torstai 24. tammikuuta 2013

5 vuotias

Amanda täyttää tänään 5 vuotta. Ihan hurjaa. Vastahan tuo tyttönen oli pieni tuhiseva käärö. Nyt hän on iso tyttö.



Neuvolaan pääsemme vasta myöhemmin, joten mitään kokospeksejä en osaa nyt antaa, mutta eiköhän hän edelleen ole hieman lyhyt ikäisekseen ja muuten ihan normaalisti kehittynyt. Yksi hieno taito hänellä kuitenkin on, jota ei ihan kaikilla viisivuotiailla ole. Amanda osaa lukea, ihan oikeasti. Sanoja, lauseita, kirjoja, lehtiä, sarjakuvia, purkinkylkiä, opastetauluja, tiedotteita ja ihan kaikkea missä vain on sanoja. Siis ne pitää saada ihan ehdottomasti lukea, ennen kuin voi ohittaa.

Käsittääkseni lapsilla on herkkyyskausi kirjaimien opetteluun noin kolmi-nelivuotiaana ja silloin useimmat oppivat hahmottamaan ainakin oman nimensä kirjaimet ja mahdolliset oppivat myös kirjoittamaan sen. Amandakin aloitti omasta nimestään kolmivuotiaana. Kyseli alkukirjainta, pohdiskeli muita kirjaimia ja sitten kirjainten oikeaa järjestystä. Sen jälkeen hän pohti kavereiden nimien alkukirjaimia, muita kirjaimia ja niiden järjestystä. Monen monena aamuna matkalla päiväkotiin lapsi vaati kyselemään nimien alkukirjaimia ja myöhemmin myös muita kirjaimia. Pikkuhiljaa hän oppi tunnistamaan äänteitä sanoista. 

Noin vuosi sitten laajennettiin muihin lyhyihin sanoihin. Mitä kirjaimia on sanassa pallo, kala tai lehmä. Kaksoiskonsonantteja pohdittiin mistä ne erottaa. Tyttö alkoi tutkia kirjoitettuja sanoja lehdistä ja kirjoista ja lopulta pyysi kirjoittamaan sanoja paperille koitti selvittää mitä niissä luki. lyhyet nelikirjaimiset sanat alkoivat selvitä melko nopeasti. 

Viime kesänä minua alkoi ärsyttää aamiaispöydässä, kun joku nyhti koko ajan Kalevaani ja pyysi odottamaan että hän ehtii tavata jonkin otsikon. Samalla huomasin, että meidän täytyy alkaa suodattaa saatavilla olevaa lukemistoa. Kaleva ei ehkä ole sopivaa luettavaa nelivuotiaalle. En halua lapsen lukevan aamiaispöydässä perhesurmista, rattijuopoista ja vastaavista. Joulun aikaan kirjoitin kaikki joululahjoihin ja joulukalenteriin liittyvät listat kaiken varalta ruotsiksi, vaikka listat olivatkin vain kännykässäni. Tyttö on opetellut sivussa myös kirjoittamista. Oma etunimi onnistuu hienosti, sukunimi hieman takellellen ja moni muu joko sanelemalla tai mallista kirjoittamalla. Kirjainten piirtäminen on vielä alkeellista. Esim. K- kirjaimen hän piirtää useinmiten neljällä viivalla.


Hyvänä oppimateriaalina on toiminut tämä peli. Edelleenkään emme pelaa tätä sääntöjen mukaan, vaan omilla säännöillä tilanteen mukaan. Peli sisältää 62 kirjainkorttia, siis korttia jossa on yksi aakkosten kirjain kussakin. Aluksi leikkasin lehdistä kuvia ja Amanda etsi parista annetusta kirjaimesta oikean alkukirjaimen. Myöhemmin olemme varioineet korteilla ja kuvilla uusia pelisovelluksia. Varsinaisesti emme kuitenkaan ole lasta koskaan opettaneet. Teimme heti alkuvaiheessa periaatepäätöksen, että pyrimme välttämään viimeiseen asti vastausta "älä nyt kysele" tai "en minä nyt ehdi vastata" kun lapsi jotain kysyy. Kysellessä ja pelaillessa lasta on toki kannustettu ja opastettu, mutta olemme lopettaneet välittömästi kun lapsi on alkanut näyttää herpaantumisen merkkejä. Ylipäätään pelailuja ja tehtäviä on harrastettu ainoastaan silloin kun lapsi on niitä itse pyytänyt. 

Opin itse lukemaan kuusi vuotiaana ja muista opettajani hermostuneen minulle ensimmäisellä luokalla, kun en seurannut opetusta, vaan luin satuja aapisen takasivuilta. Kai nyt kuka tahansa tuskastuu kuuntelemaan ai, ui, au- tankkausta päivästä ja viikosta toiseen. Meitä oli vain kaksi kolmikymmenlapsiessa luokassa, jotka osasivat lukea koulun alkaessa. Nykyään noin puolet lapsista osaa lukea ekaluokalle mennessään ja suhtautuminen lukemisen oppimiseen ennen kouluikää on ihan erilaista kuin silloin. Onneksi!

Mukava juttuhan tämä lukutaito on. Lasta voi pyytää tuomaan vessasta sen sinisen purkin jossa lukee baby lotion, viemään meille eksyneen kirjeen käytävän päähän siihen postilaatikkoon jossa lukee Matikainen ja hakemaan lähikaupassa niitä nenäliinoja, joissa lukee pehmeä. Suurinta huvitusta on viime päivinä ollut tytön innostus laulaa laulukirjasta. Mitä siitä että kappale on ennestään täysin tuntematon, sanat menevät ihan oikein ja sävelen voi keksiä itse. Duurivoittoinen ja hilpeästi laulettu Maan korvessa kulkevi lapsosen tie- oli oikein hauskaa kuultavaa, samoin kirkkaalla ja heleällä äänellä erittäin korkealta laulettu Mörrimöykky- laulu :D

2 kommenttia:

  1. Ihan kuin meidä esikoinen : ) Se vaan oppi muumiläppärin avulla lukemaan. Me saatiin mummolta moitteita, että opetettu lukemaan - vaan kun ei opetettu. eihän sitä voi kieltää, johan se ihmettelis! Nyt tosiaan ekalla on sitten jaettu lukutaidon mukaan ryhmiin. Kuopus joka on nyt viis ei lue vielä tai no helppoja sanoja, kuten tatu, laku, ui jne.

    Tuo peli voi olla kiva.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut 5 vuotiaalle!! Ja onena myös lukemaan oppimisesta, tosi upeaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...