keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Lasten kanssa autossa matkalla Mikkeliin...

Viisivuotias kysyy koska ollaan perillä, ennen kuin on päästy ulos edes kotikaupunginosasta. Kymmenen kilometriä myöhemmin vaaditaan jo eväitä. 

Kempeleestä Pulkkilaan leikimme "keksi punaisia asioita"- leikkiä. Viisivuotias rauhoittuu ja keksii mitä mielikuvituksekkaampia asioita sekä intoutui bongailemaan eläimiä, erikoisia ajoneuvoja, ynnä muuta vastaavaa. Matka jatkuu hyväntuulisesti, kunnes Piippolassa huomaamme puolitoistavuotiaan pujottautuneen turvavöistään. Pysähdys bussipysäkille, vöiden kiristys ja kymmenen kilometriä huutoa. Kaivamme eväät esille.


Pääsemme hyvissä tunnelmissa Lapinlahdelle ja päätämme pysähtyä vessaan ja kahville huoltoasemalle. Huomaamme ettei matkaan tullut ainuttakaan vaippaa. Boikotoimme isoja kolmikirjaimisia tienvarsiostareita, eikä tällä pienellä huoltamolla, tai sen lähimaillakaan, ole kauppaa. Huoltamon hyllystä löytyy vaippapaketti suunnilleen oikean kokoisia vaippoja kolminkertaisen hintaan, kuin mitä lähikauppamme kotona veloittaisi. Puolitoistavuotias ei vielä valita vaipastaan, joten päätämme ajaa eteenpäin ja etsiä isomman ja halvemman myymälän. Kahvi ja jaloittelu virkistää. Huoltamon pihassa on hieno vanha veturi, puolitoistavuotiaan mielestä mielenkiintoisinta on linnunkakka terassilla.

Kuopiossa on motarin varrella useampikin iso supermarketti. Poikkeamme ensimmäiseen etsimään vaippoja. Isossa, vieraassa marketissa tarvisi kartan löytääkseen suoraan oikealle hyllylle, ilman tunnin haahuilua. Onneksi olen rohkea persoona ja kysyn vaippahyllyn sijaintia toiselta äidiltä, joka on jo vaipat löytänyt ostoskärryynsä. Matka jatkuu.

Leppävirralla pienin matkalainen nukahtaa ja toiseksi pienin hiljentyy pelaamaan äidin iphonella. Aikuiset kuuntelevat radiota, nauttivat laskevasta auringosta ja mutustavat herkkuja. Muistan miksi matkustamme useimmiten juurikin illalla. 


Ehjinä perillä tärkeiden ihmisten luona, lapset nukkumassa siskonpedissään, eikä minun edes tarvinnut ängetä lasten väliin takapenkille missään vaiheessa. Loppujen lopuksi meidän lapset ovat melko helppoja matkaseuralaisia. Kunhan eväitä riittää ja välillä löytyy jotain viihdykettä, matka sujuu. Joskus tuntuu, että me aikuiset olemme kärsimättömimpiä. Sain kuitenkin luettua Imagen läpi ja neulottua kuviosarjan kirjoneuleeseeni. Ensikerralla taidan kuitenkin valita taas junan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...