tiistai 22. tammikuuta 2013

Lentomatkailua

Täytynee kertoa lentomatkoistamme, kun niitä niin jännitin ja kun kerran tuli kyselyäkin. Lennot olivat hirveät! 

Kun lennätte lasten kanssa (tai miksei ilmankin) valitkaa lentoajankohta paremmin kuin me. Menolento saapui määränpäähän puolenyön aikaan paikallista aikaa. Lapset olivat ihan yliväsyneitä. Paluulento taas lähti puoliseitsemän aamulla, mikä tarkoitti sitä, että hotellilta piti lähteä jo ennen aamuneljää. 

Etukäteen jännitin erityisesti lasten korvia, toki myös omiani. Valon flunssa ehti onneksi helpottaa, mutta mies sairastui muutamaa päivää ennen. Jos mies ilmoittaa itse aikovansa mennä lääkäriin, on syytä olla huolissaan. Diagnoosina poskiontelotulehdus ja korvatulehdus. Onneksi lääkäri oli skarppina ja hoksasi kysellä lomasuunnitelmia, niin että mies sai nopeatehoiset antibiootit joissa on mahdollisimman vähän haittavaikutuksia, sekä lääkkeet korvien lukkiutumiseen. Varoitti silti, että lentomatka voi olla kivulias. Tietysti se olin minä, joka oli tuostakin asiasta huolissaan. Loppujen lopuksi kenenkään korvien kanssa ei ollut mitään isompia ongelmia. Korvat kyllä menivät lukkoon jokaisella, mutta ilman kipua ja aukenivat välittömästi kun pääsimme ulos koneesta.

Se miksi lentäminen oli kamalaa, johtuu ahtaanpaikankammostani. En ole onneksi koskaan saanut mitään kovin vakavaa paniikkia, mutta esim. jouluruuhkassa ostoskeskuksessa alkaa silmissä sumeta ja tuntuu että henki ei kulje, tulee itku ja on pakko päästä ulos. En ollut osannut ollenkaan varautua siihen, että jalkatilaa on niin onnettoman vähän, kone on melko pieni (vain kuusi penkkiä ja käytävä) ja jouduin vielä ikkunapaikalle. Valo ei suostunut istumaan kenenkään muun sylissä kuin minun, eikä olisi halunnut istua siinäkään kuin tissi suussa. Tuntui että happi loppuu ja iskee paniikki. Alku matkasta onneksi näkyi vielä ruotsalaisten ja norjalaisten kaupunkien valoja, joilla sain kuviteltua lisää tilaa ympärilleni. Loppumatka lennetin meren yllä, eikä ikkunasta tietenkään nähnyt yhtään mitään. Paluulennolla olin jo valmiiksi hysteerinen, kun tiesin mitä on tulossa. Pahaksi onneksi meidän paikat olivat koneen takaosassa ja jouduimme nousemaan koneeseen lähes tuntia ennen lähtöä. Taas ikkunapaikka. Laskeuduttuamme jouduimme tietysti odottamaan koneessa muiden poistumista ensin. Lähes kahdeksan tuntia ahdistusta. Unohdin takkini koneeseen, kun odotin vain ulospääsyä. Päivälennolla näki onneksi koko ajan ikkunasta ulos, mikä helpotti huomattavasti oloani, mutta siltikään en ole ihan varma kumpi meistä itki enemmän, minä vai Valo. Onnettomat vielä näyttivät nyyhkyleffan heti lennon aluksi. Tajusin kuitenkin, että ehkä ikkunapaikka oli sittenkin parempi kuin keski- tai käytäväpaikka. Ainakin näin ulos edes ajoittain.

Amandalla oli lentokoneessa mukavaa. Hänestä oli jännittävää katsella maisemia ja elokuvia, piirrellä ja pelata DSi:llä mummon ja papan välissä. Syödä lentokentältä ostettuja karkkeja ja höpötellä. Ilmakuopan kohdalla muut haukkoivat henkeään Amandan hihkuessa innosta ja pyytäessä lisää. "Ihan kuin tivolissa!" Valoa paikallaan olo turhautti kovasti, mutta ihan hyvin hänenkin matkansa sujui. Rusinoita ja keksejä kului melkoisen paljon ja poika sai myös ensimmäiset karkkinsa, kun emme enää muuta keksineet (miksihän niitä ylipäätään oli rasiallinen vauvan eväiksi tarkoitetussa kassissa?) rauhoittaaksemme poikaa. Ihan hyvän tuulinen hän silti oli, niin kauan kun sai istua äidin sylissä ja selata tax free- esitettä ja turvallisuusohjetta. Yllätyksekseni poika nukkui useammat päiväunet lentojen aikana sylissäni. En sitten tiedä miten suuri vaikutus minun ahdostuksellani oli pojan hermostuneisuuteen. Todennäköisesti suuri. Poika halali ja silitteli minua paljon.

Isäni oli ehdottanut miehelleni, että veisimme lapset heille hoitoon, niin voisimme reissata kahdestaan. Mies kävikin suunnittelemaan heti pidennettyä viikonloppua Pariisissa tai Lontoossa keväällä. Houkutteleva tarjous, mutta en kyllä astu lentokoneeseen ihan vähään aikaan. Vai olisikohan se eri jos matkustaisi ilman lapsia ja lentoaika olisi vain pari tuntia? Ainakin valitsisin tarkkaan ison Airbusin, tai jonkin muun jossa on enemmän tilaa.

1 kommentti:

  1. Oi onpas teillä ollut kurja matka! Lentokoneessa ei kyllä koskaan ole paljon tilaa, vähän helpottaa sitten kun pienempikin saa oman paikan. Tosin hintakin sitten nousee sen mukaisesti... reittilennoilla voi tietysti valita paikan missä on enemmän tilaa, mutta hinta nousee usein aikalailla.

    Meillä mennyt ihan rattoisasti matkat, vaikkakin 4 erillistä lentomatkaa jenkeistä alkoi olla vähän too much... Mutta ehdottomasti kannattaa yrittää selvittää nuo lentopelot/ahtaanpaikan kammo jotta pääsette uudestaankin, matkustaminen sekä lasten kanssa että ilman on sen verran kivaa! kyllä minuakin vähän aina takaraivossa jännittää, enemmän nykyään kuin ennen lapsia, mutta yritän aina vaan tunkea sen jännityksen jonnekin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...