maanantai 1. huhtikuuta 2013

Heureka Body Worlds

Tulimme pääsiäiseksi isovanhempien luo pääkaupunkiseudulle. Löhöilyn ja herkkujen syönnin lomassa keräsimme siskot, veljet ja kummit mukaan ja lähdimme Heurekaan. Body Worlds- näyttely oli kaikille tuttu lehtien palstoilta ja sen halusimme kaikki nähdä, onhan kyseessä todella ainutlaatuinen ihmisen anatomiaa esittelevä kokoelma, joka on rakennettu oikeista ihmisruumiista plastinoimalla.

Kuva: Heureka
Selvittelin etukäteen näyttelyn soveltamista lapsille. Heurekaan sivuilla näyttelyn kerrotaan sopivan myös lapsille, mutta alle 8 vuotiaat vain aikuisen seurassa. Keskustelupalstoilta löytyi kauhistelua kuinka kukaan veisi lasta katsomaan ruumiita, puhumattakaan "siitä seksiasennosta". Nyt kun näyttely on nähty, voin sanoa että hyvin sopii lapsillekin. Amanda kyllä ymmärsi että näyttelyesineet ovat ihan oikeita luita, lihaksia ynnä muita ja että ne ovat kuolleilta ihmisiltä jotka ovat halunneet antaa kehonsa tieteen käyttöön. Viisivuotias ei kuitenkaan vielä osaa kauhistella ruumiita ja kuolema on kai niin abstrakti ja kaukainen asia ettei hän osaa pitää sitä pelottavana, vaan vain jonakin mitä kaikille joskus tapahtuu. Toivottavasti tällaisten myötä lapsi osaisi isompanakin pitää kuolemaa luonnollisena asiana ja ihmiskehoa ennemminkin muelenkiintoisena ja hienona, kuin iljettävänä kasana verta ja kudoksia. Toisaalta itsekin täytyi välillä muistuttaa itselle, että nämä todellakin ovat ihan oikeita. varsinkin sikiöiden kohdalla laukesi mielessäni jokin puolustusmekanismi, ne kun näyttivät niin vahamaisilta, kuin nukeilta. Se paljon puhuttu seksiasento löytyy ihan näyttelyn perukoilta ja ennen sitä on verho ja kyltti mitä seinäkkeen takaa löytyy, joten lapsen ehtii pysäyttää ja estää näkemästä. Kävimme katsomassa senkin ja Amandan mielestä pari halasi. Eniten hän kiinnitti huomiota naisen säilyneisiin ripsiin. Aikuisena minusta se ei ollut yhtään sen rivompi kuin mikään mukaan näyttelyn kokonaisista ihmisistä. Kaikkihan ne ovat "alasti" rintoineen ja sukuelimineen. Eli käykää ihmeessä lastenkin kanssa. Amanda piti sitä tosi mielenkiintoisena ja jännänä.

Löytyyhän Heurekasta toki muutakin. Perusnäyttelyiden ja koripallorottien lisäksi löytyi lapsille suunnattu Suolistossa suhisee- näyttely liittyen ruoansulatukseen, sekä Rahapajan kolikonkaiverruskone, millä jokainen sai kaiverruttaa kolikon omalla kuvalla. Näistä tuli hienot!



3 kommenttia:

  1. Hei noi kolikot on kyllä tosi makeet! :)

    Kuolemasta tuli mieleeni, että meidän 3-vuotias just itki lohduttomasti, kun kuuli että kuoleman jälkeen ei pääse sitten enää takaisin kotiin. Voi itku, että oli kurja olo itselläkin. En mä tiedä miten kuolemasta pitäisi lapsille kertoa. Tääkin tuli ihan puskista.

    VastaaPoista
  2. Onhan kuolemasta puhuminen ja sen ymmärtäminen aikuisillekin hankalaa, enkä minäkään ole mitään erityisen hyvää tapaa keksinyt miten kuolemasta voisi puhua. Meillä myös itketään välillä kuolleita kastematoja ja leppäkerttuja, mutta olen koettanut selittää lapselle, että jos joku ei kuole, ei voi myöskään syntyä uusia. Läheisiä ihmisiä meillä ei ole kuollut Amandan elinaikana, joten kovin konkreettisia menetyksiä lapsi ei ole kokenut, mutta olemme kyllä jutelleet esim. minun isovanhemmistani ja olen kertonut etteivät he ole enää elossa, sekä olemme käyneet yhdessä hautausmaalla. Olen myös koittanut käyttää sanaa kuollut mahdollisimman luontevasti, mutta lämpimässä sävyssä. Odottoaessani Amandaa lähipiirissäni keskusteltiin vauvan tuomisesta isoisomummonsa hautajaisiin ja monet pitivät sitä lasta traumatisoivana tilaisuutena. Itse taas koen, että paljon traumatisoivampaa olisi kuoleman kieltäminen vaikkapa kouluikään saakka (tai mikä sitten olisi se sopiva ikä kertoa kuolemasta?) ja vasta sitten paljastaa, että eipä täällä ikuisesti ollakaan. Minusta lapsen on tärkeää oppia kokemaan ja käsittelemään myös surun tunteita.

    VastaaPoista
  3. Joo, samaa mieltä. En mä muuten ihan hahmota miksei vauvaa voisi viedä hautajaisiin. Siis enemmänhän hautajaisista ja kuolemasta pitää selittää isommalle lapselle kuin just vauvalle. Ei mulle tullut mieleenkään etten olisi aikanaan mennyt setäni hautajaisiin vauvan kanssa. Ja totta kai ottaisin nyt jo isommankin lapsen mukaani hautajaisiin. Kuolema on kyllä nyky-yhteiskunnassa niin hyvin piilotettu, että siihen tulee lapsella kohtaamisia varmaan vähän liian vähän. Hautausmaalla meidän ei olekaan tullut käytyä, kun ei ole sukulaisten hautoja lähellä. Pitääkin ottaa ensi kesänä ohjelmaan, siellähän asiaa on hyvä luonnollisesti vähän "konkretisoida

    Mutta eivätpä ne kyllä ole helppoja asioita. Aikuisellekaan. Ajattelin vähän kirjastonkin valikoimaa tutkia aiheesta. Jos osuisi joku sopiva kirja kohdalle, kun asia nyt näyttää lasta tällä hetkellä pohdituttavan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...