torstai 14. maaliskuuta 2013

Puolitoistavuotias

Sairastelut ovat viimein minun osaltani ohi ja pitkän tauon jälkeen olemme taas palanneet tavalliseen elämään. Arki rullaa taas normaalisti ja pääsimme neuvolaankin. Uudet mitat ovat 80,8 cm ja 10 kg. Nollakäyrällä mennään. Kurkunpääntulehdusten jäljiltä Valo pelkää lääkäreitä ja tutkimuksia ja huusi välittömästi kun istuin tutkimushuoneeseen. Hienosti poika sai kuitenkin näytettyä taitonsa, rakennettua palikkatornin ja levitettyä nuppipalapelin.

Viime viikolla Valo esitteli hieman kyseenalaisemman taidon, nimittäin tämän:


Poika ilmestyi itse viereemme aamuyöstä ja äänien perusteella isosisko avusti alas. Amandalle teroitettiin että tuossa voi tulla iso vahinko ja pitää pyytää aikuinen paikalle. Mitä vielä. Tällä viikolla poika ei pyytänytkään enää siskoa apuun, vaan kiipesi vähin äänin itse pois ja kömpi viereemme. Kun olin tätä kaksi aamua ihmetellyt, piti pyytää poikaa näyttämään miten homma toimii. Toimiihan se :)

Amanda siirtyi tavalliseen sänkyyn reili kaksivuotiaana enkä ainakaan muista että kiipeily olisi ollut mikään ongelma. Hän tosin oli kuutisen senttiä Valoa lyhyempi saman ikäisenä, joten ehkä hän ei vain yksinkertaisesti yltänyt pois. Olimme ajatelleet järjestää lapsille kerrossängyn ensi kesänä, se kun vaatisi hieman kunnostustöitä, mutta ehkä meidän täytyy keksiä jotain muuta.

Valo on myös sanonut ensimmäiset sanansa, juuri kun pääsin sanomasta neuvolassa, ettei niitä ole vielä ollenkaan. Ei- sana tosin on tullut jo jonkin aikaa, mutta lähinnä päänpudistuksena. Nyt sanavarasto on laajentunut sanoilla leipä, kirja ja kenkä. Ne kai sitten ovat ne lapsen tärkeimmät asiat :D Isi- sanakin löytyy kun isä tulee kotiin, muuten ei. Hupaisaa on myös se, että poika osaa pyydettäessä osoittaa isin, siskon ja jopa itseään, mutta kun kysytään missä äiti on, katsellaan hölmistyneenä ympärille. Poika on myös alkanut laulaa ja kuten siskonsakin, hän tarvitsee siihen laulukirjan tai mukanalaulajan. Laulukirjaksi kelpaa ihan mikä vain sanomalehdestä kuvakirjaan, usein miten vielä nurinpäin. Amandan mukana tai kerhon lauluhetkissä on myös mukava osallistua lauluhin, tosin ihan omalla nuotilla ja erittäin omaperäisillä laululeikeillä :D

2 kommenttia:

  1. Hui sentään :) Ihan hyvä kyllä tietää että tuokin taito voi näemmä tulla ykskaksyllättäin. Meillähän tuo poika on kuukauden vanhempi ja näköjään pari senttiä pidempi neuvolakäynnin perusteella, mutta vielä ei ole (hoksannut) että sieltä sängystä pääsisi omin avuinkin pois. Meillä ei kyllä ole sisaruksia auttamassa tai opettamassa asiaa ;)

    VastaaPoista
  2. Vikkelä muksu ;) Meillä taisi Ida aloittaa samat kiipeilyt aika samanikäisenä, ja samoja aikoja siirryttiin sitten jatkettavaan sänkyyn, vahinkojen välttämiseksi. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...