sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pelailua


Iloisimmat lapsuusmuistoni liittyvät perheen kesken yhdessä pelaamiseen. Kotona pelasimme lapsena Kimbleä ja Afrikan tähteä. Kesälomilla istuimme veljeni kanssa kirjastossa pelaamassa Muuttuvaa labyrinttia. Reissussa mukana kulki aina Uno- kortit tai Yatsy. Isompina siirryimme Trivial Pursuitin pariin. Suunnattoman kilpailuhekisinä pelasimme milloin tiskivuorosta, milloin imuroinnista. Edelleen aina kun kokoonnumme yhteen, kaivetaan Trivial Pursuit tai jokin muu peli esiin.


Tänäkin jouluna kokoonnuimme vanhempiemme luokse ja pelit kaivettiin esiin. Lapset toki osallistuvat päivisin, mutta tiukimmat pelit pelataan lasten mentyä nukkumaan. Olemme onnistuneet löytämään yhtä peli-intoiset puolisotkin. Tänä jouluna pukinkonttiin oli etsiytynyt useampikin uusilautapeli. Qin on vuoden 2013 aikuistenpeli, mielenkiintoinen strategiapeli, kuten myös Indigo. Hoppsan taas vuoden 2013 perhepeli, jossa vaaditaan tilaa liikkua. 


Äitini oli ostanut mummolan ajanvietteeksi Brion klassikon, Labyrinttipelin. Riittävän vaikea, niin ettei kukaan vielä toistaiseksi ole päässyt loppuun asti.

Kuten tämän päivityksen kellonajasta voi päätellä, tiukimmat taistot kestävät myöhään yöhön.

Pelataanko teillä pelejä? Mikä peli on teidän suosikkinne? 

perjantai 27. joulukuuta 2013

3 kk


Kolmen kuukauden ikäinen hymyilee tutuille ja mukaville. Hän juttelee jos joku vain kuuntelee ja itkee jos ei kukaan pidä seuraa. Katselulelut kiinnostavat ja niihin hän yrittää haparoiden tarttua. Pitäisi hankkia jonkinlainen lelukaari. Neuvolassa saatiin mitoiksi 62 cm ja 5,9 kg. Pitkä ja hoikka tyttö. Kovin kummoista päivärytmiä ei ole vielä muodostunut. Kunhan unta vain saa riittävästi, vauva on hyväntuulinen. 




torstai 26. joulukuuta 2013

Koska meillä on joulu...



Ihana rento joulu mummolassa. Vanhemmat ovat saaneet kaivattua lepoa ja lapset superpaljon huomiota isovanhemmilta. Eno tyttöystävänsä kanssa on vieraillut joka päivä leikittämässä lapsia ja huomiseksi odotetaan vielä toista enoa. Säät ovat olleet sateiset ja tuuliset, minkä vuoksi olemme olleet pääasiassa sisällä. Vauvaa ei voi ajatellakaan vievänsä pihalle, vaunut kun eivät pysy pystyssä tuolla tuulessa. 


Lasten kanssa on höpötetty, syöty herkkuja ja pelailtu pelejä. On luettu joululahjakirjoja ja leikitty uusilla leluilla. Mukavan maltilliset lahjakasat lapset onneksi saivat. Viimeinkin isovanhemmillekin on saatu iskostettua kohtuutta. A:n suosikkina on suuri Lego- paloasema, jota on rakennettu aatosta lähtien niin yksin, kuin vanhempien, isovanhempien että myös enon avustuksella. Eno vaikuttaa kyllä välillä jopa innokkaammalta kuin tyttö itse :). V sai "ihanan kitaran", sekä Soivan laulukirjan ja niiden kanssa on musisoitu kovasti. 


Näin tapaninpäivänä alkaa olla jo melkoinen herkkuähky. Antaumuksella on syöty kinkkua, kalkkunaa, satsumia, pipareita, lohta, suklaata, rosollia, torttuja ja paljon muuta. Koko ajan. Makeaa ja suolaista vuoron perään.


Koska kävelylenkille ei päässyt, lähdimme tapaninajelulle keskustaan. Rovaniemellä otettiin varovainen varaslähtö joulunjälkeisiin alennusmyynteihin muutamien kauppojen ollessa jo tänään auki. Sampoaukea näytti näin surkealta. Turistit tarpoivat loskassa, suomen kieltä ei kuulunut. Huomenna kadut täyttyvät paikallisista.

tiistai 24. joulukuuta 2013



Meidän joulu koostuu mummolasta, kuusentuoksusta, enojen vierailuista, herkuista, kynttilöistä, lastenohjelmista ja yhdessäolosta.

HYVÄÄ JOULUA!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Väsynyt

Olin muutama viikko sitten jälkitarkastuksessa. Terveydenhoitaja kyseli kuulumisia. Hyvin on mennyt, vauva on rauhallinen ja nukkuu lähes joka yö heräämättä, joten itsekin saan nukuttua. Ainoa "huoli" on viisivuotias joka on alkanut saada raivokohtauksia ja riehua äidille ilmeisesti mustasukkaisuuden vuoksi. Mutta vaikka se kiristää hermoja välillä kovastikin, jaksan oikein hyvin. Tekopirteä hymy vielä päälle. Voimavarakyselyssä olisin kyllä kaivannut parissakohdin jotain välivaihtoehtoa "usein" ja "joskus" vaihtoehtojen väliin.


Terveydenhoitaja katsoi silmiin ja sanoi suosityelevansa minulle neuvolapsykologilla käyntiä. Ihan vaikka vain yhtä käyntiä, niin että saan hieman keskustella kun vaikutan väsyneeltä. Kyselypistemääräni ei tosin ole kovin hälyttävän huono ( siis mitä? Minähän valitsin ne lievemmät vastausvaihtoehdot?) mutta ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä se olisi hyödyllistä ja voisin saada myös vinkkejä viisivuotiaan kanssa toimimiseen.


Seuraavina päivinä koitin miettiä, mistä he olivat päätelleen minun olevan NIIN väsynyt. No joo, olin kyllä itkenyt lähes koko käynnin ajan, mutta eikö kaikki äidit ole itkuisia synnytyksen jälkeen (ei se kaksi kuukautta nyt niin pitkä aika vielä ole)? Vai johtuiko se hieman vapisevasta olemuksestani, kun edelleen alhaisen verenpaineen vuoksi minua herkästi huimaa. Vai johtuiko se siitä etten kyennyt muistamaan ikääni?


Voisiko siinä kuitenkin olla jotain perää? Onko ihan normaalia eksyä jatkuvasti ihan tutuillakin reiteillä ja kääntyä väärästä risteyksestä? Olen ehkä viime aikoina myös unohtanut turhankin usein kännykän, lompakon, avaimet tai jotain muuta tärkeää kotiin. Onhan mieskin koittanut ehdottaa, että voisin käydä vaikka lenkillä tai haluaisinko käydä yksin kaupassa tai vaikka kahvillakin. Raivoaako viisivuotias oikeasti ihan vain mustasukkaisuuttaan, kun se kuitenkin kohdistuu vain äitiin, vai voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa että hiillyn itsekin samoin tein ja välillä ehkä jopa aiheutan riidan itse?


Olen käynyt nyt kaksi kertaa neuvolapsykologilla. Ei minulla ehkä varsinaista synnytyksen jälkeistä masennusta ole, mutta oireet kyllä ja olen selkeästi uupunut. Olemme pohtineet ongelmatilanteita ja miten niitä kannattaisi sekä välttää, että myös hoitaa. Yksi helpottavimmista asioista on ollut luovuttaa ja tunnustaa ettei minulle ihan niin hyvää kuulu. Vaikka vauva on ihana ja nukkuu hyvin yöt, en minä silti saa riittävästi lepoa. Verenpaineeni on kaikesta raivoamisesta huolimatta oikeasti matala, mikä aiheuttaa fyysistä väsymystä. Syödäkin pitäisi muistaa, vaikka aamuisin on kiire ja illalla vauva itkee väsymystä ja vatsavaivoja.

Toinen kovasti helpottanut asia on ollut psykologin sanat ettei viisivuotias raivoa minulle koska olen huono äiti. 5-7 vuotiaat käyvät kaikki tietyn itsenäistymisvaiheen, johon kuuluukin turhautumista kun omat taidot eivät aina vielä riitä eikä lapsi halua vanhempien auttavan. Meillä raivokohtaukset syntyivät hyvin usein pukemistilanteissa, kun lapsi olisi valinnut eri vaatteet kuin minä ja kun sen jälkeen jokin neppari tai nauha ei mennytkään heti kiinni, enkä minä heti ehtinyt auttamaan.  Toisilla lapsilla tämä kehitysvaihe on lievempi, toisilla voimakkaampi lapsen luonteesta riippuen. Myös vanhempien reaktio vaikuttaa. Jos lapsi kohtaa samanaikaisesti myös muita uusia asioita ja jos vielä vanhempi ei osaa suhtautua turhautumiseen oikein, voi tämä kehitysvaihe olla hyvinkin raju. Vaikka lasta raivostuttaa edelleen melko usein, on tilanteen huomattavasti helpompia nyt kun ymmärrän mistä on kyse, menen auttamaan tai koitan rauhallisesti keskustella, enkä pyydä vain odottamaan tai koittamaan selviytyä itse. Nyt en enää raivoavaa lasta katsoessani näe kiukutteleva riiviötä, vaan pienen lapsen joka tarvitsee apuani etsiessään itseään ja paikkaansa perheessä. Pienen tytön joka haluaisi olla jo iso, mutta joka kuitenkin on vielä kovin pieni ja kaipaa syliä.


Olen antanut itselleni luvan mennä siitä missä aita on matalin. Pyykkivuori ei karkaa, vaikka se odottaisi huomiseen. Lapset eivät sairastu, vaikka söisivätkin joskus  einesmaksalaatikkoa tai kalapuikkoja. Joulukorttien lähettäminen ei ole välttämätöntä ja luulenpa ystävien ymmärtävän kun tänä vuonna suurimmasta osasta paketteja löytyy kaupan tuotteita, eikä itse ommeltuja. Olen psykologin suosituksesta hemmotellut itseäni kahvilareissuilla useamman kerran viikossa ja tuhlasin veronpalautukset uusiin törkeän kalliisiin kenkiin, joiden tiedän ilahduttavan minua suuresti jokaisena pakkasaamuna. Toivottavasti te blogini lukijat annatte myös hieman aikaa, ettekä häviä mihinkään, vaikka päivitystahti onkin ollut hiljaisempi.

Kuvat on otettu mummolassa viikonloppuna. Kiitosvanhemmille pitkistä aamu-unista!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenteri



Muutama vuosi sitten keksin A:lle tontun, joka toi yöllä joulukalenterikirjeen. En halunnut ostaa pikkulapselle suklaa-, saati lelukalenteria, eikä tyttö vielä tajunnut kuvakalenterin päällekkään. Lahjojen ja herkkujen sijasta kalenterista löytyi jotain tekemistä, esim. vinkki mennä pulkkamäkeen, leipoa pipareita tai kuunnella joululauluja. Silloin tällöin tonttu toi värityskuvia tai vaikka piparkakkumuotin, mutta vain muutamana päivänä. Enpä silloin aavistanut miten pitkällinen perinne tästä tulisi. 

Viisivuotias on toki kuullut kavereilta karkkikalentereista ja olisi oikein mielellään halunnut legokalenterin. Pitkällisen keskustelun jälkeen tyttö sai suklaakalenterin, pikkuveli sai tyytyä edelleen kuvakalenteriin. Olen ehkä natsimutsi, mutta en pidä ajatuksesta että lapset syövät suklaata joka ikinen aamu joulukuussa ja lelukalentereillekaan en oikein lämpene. Tänäkin jouluna tonttu tuo joka yö paperipussin, jossa on kirje. Aiempina vuosina kirjeen lisänä on riittänyt tarra, mutta viisivuotiaan toiveiden vuoksi aikaisempaa useampana päivänä pussista on löytynyt jotain muutakin. Lauantaina pussissa oli karkkia, tänään värikynät ja myöhemmäksi on jo varattu terotin, hiuspompuloita, legoukkeleita ja lisää herkkuja.


Koska edelleen haluan kalenterin pysyvän tekemispainotteisena, löysin tälle joululle joka päivälle askartelutehtävän. Oikeasti nämä talot on tarkoitettu joulukalenteriksi itsessään, ne siis ovat pieniä rasioita, mutta meillä ne toimivat pienenä, päivittäin kasvavana kaupunkina. Tyttö siis leikkaa ja yhdessä taitellaan ja liimaillaan. 

Vaikka tämä on ollut ihanaa hommaa yllättää lapsia joka aamu, on tämä yllättävän työlästäkin. Koita nyt muistaa joka ilta ennen nukkumaan menoa valmistaa pussukka lapsille kirjeineen, suunnitella tekemiset ja saada se paikoilleen lasten huomaamatta. Viisivuotias kun usein herää käymään vessassa vielä puolenyön aikaa, saa tonttu käydä vasta sen jälkeen. Tontuilu on yllättävän rankkaa :D. 

Paperikaupunki voi tulostaa täältä.
Paperipussukoiden paperit tulostin täältä.

torstai 28. marraskuuta 2013

Raitoja ja haaste



Riikka jatkaa lastenvaatehaasteitaan, tällä kertaa vuorossa raitapaidat. En ole varsinaisesti mikään raitafani, enkä niitä.erityisesti osta, mutta suorastaan yllätyin kun aloin katsella lasten vaatteita sillä silmällä. Kaapista tarttui äkkiseltään tällaiset kasat raitoja, pyykkikorista löytyisi varmasti vielä muutama. Eli kyllä löytyy! Jännä sinällään että näistä paidoista ehkä yksi tai kaksi on itse ostettuja, suurin osa on joko lahjaksi saatuja tai kierrossa meille tulleita. Kierrätämme vaatteita kummilapsen perheen kanssa ja sieltä on raitoja kotiutunut meille iso kasa. Erityisen paljon saamme kotimaisia tasaraitoja eri väreissä ja ymmärtääkseni hekään eivät ole raitojen ensimmäisiä käyttäjiä. Sen lisäksi että laatu on todella hyvä, raidat ovat myös ajattomia. Nyt jo koululaiseksi ehtineeltä lapselta jääneet 92 kokoiset raidat näyttävät nyt ihan yhtä tuoreilta kuin silloinkin.

Se kuosi joka minut taas saa syttymään tällä hetkellä, on salmiakkiruutu. Raidan Valo oli pakko saada jo ihan nimensäkin vuoksi, vaikka sen tytölle ostinkin. Muuten salmiakit löytyy meillä pääasiassa leggingseinä. Pakko tunnustaa että palasin kotiin tunti sitten yhdet uudet kassissani. Näyttivät salmiakkikuvioita olevan myös pojan yöpaidassa, kun kävin hänet peittelemässä. Heitänkin vastahaasteena laskemaan teidän salmiakkinne! Montako löytyy?

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

2 kk







Pikkusisko on jo kaksi kuukautta vanha, 59 cm pitkä ja 4,9 kiloa painava. Aika iso tyttö siis jo. Hänellä on myös nimi: Alva Helmi Ilana! Kerron ristiäisistä enemmän ensi viikolla jahka saamme kuvaajalta kuvat.

Pikkusisko osaa jo pari "temppua", kuten veljeni taitoja kutsuu. Hän osaa jo aika hienosti kannatella päätään, ainakin hetken aikaa. Hän osaa myös hymyillä kauniisti. Yhdestä erityistaidosta olen äärimmäisen onnellinen: hän osaa nukkua kokonaisia öitä. Valitettavasti useampia öitä edeltää huudontäyteinen ilta, varsinkin tällä viikolla saatuaan maanantaina rotavirusrokotteen. A onkin nimennyt sen rottarokotteeksi, kun se kerran aiheuttaa niin kamalaa nakerrusta mahassa.

Isoveli on myös oppinut uuden taidon, nimittäin ottamaan valokuvia äidin puhelimella. Ei siis riittänyt että kännykkään asetti turvakoodin, kameraan pääsee silti käsiksi. Tämän postauksen valokuvat ovatkin hänen käsialaansa. Aika hyviä oikeastaan.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ristiäisvalmisteluja

Juhlimme ristiäisiä ja nimen julkistusta sunnuntaina. Valmistelut ovat vauhdissa. Juhlapaikkana on vanha koristeellinen pappila, joten olin valinnut melko hempeitä sävyjä.


Kutsut postitettiin pari viikkoa sitten.


Tavoitteena olisi askarrella hieman koristeita, mutta näistä en ota stressiä jos en ehdikään.


Tulevien kummitätien kanssa on sovittu leivontatalkoot lauantaiksi. Ihanaa kun tämän vauvan kummit asuvat niin lähellä. Lähimmät vain porraskäytävän toisella puolella. Ainakin jotain suklaaherkkuja on tarkoitus leipoa. (Pahoittelut hämäristä kuvista. Yleensä aikaa näihin juttuihin on vasta lasten mentyä nukkumaan ja ulkona on jo pilkkopimeää.)

 

Tyttöjen vaatetus on aiheuttanut hieman päänvaivaa, eivätkä ne ole vieläkään hankittuna. Kastemekko on onneksi valmiina, se kun on aikoinaan minulle virkattu, mutta koska se on todella pientä kokoa, haluan vauvalle päälle jotain edes hieman mukavampaa kasteen jälkeen. A:lle haaveilen tyllihameesta, vauvalle mekosta. Nämä kaunokaiset löytyy Espritin mallistosta. V:lle on onneksi kummitäti tuonut "amerikantuliaisina" hyvän kauluspaidan, joten hänen pukeutumiseltaan ei tällä kertaa tarvi stressata.

Niin ja se nimi, sekin pitäisi vielä päättää. Miten se onkaan niin vaikeaa tällä kertaa...

tiistai 19. marraskuuta 2013

Nimikointia

Lähes jokaisessa perheessä mietitään jossain vaiheessa lasten vaatteiden nimikointia. Päiväkodit ja kerhot vaativat nimikoimaan vaatteet ja kengät, mikä on toki hyvä asia, mutta yllättävän työlästä. Tähän asti olen nimikoinut vaatteet ja kengät Po.pin merkkaustussilla ja se onkin osoittautunut hyväksi keinoksi, niin kauan kun vaatteista löytyy jokin pesulappu sopivalta kohdalta. Kengät ja ulkovaatteet, sekä villavaatteet ovatkin haastavamman, niihin kun ei tussilla merkkejä saa. A:n aloittaessa päiväkotiuran tilasin kankaisia silitettäviä merkkausnauhoja, mutta kovin moniin villasukkiin en niitä jaksanut ommella, silittämällä kun eivät pysyneet. Myöskään monen kehuma urheiluteippi ei meillä ole toiminut. Nyt sain kokeiltavakseni uudenlaisia silitettäviä merkkaustarroja Ikast Etiketiltä. Kyseessä on eräänlainen muovinauha, joka sulatetaan kankaaseen silitysraudalla. 


Lappuun voi valita haluamansa tekstin joko yhdelle tai kahdelle riville, sekä halutessa myös kuvan. Tilasin molemmille lapsille etunimellä ja kuvalla varustetut merkit. Nimi on päiväkodin hoitajia varten (onneksi ryhmässä ei ole muita samannimisiä), kuva taas lasta varten. Kokemus on nimittäin osoittanut, että jos lapsi pukee itse, on aivan sama miten vaate on nimikoitu, eihän hän osaa lukea. Jos eteisessä on neljät samanlaiset kumisaappaat tai kolme paria samanlaisia rukkasia, lapsi pukee lähimmät täysin riippumatta koosta. Kuvan avulla lapsikin löytää helposti omansa.


Hienosti nämä laput kyllä kankaisiin kiinnittyivät, olipa sitten kyse puuvillasta, villasta tai keinokuidusta.


Jopa ne ongelmalliset villasukat sai helposti nimikoitua ja lappu myös joustaa, toisin kuin ne kankaiset tai teippi.


Silittämisessä saa kuitenkin olla varovainen. Suojapaperi hieman lipsahti ja tuloksena oli repaleinen tarra. Tässäkohdin löysinkin näiden lappujen huonoimman puolen. Olisin nimittäin poistanut tarran ja silittänyt uuden, mutta sepä ei onnistunutkaan. Rapsuttelusta huolimatta lappu pysyy tiukasti kiinni. Hyvä juttu sinällään, mutta mitäs sitten kun pieneksi käyneen vaatteen haluaa kierrättää? No sisarukselle voi silittää uuden lapun päälle, mutta entäs kun antaa eteenpäin tai vie kirpparille? 

Merkkaustussi pysyy yhä eteisessä valmiina nimikoimaan vaatteet aamun kiireessä, mutta erityisesti villavaatteisiin voin kyllä näitä lappuja suositella. 

Yhteistyössä Meidän pieni Ryyni ja Palko ja Ikast Etiket Labelyourself


maanantai 18. marraskuuta 2013

Vekarakas vauvakirja



Kuinka moni on saanut aikaiseksi täyttää vauvakirjaa lapselle? Varsinkaan toiselle tai kolmannelle? 

Minusta vauvakirjat ovat ihania ja on mukava lukea välillä omaakin vauvakirjat, jonka äiti minulle täytti. Valitettavasti A:n vauvakirjassa on paljon enemmän merkintöjä kuin V:n, mutta aion silti yrittää täyttää myös tälle kolmannelle lapselle. Vielä ei kirjaa ole hankittu, mutta nyt törmäsin hauskannäköiseen ja hieman erilaiseen vauvakirjaan. Vekarakas, vauvakirja vauhdikkaille perheille sisältää kauniin kuvituksen lisäksi sopivasti tilaa kirjoittamiselle ja mukavia johdattelevia kysymyksiä. Sisäsivuihin pääsee tutustumaan täällä. Saatanpa kääriä tällaisen myös vasta vauvan saaneelle ystävillekin joulupakettiin.




lauantai 16. marraskuuta 2013

Mekkohaaste


Ensimmäinen mekko BangBang Copehagen, panda ja pingviinimekot Mini Rodini, pisaramekko Marimekon kankaasta, mustavalkoraidallinen itse tehty, sinivalkoinen Zara ja punarautiaan Po.p.
Riikka haastoi laskemaan mekkokaapin saldon ja julkaisemaan sen blogissa. Huh huh, A:n kaapista löytyi 15 mekkoa. Mummot ovat huolehtineet mekkojen riittävyydestä ja kyllä niitä itselläkin tulee ostettua. No, siirsin samoin tein kaksi pieneksi käynyttä varastoon, yhden jätin odottamaan kasvua ja kolme mekoista on siirretty yöpaitakasaan, eli kuvasin vain ne joita oikeasti tulee käytettyä. Hoikalle ja pitkäjalkaiselle lapselle ei trikoiset t-paitamekot sovi ollenkaan mallinsa vuoksi, joten niitä käytetään yöpaitoina. A käyttää mekkoja melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ei puettaisi mitään muuta kuin mekko, toisinaan taas mekot ei kelpaa alkuunkaan. Mieluiten mekon kanssa käytetään leggingsejä tai kapeita farkkuja, joten sekin määrittelee millainen mekko kelpaa. Usein miten päälle eksyy kuitenkin suosikkimekko, joka tietysti on kuvanottohetkellä pesussa. Siis tämä:


Mini Rodinin tiikerimekko on kuin tyttö itse, sopivan mutkaton ja rouheakuosinen. 



Vauvan mekkovarasto on vielä hyvin pieni. Pikkuvauvalla mekot eivät ole kaikkein käytännöllisimpiä, eikä niitä juurikaan tule käytettyä. Nyt olen koittanut löytää mekkoa ristiäisiin, mutta valitettavan monella merkillä koot alkavat vasta 68 cm:stä tai jos koko 62 löytyy on sekin valtavan suuri. Niinpä mekkoja ei ole tullut toistaiseksi ostettua. Kukallinen tunikamekko on A:n ensimekko, niitä harvoja joita en ole raskinut eteenpäin laittaa. Muumimekon vauva sai kummityttöni perheeltä lahjaksi. Se onkin mukavan pehmeää velouria, niin että sitä on mukava käyttää. Pygmin hame on ainoa oma ostokseni toistaiseksi.

lauantai 9. marraskuuta 2013

The Tiny Universe



Noin vuosi sitten etsin A:lle juhlamekkoa ja törmäsin ihastuttavaan The Tiny Universe- merkkiin. Silloin harmittelin, ettei kokoja ole kuin 104 cm:n asti, ja unohdin koko merkin. Nyt etsin vauvalle mekkoa ristiäisiin ja muistin taas nämä ihanuudet. Uusin mallisto on selkeän mustavalkoinen, aiempien väri-ilottelujen jälkeen, mutta ristiäisiin tämä hillitty linja sopii hyvin ja miksei muihinkin juhliin. Mitä tykkäätte?











Kaikki kuvat The Tiny Universe

perjantai 8. marraskuuta 2013

Nenäpäivä



Olipa kerran vinkeäilmeinen nenä kaupan kassalla. Sieltä sen löysi pieni tyttö, jonka äidin taskusta löytyi kahden euron kolikko, ja niin nenä pääsi tytön mukaan. Nenä teki tytön kovin iloiseksi ja tyttö antoi sille nimeksi Ärtty. Ärtty pääsi tytön mukana päiväkotiin ilahduttamaan muitakin. Se kaksieuroinen jatkoi myös matkaansa ilahduttamaan toisia lapsia. Ehkä muutama lapsi sai sillä koululounaan tai joku toinen moskiittoverkon. Jotain hyvää joka tapauksessa.

Hyvää nenäpäivää! Osallistu!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Rintatulehdus



Vanha vitsaukseni on taas täällä: RINTATULEHDUS! Tunnun saavan sen todella herkästi suojautumisesta huolimatta. Ryynin ollessa vauva sairastun sen kahteen otteeseen, onneksi tosin hyvin lievänä toisella kertaa. Palkon ollessa vauva sain tulehduksen pahana kolme kertaa, ilmeisesti sama tulehdus uusi kerta toisensa jälkeen. Kertaakaan en tiedä palelluttaneeni itseäni, vaikka kylmän väitetään olevan yleisin syy rintatulehduksiin. Uskonkin että sairastumiseen vaikuttaa myös rintojen rakenne, sekä imetystiheys. Antibiooteista en ole saanut koskaan mitään apua, vaan sain selätettyä tulehduksen kotikonstein. Nyt tuo tuttu vaiva on taas täällä.

Rintatulehduksen selkein oire on tietysti kipu rinnassa ja maidon pakkautuminen. Paras lääke siihen on tietysti imetys, niin usein kuin vauva vain suostuu ottamaan. Herumista voi helpottaa lämmöllä. Itse suosin merinovillaisia tuubihuiveja, jotka lämmittävät ja suojaavat mukavasti myös muulloin paidan alla. Jos pelkkä villa ei riitä, myös kauratyynyt tai muut lämpöpussit auttavat. Kuumassa suihkussa voi myös helpottaa rinnan pakkautumista. Jos imetys ei riitä, täytyy pumpata. Palkon kohdalla tulehdus meni niin pahaksi, etten saanut maitoa ulos pumpulla ollenkaan ja loppujen lopuksi istuin saunassa lypsämässä. Kuumeisena ei kyllä kannata saunaan muuten mennä, mutta tuossa tilanteessa se oli ainoa vaihtoehto.

Rintatulehduksen oireet ovat rintakipua lukuunottamatta hyvin samanlaiset kuin perusflunssassakin. Kuumetta, vilua, päänsärkyä ja väsymystä. Niinpä olen huomannut parhaiksi keinoksi ne samat kuin flunssanhoidossakin. Kuumaa teetä tai mehua inkiväärin ja hunajan kera sekä lepoa. Esikoinen jäi katsomaan lastenohjelmia sohvalle, keskimmäinen päiväunille ja vauva kainalossa sänkyyn lepäämään. Parin tunnin tissittelyunien ja kupillisen kuumaa teetä jälkeen, olo on ainakin pirteämpi. 


perjantai 1. marraskuuta 2013

Autoton päivä






Kolme lapsen kanssa liikkuminen on jo sinälläänkin hankalaa, mutta ihan oma lukunsa se on silloin kun käytössä ei ole autoa, pitäisi pysyä aikataulussa ja sataa vielä vettäkin. Mies otti aamulla auton viedäkseen sen katsastukseen jossain kohti työpäiväänsä. Aamu oli niin toivoton, että loppujen lopuksi mies kävi heittämässä lapset autolla kerhoon, mutta puolen päivän aikaan koitin saada lapset itse kotiin. Kerhossa hoitajat olivat piilottaneet kaksivuotiaana rukkaset, joten myöhästyimme ensimmäisestä bussista. Toinen bussi oli reilusti myöhässä, vauva kitisi nälkää, kaksivuotias väsymystä ja viisivuotias kastumista. Aamulla oli pakkasta, mutta puolenpäivän aikaan toppahaalarit olivat ihan liikaa. Niitä päiviä kun kannattaisi jäädä suosiolla kotiin ja katsella sadetta vain ikkunan läpi höyryävän kaakaokupin kera. Toisaalta kunnon kastumisen ja ketutuksen jälkeen kaakao maistui erityisen hyvältä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...