sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tavarataivas

Siivosin varastoa ja kaappien etsien kirpparille vietävää. Olemme ottaneet tavaksi vuokrata kirpputoripöydän joltakin pöytäkirppikseltä suunnilleen kerran vuodessa pitääksemme tavaramäärän aisoissa. Olemme pitäneet omia vanhempiamme varoittavana esimerkkinä. Molempien vanhemmat kun asuvat omakotitaloissa, joiden varastot ja vintit ovat täpö täynnä tavaroita, joita ei koskaan tarvita ja tavarasta luopuminen tuntuu olevan kovin vaikeaa. Molemmissa suvuissa on viime vuosina kuollut isotätejämme ja isovanhempiamme ja heidän irtaimistonsa ovat myös liittyneet tavarapaljouden joukkoon. Olemme kyllä koittaneet vihjata kirppareista, mutta jotenkin he pitävät sitä liian hankalana ja ehkä jopa jotenkin epäsopivana kun on kyse kuolleiden omaisten tavarasta. Edellisen kerran varasimme pöydän marraskuunlopussa. Kolmessa viikossa saimme hävitettyä ison kasan tavaraa, mutta kannoin silti kaksi ikeakassillista (mitenkähän tästä on tullutkin niin yleinen tilavuusmitta?) takaisin varastoon. Nyt alkoi ahdistaa ja uusi pöytä on varattuna ja täytettynäkin. Saa nähdä riittääkö kolme viikkoa ja nyt emme kyllä kanna mitään takaisin kotiin. Ne jotka eivät mene, viedään konttiin, uffille ja perhekahvilan ilmaislastenvaatelaatikkoon.

 Ennen tämä oli helpompaa. Opiskeluaikoina muutimme kerran vuodessa ja koko omaisuus oli mahduttava pakettiautoon, huonekaluineen. Jokaisen muuton yhteydessä oli helppo hävittää kaikki ylimääräinen. Nyt olemme asuneet kolme vuotta samassa asunnossa. Kun ei ole pakko käydä ihan kaikkea läpi, sen helposti antaa vain olla. Varastokoppi täyttyy pikkuhiljaa, vaatehuone alkaa käydä aina vain täydemmäksi ja vaikka olemme lisänneet hyllytilaa rutkasti muuton jälkeen, alkaa silti tulla ahdasta.

Opiskeluihin liittyvät muistiinpanot onnistuimme hävittämään pari vuotta sitten. Mihin niitä muistiinpanoja tarvitsee, kun tieto muuttuu koko ajan, tai jos jotain sieltä tarvitsee, löytyy se taatusti työpaikan intrasta. Banaanilaatikollinen (toinen hupaisa tilavuusmitta) paperia joui siis paperinkeräykseen. Jostain syystä huomaan säästäväni monta vuotta vanhoja sisustuslehtiä. Seuraavan kerran kun remontoidaan tai sisustetaan isommin, tuskin kuitenkaan kaivan esiin vuoden 2009 inspiraatioita. Ainakaan kotelokaupalla. Entäs sitten nuo eripariset mukit ja muut astiat? Laatikollinen kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja? Mummolta aikoinaan lahjaksi saadut poliinitaulut? Arvokkaita ehkä, muistoina varsinkin, mutta tarvitsenko niitä mihinkään? Ilahtusiko joku muu niistä enemmän kuin minä? Kaksi isoa laatikollista kirjoja, jotka siirrettiin varastoon kun kirjahylly ei enää mahtunut seisomaan kokonaisuudessaan olkkarissa. Jos en ole kaivannut niistä yhtäkään vuoteen, kaipaanko myöhemminkään? Kuinka monta käsilaukkua nainen voikaan tarvita? Ja entäpä tuo tuulitakki, jonka hihassa on tahra joka ei lähde pesussa pois, olkoonkin vain kallista urheilumerkkiä?

Lasten myötä on myös vaikeampaa heittää tavaraa pois. vauvan kotiintulovaatteet, ensikengät, ensimmäinen tutti, ensimmäinen helistin, ristiäislahjaksi saadut kehykset, helminauhat yms, toiset kengät, ensimmäisen päiväkotiaamun vaatteet, 1- vuotiaan lempikirjat, hirvittävä kasa suttupiirustuksia, mutta kun ne ovat niitä lapsen ensimmäisiä... Kuulostaako tutulta? Oli ihana löytää pieni kasa omia vanhoja vauvanvaatteita ja tavaroita kun odotin Amandaa, mutta ei niitä kyllä laatikkokaupalla tarvitse. Toisen lapsen kohdalla on jo helpompaa, kun samoja tavaroita on kierrätetty. Sittemmin olenkin sopinut muutaman ystävän kanssa lastenvaatteiden ja -tavaroiden kierrättämisestä vaihtokauppaperusteella ja nykyään osaamme jo kysyä ennen kauppaan menoa, löytyisikö toisen varastosta jotain sillä hetkellä tarvittavaa lainaan. Miksi turhaan ostaa uusia sandaaleja ulkomaanreissua varten, kun eivät ne kuitenkaan ole sopivat enää kesällä tai juhlamekko joka ei enää seuraaviin juhliin sovikaan.

Ensimmäisen viikon jäljiltä pöytä on tyhjentynyt mukavasti. Kannustimenahan tässä on tottakai raha ja sitäkin on kuulemma kertynyt ihan hyvä summa, ainakin pöytävuokra saadaan katettua. Mutta miten saada tyhjentyneet hyllyt myös pysymään tyhjänä, kun heti kirpparilta poistuttua miettii mitä kaikkea kivaa sillä saadulla rahalla voisikaan ostaa?

Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi tavarapaljouden taltuttamiseksi?

6 kommenttia:

  1. Tuo tavaran kertyminen on niin totta. Taas muuttaessa sitä huomaa, kuinka paljon tavaraa on vuodessa ehtinyt kertyä. Ja vaikka ajatus onkin jo pitkään ollut, ettei mitään uutta osteta, jollei sitä ennen heitetä jotain pois. Meillä eletään vielä sellaista elämänvaihetta, ettei mitään lastentavaraakaan voi laittaa pois, jos niille kuitenkin olisi vielä käyttöä... Parhaaksi keinoksi tavaranhallintaan on osoittautunut jatkuva muutto-uhan alla eläminen, eikä sekään näytä toimivan.

    VastaaPoista
  2. Tuttuja ajatuksia. Varsinkin tämä sukupolviero tavarapaljouden suhteen. Äitini ei ymmärrä oikein lainkaan miten olen pistämässä nyt toisen lapsen jäljiltä kaiken pieneksi jääneen + vauvalelut ym. kierrätykseen. "Onhan niitä nyt ollut niin kiva niitä teidänkin vanhoja kaivaa sieltä omakotitalon vintiltä lapsenlapsille." Ööh, no periaatteessa joo, mutta en mä kyllä sitä kaikkea roinaa kaipaisi, joilla olen itsekin lapsena leikkinyt.

    Kyllä mäkin varmasti säilytän jotain legoja ja Brion junarataa, mutta ei sitä kaikkia pikkuautoja ja sitä ihme sälää todellakaan jaksa kukaan säilöä nurkkiinsa. Tai en ainakaan mä.

    Meilläkin mentiin vuosikaudet "vuosi ja muutto" -linjalla. Sitten ei enää oikein ollutkaan mitään poisheitettävää. Mä olen kyllä siinä mielessä omituinen, että saan ihan ihme hyvänolontunteen siitä, kun pistän tavaraa pois meidän nurkistamme. Yritän just vaatekaappeja käydä sillä silmällä lävitse säännöllisesti.

    Tiheissä muutoissa oli muuten sekin hyvä puoli, että a) uuni tuli pestyä säännöllisesti, b) vessaharja vaihdettua ym. Nyt pitää ihan havahtua siihen, että "joo, tosiaan, tarttis vissiin toi vessaharjakin vaihtaa ees siihen kerran vuoteen tai pestä niitä uunintakusia."

    Ja olen muuten välillä katsellut lapsuudenkodissani ympärille kauhuissani: en halua koskaan periä tätä tavaramäärää!

    VastaaPoista
  3. Vaatehuoneessa useampi kassi odottaa joko kirpparille tai uff laatikkoon päätymistä. Saa nähä mihin päätyy. Viikkovuokra suht kallis, joten pitäis olla muutakin kuin euron parin vaatetta. Uff vaihtoehto olis helppo ja nopea..

    VastaaPoista
  4. Muutto per vuosi oli minustakin todella toimiva systeemi ja myöskin noiden siivoamisten suhteen. Hellan taustaa ei oikein tahdo tulla siivottua ellei sinne tipahda jotain isompaa, pyykinpesukoneen tauksen suhteen ihan sama juttu. Vaatehuoneen peräseinääkään en ole tainnut nähdä sitten muuton jälkeen. Minä myös saan todella hyvän olon siitä, että saan kannettua tavaraa ulos. Täälläkin pöytävuokrat ovat todella kalliita ja lisäksi useimmat kirpparit ottavat vielä provikankin sen lisäksi, mutta kyllä sitä aina joku lantti käteenkin jää ja tosiaan pääasia minulle on se, että hyllyt tyhjenee ja varastoon tulee tilaa. Aikaahan tämä tosiaan vie, joten siinä mielessä kyllä UFF ois huomattavasti mukavampi vaihtoehto.

    VastaaPoista
  5. Kiva bologi sulla Minna! :) Kiva lueskella lapsipeheen elämää Suomessa täältä kaukaa. Voin suositella mannerten välisiä muuttoja. ;) Siinä tulee heiteltyä kaikki ylimääränen surutta pois. Mulla ei tuu säästeltyä juuri mitään lasten vanhoja juttuja, kun täällä niille löytyy aina uusi käyttäjä. Lapset itsekin iloitsee uusien vaatteiden saamisesta hurjasti! Eipä niitä silloon viitsi pitää laatikoissa varastossa. Täällä ei myöskään saa ostettua mitään uutta laadukasta tilalle. Kun shoppailee kerran vuodessa Suomi-lomalla, niin ostetaan vain tarpeeseen. Aika vapauttavaa tämä kehitysmaassa eläminen. :)

    VastaaPoista
  6. Uups, unohtu kertoa, että kommentin kirjoitteli vanha tanssikamu Anna. ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...