olen kaivannut helpompaa säilytyspaikkaa.

Valolle on ilmeisesti puhkeamassa ensimmäinen hammas. Kuolaamista ja jyrsintää on harrastettu jo pidemmän aikaa, eilen itkettiin ja kitistiin koko ajan ja illalla huomasin valkoisen pisteen alaleuassa. Tänään pistettä ei kyllä ole näkynyt, mutta purulelusta on tullut ystävä. Jännä nähdä nouseeko sieltä oikeasti hammas, Amandalle kun ensimmäine tuli vasta 11kk iässä.
 

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pakkanen



Yleensä pidän pakkasesta, mutta nyt harmittaa. Jökötämme vauvan kanssa kahdestaan sisällä ja ulkona olisi niin kaunis auringonpaiste. Vauvalla on kova sylipula kummitädin viikonloppuvierailun jäljiltä. Äiti kaipaa suklaata.




Syöttötuoli toimii oivana apuna, että äitikin saa syötyä. Pyyheliinalla tuettuna istuma-asennon saa riittävän tukevaksi pikaisen aterian ajaksi. Tuttipullossa on tilkka vettä kannustukseksi, mutta mukavinta on järsiä tuttia. Satunnaiset vesipisarat tuntuvat mukavilta kutisevissa ikenissä.




Kutitteluleikkejä ja loruttelua kahden kesken. Pupuhelistimen helinää. Naurunkiherrystä. Villasukissa tassuttelua.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Neuvolaviikko

Meillä on ollut oikein neuvolaviikko, kävimme neuvolassa kolmena peräkkäisenä päivänä. Oulussa neljävuotiaat käyvät erikseen terveydenhoitajalla ja lääkärillä ja lisäksi erinnäisten muutosten jälkeen samalle viikolle sattui myös Valon viisikuukautisneuvola.
 

Ensimmäisenä, tiistaina, oli siis Amandan terveydenhoitajakäynti. Mittaa tytöllä on nykyään 95,5 cm ja 13 kiloa. Pikkuinen pirpanahan tuo on ikäisekseen, Ryyni, mikä ryyni, mutta kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla -15 -käyrällään. Mittausten lisäksi tyttö teki ison kasan tehtäviä kahdestaan terveydenhoitajan kanssa. Hoitaja onkin ennestään jo kovin tuttu, Amanda kun on ollut mukana lähes kaikilla Valon neuvolakäyneillä ja sama hoitaja sattui myös äitiysneuvolan puolelle kesälomatuuraajaksi, joten usein ujosteleva tyttö ei jännittänyt yhtään, vaan jäi terkkarin kanssa kaksin tosi reippaasti. Tehtävät olivat sujuneet tosi hienosti, kaikki oli osattu ja erityiskehuja tuli osaamisesta kirjoittaa oma nimi, vaikka se onkin aika pitkä.Reippaasti tyttö otti vastaan myös rokotteen, vaikka se saikin kyyristymään hyvin pieneksi äidin syliin.

Keskiviikkona oli Valon vuoro. Palkomiehellä on mittaa jo 66,7 cm ja painoa 7,9 kiloa. Amanda on ollut tuplasti vanhempi tuon kokoisena. Pojat kuitenkin tuntuvat kasvavan ihan omaa vauhtiaan ja nollakäyrällä mennään. Terveydenhoitaja suositelikin olemaan kiirehtimättä kiinteiden suhteen ja jatkamaan pelkällä rintamaidolla vielä kuukausi. Mielelläni sen kyllä teenkin, nyt kun toinenkin tiheänimunkausi on ohitettu. Valo oli onneksi neuvolassa isän kanssa, hänkin kun sai kolme rokotetta, eikä ottanut niitä vastaan ollenkaan niin tyynesti. Terveydenhoitaja oli kuitenkin saanut hymyn vielä kotiin lähtiessä.

Torstaina käytiin vielä lääkärillä Amandan kanssa. Lääkäriä varten olin täyttänyt tiistaina kyselylomakkeen koskien Amandan kasvatusta ja käytöstä. Ilmeisesti vaikutimme riittävän normaaleilta, kun ei lomakkeeseen kuitenkaan sen suuremmin puututtu.


Valo sai viiden kuukauden kunniaksi oman Tripp Trappin, samanlaisen punaisen kuin siskollakin. Toistaiseksi siinä vasta harjoitellaan istumista, hieman horjuen, lyhyitä aikoja kerrallaan, tyhjää mukia mutustaen ja paukuttaen, mutta ilmeisen ylpeänä omasta paikasta pöydässä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...