keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

25. viikkoa


Tämäkin raskaus on jo yli puolivälissä. Kamalan nopeasti on kevät mennyt. Tämä raskaus on ollut jokseenkin erilainen kuin aiemmat, helpompi oikeastaan. Amandaa ja Valoa odottaessa olen kärsinyt kovasta pahoinvoinnista, Valon kanssa vielä tosi pitkään, mutta nyt pahoinvointi on ollut maltillista ja kesti vain muutaman viikon ihan alkuraskaudessa. Muille odottajille vinkiksi: homeopaattista cocculusta kannattaa ehdottomasti kokeilla, toimii!! Painoa on tullut vähemmän kuin aiemmissa samaan aikaan ja olo on kyllä selkeästi kevyempi. Suurimpana kompastuskivenä on ollut alhainen verenpaine ja sen aiheuttama voimakas heikotus. Monta viikkoa meni niin, että aamulla en meinannut pysyä tolpillani ja edelleen kannan käsilaukussa salmiakkirasiaa heikotuksen varalta. Onneksi verenpaine lähti puolivälin jälkeen nousuun ja taas jaksaa.

Vatsa on kasvanut jo melko komeaksi. Toisten mielestä selkeästi tyttövatsa, toiset taas ovat ihan varmoja että poika on tulossa vatsan muodon perusteella. Itse en uskalla arvata mitään, emmekä halunneet ultrassakaan saada vastausta. Kuten aiemmillakin kerroilla, haluamme säilyttää yllätyksen loppuun asti. Vatsan muoto on kyllä ihan erilainen kuin kummassakaan aiemmassa raskaudessa, jotenkin kulmikkaampi, joten muodon perusteella en kyllä arvailisi mitään. Kulmikkuutta taitaa tuoda navan kohdalle kiinnittynyt istukka ja se vaikuttaa myös liikkeiden tuntemiseen. Liikkeet kyllä tuntuvat jo tosi selkeästi. 

Henkisesti hankalinta, alkujärkytyksen laannuttua, on ollut suhtautuminen kolmanteen sektioon. Olen kyllä ilmoittanut tahdostani yrittää alatiesynnytystä, jos synnytys käynnistyisi luonnostaan, mutta vaikuttaa olevan kiinni ihan siitä, kuka lääkäri sairaalassa on vastassa. Neuvolassa on kuitenkin suhtauduttu kannustavasti ja kehotettu ainakin toivomaan. Koska kumpikaan edellisistä ei käynnistynyt luonnostaan, olen hyvin skeptinen, että tämäkään käynnistyisi, vaan koetan valmistautua suunniteltuun sektioon ja tehdä siitä mahdollisimman positiivisen kokemuksen itselleni ja lempeän ja vauvantahtisen vauvalle. Mies on samoilla linjoilla ja tästä kirjoitankin myöhemmin lisää, kunhan olen keskustellut aiheesta lääkärin kanssa.

Amanda odottaa jo kovasti pikkusisarusta, Valo ei ymmärrä yhtään mitä on tapahtumassa, mutta mielellään kyllä hoitaa nukkeja ja toisten vauvoja. Mitään konkreettista en ole uskaltanut vielä vauvaa varten tehdä, ostaa tai laittaa. Lähes kaikkea on jo valmiina, kestovaippoja pitäisi jaksaa ommella muutama, tuplavaunut saamme ehkä lainaan, kaukaloa olisi harkittava, mutta kaiken tuon ehtii myöhemminkin. Nyt yritän vain nauttia kasvavasta vatsasta ja siitä että liikkuminen on vielä kohtuullisen helppoa.


1 kommentti:

  1. Kauniiksi on vatsakumpu kasvanut, vaikea arvioida, näyttääkö poika- vai tyttömahalta. Mutta kiva, että raskaus on sujunut seesteisemmin, toivottavasti toiveesi toteutuu ja pääset kokemaan alatiesynnytyksen onnistuneesti. Vaikka tärkeintä onkin, että kaikki sujuu túrvallisesti äidin ja vauvan kannalta, jäi itseänikin hieman harmittamaan sektio - sitä on ikään kuin merkittävää kokemusta köyhempi.

    Ja ihan vähän kateellisenakin huokailen täällä sinun mahakuvan äärellä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...