maanantai 31. joulukuuta 2012




Tänä vuonna olen viettänyt vauvaperheen elämää nauttien siitä suuresti ja koittaen muistaa että tämä on vain lyhyt vaihe elämässä. Olen ottanut varovaisia askelia unelmien toteuttamiseksi. Olen koittanut nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä. Olen koittanut tehdä elämästämme rennompaa, onnellisempaa ja iloisempaa, hitaampaakin. Blogissani olen ottanut aktiivisemman ja monipuolisemman linjan. Olen yrittänyt tehdä päivityksiä entistä useammin ja koittanut haastaa teitä keskustelemaan kanssani enemmän. Olen saanut monta uutta lukijaa, olen saanut näkyvyyttä uusilla foorumeilla ja olen saanut teiltä kommentteja ja palautetta.

Olkoon uusi vuosi entistäkin innostavampi, rohkeampi ja kaikin puolin rennompi, onnellisempi, iloisempi ja elämän täyteisempi, sekä minulle että myös teille jokaiselle. Kiitoksia kuluneesta vuodesta!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!!!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Välipäiviä

Joulussa ehdottomasti parasta on joutenolo! Se kun saa syödä ja rentoutua, lukea kirjoja sohvan nurkassa, katsoa elokuvia ja ennen kaikkea syödä suklaata. En ymmärrä yhtään kun niin moni kaveri on jo tuuminut, että "onneksi joulu loppui jo" ja "kuusikin heitettiin heti tapanina pihalle", sekä " nyt äkkiä kinkun sulatukseen lenkille/hiihtämään/luistelemaan/tms." Miksi ihmeessä? Minä jatkan joulua uuteen vuoteen ja kuusi ynnä muut koristeet riisun vasta loppiaisena. Kun joulua valmistellaan koko kuukausi, haluan nauttia siitä mahdollisimman pitkään.

Vietimme joulun kotosalla miehen vanhempien kanssa ja heti ensimmäisenä välipäivänä suuntasimme minun vanhempieni luo "täysihoitoon". Luemme kirjoja, pelaamme Unoa ja muistipeliä, katsomme lastenelokuvia, laskemme pulkkamäessä ja nukumme päiväunia yhdessä lasten kanssa. Niin ja syömme suklaata ja muita jouluherkkuja. Piipahdimme me alennusmyyntiostoksillakin. Ihanaa kun koko perheellä on loma!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Jouluvalmisteluja

Jouluvalmistelut ovat tänä vuonna venyneet ihan viime metreille. Viime vuosina olemme viettäneet joulun vanhempieni luona , mutta tänä vuonna olemme kotona ja tämän vuoksi valmisteluja on rutkasti aikaisempia enemmän. Joulukukat sain viimein hankittua eilen. Hyasintin tuoksu tuo minulle joulun. Toivottavasti nuo ehtivät puhjeta kukkiin aatoksi.


 Yleensä pinoan joulukortit johonkin koriin tai laatikkoon pöydälle selattavaksi, mutta tänä vuonna teippasin ne ulko-oveen. Melkoisen sekalainen seurakunta :D


 Joululahjoista viimeisen sain juuri valmiiksi. Mies jo tuumikin, että ensi vuonna mennään kauppaan, enkä saa tehdä lahjoja itse ettei kaikki illat mene sohvan nurkassa nykertäen tai ompelukoneen ääressä. Punapilkullinen paperi koristautui mustavalkoraitaisella teipillä. Tuo teippailu on kyllä suorastaan koukuttavaa ja teippirusetit paljon kätevämpiä kuin lahjanaru, joka ehtii usein tippua kyydistä tai ainakin lititystä rumaksi, ennen kuin lahja ojennetaan ja avataan.


Huomenna on vuorossa siivousta, leivontaa ja ruoanvalmistusta. Kun on tottunut viettämään joulun äidin täysihoidossa, tuntuu joulu aika työläältä. Mukavaahan tämä laittaminen on, mutta vaatii kyllä aikaa ja organisointia. Kuusi on jo sulamassa, reseptit ja raaka-aineet hankittuina ja lapsille varattu mukavaa tekemistä, joten eiköhän kaikki saada ajoissa valmiiksi ja aattona saa rentoutua.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Vaunu kokemuksia


Lupasin kertoa käyttökokemuksia vaunuistamme kun ostimme nämä vihreät menopelimme. Vuosi on vierähtänyt ja kokemuksia on karttunut. Tällaisella kokoonpanolla siis kuljemme: Emmaljunga Nitro City- rattaat ja Bumprider- seisomalauta, sekä Kurtisin Babypeace ja joku vaihtuva laukku. Kilometrejä on kertynyt hurjasti, suunnilleen sata viikossa, me kun käytämme autoa todella vähän kotinurkilla. Monia vaunuja ja useita merkkejä pohdittiin ja näihin päädyttiin, koska ne sai ostettua kotipaikkakunnalta ja pääsin siis niitä kokeilemaan ennen ostopäätöstä. Todella moni tuttava suositteli Emmaljungaa ja merkki tuntuukin olevan monen mielestä täällä Pohjois-Suomessa eräänlainen vaunujen mersu.

Aloitan miinuksista, tätä kirjoittaessani mies nimittäin säätää taas kerran kuomun kiristysruuveja. Kuomu on ollut melkoinen murheenkryyni. Vaunujen ollessa noin puolivuotta vanhar kuomu löystyi niin ettei se pysynyt ylhäällä pienelläkään tuulenvireellä. Myyjällä ei ollut niittien kiristämiseen tarvittavia pihtejä ja suositteli paukuttelevaan niittejä vasaralla (niinpä!!) kireämmälle. Teimme työtä käskettyä varmisten vielä kertaalleen myyjältä että niin oikeatsi uskaltaa takuunpuitteissa tehdä ja lopputulos oli että kuomun nivellaatikko sekä tanko hajosivat kokonaan. Varaosien, joiden alunperin piti saapua kahdessa päivässä, saaminen kesti kuukauden. V vaihtoi niitit kunnon ruuveihin, jotta kuomua voi kiristää tarvittaessa. Varaosia odotellessa ehdin googletella melkoisesti ja selvisi, että tuo kuomun laukeaminen on oikein tyyppivika merkillä, samoin kuin muiden vastaavien nivelien, esim. jalkatuen.

Toinen miinus on seisomalauta. Itse seisomalaudassa ei kylläkään ole mitään vikaa, se on suorastaan loistava. Huonoa on se, että vaunuissa on käännettävä työntöaisa, eli työntäjä potkii lautaa jos ei osaa asettaa jalkojaan. Pikkuhiljaa on oppinut kävelemään niin että toinen jalka liikkuu sesiomalaudan pyörien välissä. Miinusta on myös se, että sopivan seisomalaudan löytäminen vaati kovasti työtä. Emmaljungalla on kyllä omakin seisomalauta, mutta sitä ei edes myyjä suositellut, sitä kun ei ilmeisesti saa irrotettua vaunuista kovin helposti, vaan on kuljetettava aina mukana. Seisomalaudan asentaminen on kuulemma myös työlästä ja mallista riippumatta lauta vaatii jonkin lisäadapterin. Onneksi löysimme tuon Bumprider- laudan. Se on ollut todella mainio. Osa miinuksista menee huonon myyjän piikkiin. Hänellä kun tuntuu olevan tiukkoja mielipiteitä ja hyvin vähän halua selvittää saati korjata mitään.

Muuten olen vaunuihin enemmän kuin tyytyväinen. Vaunut ovat juuri sellaiset kevyet ja näppärät kuin mitä alunperin hain. Jaksan nostaa ne kepeästi auton perään tai bussiin. Sirosta koostaan huolimatta rattaat ovat todella tilavat. Valolla on reilusti tilaa istua ja maata, eikä tila lopu ihan pian lapsen kasvaessa. Pienistä etupyöristä minua varoiteltiin kovasti etukäteen, mutta varoittelut ovat olleet turhia. Rattaat kulkevat näppärästi huonommassakin maastossa ja myös lumessa. Kertaakaan ei viime talvena liikkuminen jäänyt kiinni siitä ettei pienillä renkailla olisi päässyt eteenpäin, oltiinpa sitten kotona kaupungissa, hiihtokeskuksen ala-asemalla tai mökillä. Ainoa missä hankaluuksia on tullut, oli hiekkaranta. Muistelisin kuitenkin, ettei hiekkaranta ollut mikään helppo pala niille edellisille isopyöräisillekään rattaille. Vaikka viimeistelyssä on puutteita, rattaat ovat todella tukevat ja näppärät. Vaikka kuomun kanssa onkin ollut ongelmia, itse runko on tukevarakenteinen ja kestävä. Kasaaminen sujuu helposti, lukitukset pelaavat mainiosti, eikä mikään lonksu tai kolise. Se pienen oloinen tavarakorikin on osoittautunut aivan riittäväksi. Vihreä väri, johon pelkäsi kyllästyväni nopeasti, miellyttää edelleen. Vaaleassa värissä tahrat näkyvät nopeasti, mutta väri piristää edelleen ja niiden ansiosta olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua ihan tuntemattomienkin kanssa. Voin siis suositella Nitro Cityja, mutta jos merkin edustajista joku sattuu tämän lukemaan, niin panostakaa viimeistelyyn ja säädettäviin osiin!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pipareita


Kuinka paljon piparimuotteja on tarpeeksi?


Meiltä löytyi nelisenkymmentä erilaista. Perinteisten sydänten, tähtien ja ruusukkeiden lisäksi löytyy muumeja, metsäneläimiä, dinosauruksia ja esim. palapelin pala. Miten äitä onkin kertynyt näin valtavasti, vaikken edes ole mikään kovin innokas leipuri. No onpahan lapsilla mistä valita. Tänä vuonna syntyi metsän asukkeja ja kuusia parilla muumilaakson asukkaalla ryyditettynä.


torstai 13. joulukuuta 2012

Meidän pieni Ryyni ja Palko on nyt myös Facebookissa!

https://www.facebook.com/MeidanPieniRyyniJaPalko

Juhlavaatetusta

Jouluna lapset pukeutuvat juhlavaatteisiin ja usein olen hankkinut Amandalle ihan uuden mekon nimenomaan joulua ajatellen. Onhan ne syntymäpäivätkin pian joulun jälkeen, eli juhlia riittää. Käytännöllisenä ihmisenä olen suosinut mekkoja joille löytyy käyttöä myös myöhemmin, välttelen siis pahimpia bling blingejä ja suosin vuodenaikaan sitomattomia kuoseja. Ihania mekkoja löytyy nettikaupoista tänäkin vuonna, tässä muutama:

 

 Kappahlin neulemekko on todella suloinen ja joulun jälkeen sitä voisi käyttää vaikka ihan kerhossakin. Ihanan pelkistetty malli ja kuvio. Sukkahousuilla ja legginseillä voisi muuttaa yleisilmettä ja juhlavuutta tilanteen mukaan.


Mini Rodinin trikoinen lintumekko on kaunis niin juhliin kuin arkenakin. En yleensä välitä rimpsuhelmoista, mutta tässä se ei ole niin häiritsevä, ehkä juuri tuon isokuvioisen kankaan ja voimakkaan värin ansiosta. Onko tämä kuitenkin enemmän arkimekko materiaalinsa vuoksi?



Lindexin pitsimekko ja H&M:n ruusukemekko ovat todella juhlamekkoja. Niille ei arkikäyttöä löydy, mutta niitä voisi käyttää myös synttäreillä ja kesän juhlissa. Nämä kaksi ovat ehdottomasti lapsen suosikkeja.


Metsolan varsinaiset joulumekot ovat minusta hieman tylsiä mustine pohjineen tänä vuonna, mutta jostain syystä tämä sytyttää kovasti. Mustapohjainenhan tämäkin on, mutta tuo aaltokuosi on jotenkin niin vangitseva. Tämäkin toisi myös vaikka ihan kerhomekkonakin.

Tytölle siis löytyisi vaikka mitä, mutta entäs sitten poika? Mainoskuvissa pojat puetaan kauluksellisiin bodeihin ja jopa suoriin housuihin ja liiviin, mutta itse en niistä välitä, eikä taitaisi Valokaan välittää. En kuitenkaan haluaisi ihan collegelinjallekaan lähteä. Mitä teidän pojilla on päällä juhlissa?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Tankkitossut






Viime aikojen mielenkiintoisin, haastavin ja huvittavin virkkausprojekti! Ohje ostettu Etsystä.

Santapark

Piipahdimme taas Rovaniemellä ja tällä kertaa vierailimme Santaparkissa. Olen käynyt tuolla kerran aiemmin, avajaisissa melkein viisitoista vuotta sitten. Mielikuva paikasta oli jotenkin muovinen turistirysä. Lasta Santapark on kuitenkin kiinnostanut ja muutama tuttu on paikkaa kehunut, joten lähdimme katsomaan. Sisäänpääsylipun hinta on suolainen, mutta kyllä sille sai vastinetta. Amandalla oli valtavan hauskaa ja hän olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään. Neljän tunnin aikana emme ehtineet edes kokeilla kaikkea. Onneksi rannekkeella pääsee sisään kahtena peräkkäisenä päivänä.


Jättimäinen lumisadepallo oli niin hauska, että siellä piipahdettiin kahteenkin otteeseen. 


Angry Birds on lköytänyt tiensä tännekin, luonnollisesti rovaniemeläisen Lappsetin mukana. Mukavaa että tämäkin oli toteutettu leikkipuistomaisesti, eli lapset leikkii itse. Löytyihän sieltä toki myös pari tietokonepeliversiota, sekä myymälä, mutta pääpaino oli lasten omalla leikkimisellä.

Tottakai Santaparkista löytyy Joulupukki ja tonttuja. Meillä kävi huono tuuri ja jouduimme odottamaan pukin luokse pääsyä 20 minuuttia jonottaen. Odotus palkittiin pukin tapaamisella ja lisäksi tyttö kirjoitti pukille kirjeen sulkakynällä.


Lavalla ravintolan edessä esitetään kolme kertaa päivässä tonttushow, joka koostuu näytelmästä, tanssista ja lauluista. Lopputanssiin sai osallistua myös yleisö ja tontut tanssittivat lapsia.

Valolle ei Santaparkista löytynyt juuri mitään. Liikaa ihmisiä, pukille jonotus kesti liian kauan pikkumiehen hermoille ja turhan usein hän meinasi jäädä isompien lasten jalkoihin. Amanda sen sijaan piti paikasta niin paljon, että tulimme toisenakin päivänä. Muovisuus ja pahin turistikrääsä oli karsittu pois ja tilalle oli tuotu oikeaa puuta sekä perinteisiä tekemisiä lapsille: piparien koristelua, tonttuaskartelua, kirjeen kirjoittamista ja leikkipuistoriehuntaa. Aikuisia viihdytti jäägalleria veistoksineen.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Lähes eteerinen aamu...




Kupillinen kuumaa teetä paperitähden hämyssä. Nouseva aurinko kimaltaa parvekelasien kuurankukkia. Naapurista kuuluu kaunista kitaran näppäilyä. Lähes eteerinen aamu.

Lähes. Koska tämä on oikeaa elämää, kitaramusiikkiin sekoittuu toisesta naapurista kuuluvaa pauketta ja väsyneen pikkumiehen kitinää ja yön valvonut äiti unohtaa syödä aamiaisen. Kohta on noustava ja lähdettävä hakemaan isompi lapsista kerhosta. Päivä sai kuitenkin pienen hopeareunuksen ja taas jaksaa hieman paremmin. Elämää parhaimmillaan.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kuva: Chispum

Ulkona paukkuu pakkanen ja tuuli saa posket jäätymään alta aikayksikön, joten olemme viihtyneet aika pitkälti sisällä. Tällainen olisi kyllä mahtava lastenhuoneen lattiassa. Chispumilta löytyy monta muutakin hauskaa seinä(lattia)tarraa, tai sitten voisi ensihätään vetää sähköteipillä omat ruudut. Pitäisiköhän varoittaa alakerran naapureita...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...