torstai 2. toukokuuta 2013

Helsingissä

Koska lapsen kanssa matkustaminen on aihe, joka nostaa keskustelua aika ajoin ja tuntuu olevan aihe, joka kiinnostaa jokaista vanhempaa, kerron vielä hieman lisää minun ja Valon Helsingin matkasta.

Valo ei sitten nukkunutkaan koko junamatkan aikana, vaikka niin toivoinkin, mutta poika oli yllättävänkin hyväntuulinen loppuun saakka, joten matka oli loppujen lopuksi oikein mukava. Toisin kuin isosiskonsa (joka vihaa nukkumista ja pomppaa pystyyn heti kun hiemankin havahtuu, yleensä viimeistään klo 6), tämä lapsi tajusi jatkaa unia aamulla pidempään ja nousimmekin vastapuoliyhdeksän tietämissä ja silloinkin rauhassa venytellen. Muina iltoina poika kävi nätisti nukkumaan ja aamuisin heräiltiin kaikessa rauhassa.

Suuntasimme perjantaina Messukeskukseen Lasten Messuille. Satuimme ilmeisesti sopivaan saumaan, sillä rattaista huolimatta pääsimme kulkemaan väljästi. Erityisesti minua miellyttivät Papun ja Gugguun osastot. Papulla oli mukanaan niin vanhoja tuttuja, kuin myös uusia malleja. Nappikaupunkilegginsejä saa nyt myös aikuisten koossa ja pitkään mietin pitäisikö ostaa ja olla kerrankin samis Amandan kanssa. Haluan vielä näin julkisesti kertaalleen kiittää Papua hyvästä palvelusta.


Gugguu lanseerasi ensimmäisen mallistonsa ja kyllähän se näytti hyvältä värikkäine mutta yksinkertaisine vaatteineen.


Erityisesti minua miellyttivät nämä hupparit sivuvetoketjuineen.


Valon suosikkeja taisivat olla Valion osastolta löytyneet Ponit.


Olin ihan unohtanut miten helppoa taaperon kanssa matkustaminen onkaan. Viisivuotiaalle pitää jo keksiä virikkeitä, vähintäänkin leikkipuistoja ja jäätelöä silloin tällöin. Puolitoistavuotias viihtyi mainiosti rattaissa välillä nukkuen ja välillä katsellen ihmisiä. Nälkäkään ei yllätä enää niin raastavasti kuin vauva-aikoina, vaan poika malttaa odottaa jotta pääsee jonnekin syömään ja pahimpaan tuskaan voi rattaisiin antaa vesipullon ja naksun. Toisaalta puolitoistavuotias ymmärtää jo hyvän päälle ja Kakkugalleriassa lautaseni napattiin vastapäiseen osoitteeseen ja herkut katosivat parempaan suuhun.


Paluumatka kotiin sujui yhtä leppoisassa tunnelmassa kuin menomatkakin. Tälläkään matkalla lapsi ei suostunut nukkumaan, ja olikin kyllä selkeästi väsynyt, junan ollessa perillä vielä reilun puolituntia myöhässä, mutta jaksoi silti hyväntuulisena. Sunnuntai-illan junassa valitettavasti kanssamatkustajat eivät olleet ihan yhtä leppoisia kuin torstaina. Poika vilkutteli iloisesti monelle ohi kävelleelle, pahalta haisevalle, hoipertelevalle ja murisevalle aikuiselle. Miksi, oi miksi tuollaisille annetaankin paikka lastenvaunuun?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...