perjantai 30. marraskuuta 2012

Valoa ikkunassa

Kun antaa lapselleen nimen joka on myös substantiivi, mainokset, varoitustekstit ja yritysnimet saavat ihan uuden ulottuvuuden. Viime aikoina olemme bonganneet esim:

Joka valolla on tarina (katuvalokuvanäyttely Oulussa)

Säilytettävä valolta suojattuna (esim. maitopurkin kyljessä)

Valon kaupunki (Jyväskylän kaupungin matkailumainos)

Paras vähään aikaan on kuitenkin ollut Vr:n mainos:

Tule Helsinkiin - Valo on irti!

Olkaahan kummit tarkkana... :D


Pygmi

 
Uusia ihania lastenvaatteita Oulusta! Mallisto nähtävillä ja ostettavana Pohjankartanon Joulumessuilta tänä viikonloppuna, eli lauantaina 1.12. ja sunnuntaina 2.12. klo. Muutamia malleja olen jo päässyt livenä ihastelemaan ja ainakin tuollaiset Usko- haaremihousut on lapsille hankittava. Käykäähän tutustumassa!

torstai 29. marraskuuta 2012

Blogirinki




Meidän pieni Ryyni ja Palko on valittu mukaan Blogirinkiin. Tuntuupa hienolta tulla tituleeratuksi yhden maan kiinnostavimman blogin kirjoittajaksi. Olen ollut todella iloinen miten olen viime aikoina saanut monta uutta lukijaa, tervetuloa, sekä siitä miten kommenttilaatikot ovat täyttyneet. Suuri kiitos siitä teille! Tästä on hyvä jatkaa.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Teippailua




Kuten niin moni muukin, minäkin olen hurahtanut teippailuun. Kollaasiin voi kerätä kauniita ja mielenkiintoisia kuvia oman mielen mukaan ja sitten kun kylästyttää voi vaihtaa kuvat uusiin. Tällä kertaa tuli tällainen kokoelma joka kokoaa yhteen ystäviltä saatuja kortteja ja matkamuistoja. Teippaamalla saimme myös vedoksen heti seinälle ihailtavaksi odotellessaan kehystystä.

Kuinka moni muu on hurahtanut tähän villitykseen? Teippejä näyttää saavan nykyään myös halpa-askerateluliikkeistä, mutta laadussa on kyllä eroa oikeaan paperiseen washiteippiin verrattuna.

torstai 22. marraskuuta 2012

Angry Birds- puisto










Rovaniemelle avattiin syksyllä Angry Birds- leikkipuisto Rovion ja Lappsetin yhteistyönä. Angry Birds ei sinällään kuulu suosikkihahmoihini, mutta tämä puisto on kyllä huippu. Mahtavaa että kyse on nimenomaan kaupungin yleisestä leikkipuistosta, mihin kaikki pääsevät kokeilemaan ja leikkimään. Amandalla oli todella hauskaa kieppuessaan ja kiipeillessään. Käykäähän tutustumassa!

maanantai 19. marraskuuta 2012

 Rakas joulupukki, olemme olleet kovin kilttejä...

Se on taas se aika vuodesta kun saa toivoa. Ei mainoksia- kyltistä huolimatta kotiin on tulvinut lelukuvastoja ja sähköpostikin pursuilee lahjaideoita jakavia e-kirjeitä. Positiivista sinällään, että puolet osoitteellisista lelukuvastoista tuli tänä vuonna isän nimellä. Lelukirjoja on kuolattu molempien lasten toimesta suurella hartaudella, vaikkakaan toinen ei ymmärrä vihkosten päälle kuin että isosiskosta saa mahtavan äänen aikaiseksi kun sen repäisee kädestä.

Amanda osaa jo esittää tarkkoja toiveita:


Lautapelit olisivat kovin mieluisia, kanipeli jäi mieleen kaverin luona. Vauvanukke, joka syö ja pissaa olisi ihana, mutta sen pitää olla ehdottomasti poikavauva. Rakennussarjoissa riittäisi tekemistä joko pitkiksi pyhiksi ja sen jälkeenkin, majakassa on jopa ihan oikeat valot. Ja kun väsyy leikkeihin, olisi mukava pujahtaa Halihalin alle nukkumaan.
 
 Valo sen sijaan on hankalampi, hän kun ei osaa vielä sanoa mitään ja aika monet klassikkosuosikit meiltä jo löytyy. Jotain kuitenkin:

 













Brion palikkalaatikko on saanut uuden punaisen värin. Vanhasta tutusta hakasta on ilmestynyt uusi versio, jossa nappulat palautuvat ylös kun lyöt toista. Kassakone on molempien lasten suosikki kerhossa ja kotonakin olisi mukava leikkiä kauppaa. Parkkihallista haaveili Amandakin aikoinaan, Hapen puinen versio sai äidinkin lämpenemään. Arabian vuosikymmeniä tuotannossa olleet muumilastenastiat ovat saaneet uudet värikkäämmät kuosit ja muki sai toisenkin korvan.

Mitä teillä toivotaan? Mitkä ovat tämän joulun suosikkilelut?

torstai 15. marraskuuta 2012

Viiksikulkue




Movemberia vietetään myös Oulussa ja perjantaina 30.11. saa tulla esittelemään viiksenkasvatuksen tulokset Rotuaarilta lähtevään kulkueeseen. Kulkue starttaa klo 16.00, mutta paikalle kokoonnutaan 15.30 alkaen. Jos viikset ei kasva omasta takaa, pallolla maalataan viiksiä halukkaille. Niin paljon kuin viiksiä inhoankin (ne ei ihan oikeasti sovi kuin isälleni), siedetään niitä tämä kuukausi hyvän asian vuoksi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivä!




Isänpäivään liittyy jokaisella perheellä omat perinteet ja meillä niihin kuuluu pitkät aamu-unet ja kahvia sänkyyn sekä lasten askartelemat lahjat ja kortit. Totuuden nimissä isä ei kyllä saanut nukuttua kovinkaan myöhään, Ryyni kun haettiin väliin jo viiden jälkeen ja ennen kuutta olivat molemmat lapset hereillä. Annoimme isän kuitenkin lekotella puoleen yhdeksään, vaikka Amanda kysyikin jo ennen seitsemää joko me tehdään erikoisaamupalaa. Erikoisaamupala on myös yksi perinteistämme. Jokainen saa omana juhlapäivänään valita erikoisaamiaisen ja isänpäivänä se tarkoittaa lakritsijäätelöä. Me tosin Valon kanssa vaihdoimme jäätelön mustikkasmoothieen.

Koko päivä on ollut ankean harmaa ja sateinen ja pienempi lapsista todella räkäinen, joten emme viitsineet juurikaan ulkoilla tai muutenkaan lähteä mihinkään. Yleensä olemme vähintäänkin käyneet yhdessä kävelyllä tai ulkona syömässä. Illalla kuitenkin Amanda pääsi isän kanssa Kuperkeikkaan Ouluhallille. Laatuaikaa isän kanssa riehuen pomppulinnoissa ja temppuradalla.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Lukekaahan hesarista Riku Rantalan kolumni:

Vain Suomessa vihataan lapsia.

Tämä on kyllä niin totta! Varsinkin tuo ravintolakäyttäytyminen. Reissussa ollessa tuli käytyä ravintolassa lähes päivittäin ja on kyllä ihan totta, että ravintolassa saa tuhahtelua kun tulee paikalle lastenvaunujen kanssa. Aivan sama oletko ravintolassa illalla vai päivällä, no ehkä lounasaika oli jopa pahempi kuin illat. Tuhahtelua sai niin muilta asiakkailta kuin myös tarjoilijoilta. Joo ollaanhan me tosi hankalia asiakkaita kun meillä on mukana kaksi lasta. Emme vaadi mitään erikoispalveluja, isommalle lapselle tilataan ihan yhtälailla listalta ruokaa kuin muillekin, pienemmälle ehkä pyydämme lämmittämään purkkia tai tuomaan tyhjän lautasen, mutta kyllä aikuisetkin tilaavat ylimääräisiä juttuja, kuten hammstikkuja tai vaihtaa aterian lisukkeita. Lapsemme eivät ole äänettömiä, mutta äänettömiä eivät kyllä myöskään ole naapuripöydän parikymppiset joilla joka kolmas sana on kirosana, puhumattakaan niitä peräpöydän pukumiehistä jotka paasasivat suhdannevaihteluiden tuomista paineista kännykkämarkkinoilla. Kuitenkin vain me olimme äänekkäitä. Metrossa poikani erhtyi kiljahtamaan, kuten nyt vuodenikäinen vain innostuksissaan saattaa kiljahtaa kun ei vielä hallitse ääntään. Joo ei se minunkaan korviani hivellyt, mutta ei sitä olisi silti tarvinut kommentoida suureen ääneen kolmen aseman välin verran. Varsinkin kun se kiljahdus kesti sekunnin ja me muut jouduimme sietämään kyseisten kommentoijien etanolinhajua 15 minuuttia. Silti meitä voi mulkoilla koko matkan päätepysäkille asti.

Lapsemme saavat kyllä usein myös ihastelua osakseen, täytyy myöntää, ja useimmat ihmiset suhtautuvat lapsiin kuten kuuluukin. Nelivuotiaan laulu bussissa sai lähipenkeissä istuvat hymyilemään aurinkoisesti ja yksivuotias sai tänäänkin kahvilan pitäjän nauramaan. Mutta silti, kyllä meillä suomalaisilla olisi vielä paljon opittavaa. Olemme jo kovin suvaitsevaisia erilaisia aikuisia kohtaan, ollaan siis suvaitsevaisia myös lapsia kohtaan!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Uusi paras ystäväni!


Tässä on uusi ystäväni joka heti miten nimettiin Jaskaksi. Todella näppärälaite pitämään koti kuosissa. Eihän tämä toki vanhaa uskollista Dysoniani korvaa, Jaska kun on melko hidas, eikä pääse kynnysten yli tai matalimpien huonekalujen alle, mutta on se kyllä luksusta lähteä lasten kanssa kerhoon ja kotiin palattuamme aamiaismurut ja eteisen hiekat ovat hävinneet.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Matkalla


 Matkalla mummolaan. 

Viime viikon vietimme pk- seudulla mummolassa sekä veljeni luona. Matka Oulusta Helsinkiin on pitkä, varsinkin jos matkustaa autolla. Olemme vaihtelevasti kulkeneet eri kulkuneuvoilla, tällä kertaa valitsimme auton. Junassa matka menee joutuisasti, kun voi liikkua ja vaikka pistäytyisi välillä syömään, matka etenee koko ajan. Autossa on sidottu penkkiin ja jokainen pysähdys vie perille pääsyn kauemmaksi. Vauva-aikana Valo ei voinut sietää autossa istumista hetkeäkään. Ainoat vaihteet olivat umpiuni ja suora huuto, aivan sama matkustettiinko 5 vai 500 km. Vaihdettuamme kaukalon turvaistuimeen pari kuukautta sitten, matkustaminen muuttui paljon helpommaksi. Edelleenkään poika ei automatkustamisesta pidä, mutta turvaistuimesta näkee ulos sekä yltää pitämään siskoa kädestä, mikä helpottaa oloa ainakin hetken. 

Olen matkustanut itsekin lapsena samanlaisia matkoja autolla serkkujen luo. 80- ja 90- luvulla ei autossa oikein voinut tehdä muuta kuin lukea tai piirtää ja kun pimeys koitti, tylsistyttiin. Nykyään viihdykettä onneksi löytyy. Kun kirjat on luettu ja värityskirjat väritetty, eikä enää jaksa laskea punaisia autoja, otetaan esiin äidin tai isän älypuhelin. On niin kätevää, kun puhelimestä löytyy lastenohjelmia, kuunnelmia ja pienellekin lapselle sopivia pelejä. Noiden lisäksi Amandasta on mukava seurata navigaattorin karttaa.

On automatkustamisessa kuitenkin ne hyvätkin puolensa. Junalla olisimme matkustaneet suoraan Hesinkiin, mutta nyt ajoimme Mikkelin kautta moikkaamassa kummitätiä ja katsomassa vanhoja kotikulmia. Monen vuoden jälkeen siellä, missä kaikki sai alkunsa: me kaksi, me kolme ja myös tämä blogi.
 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...