torstai 13. kesäkuuta 2013

Puutarhahommia

Anonyymi lukijani kyseli miten Danonino- taimemme pärjäävät. Pakko myöntää, ettei kovin häävisti. Kaikki siement kyllä itivät hienosti, mutta joko epäonnistuin koulimisessa tai sitten siirrossa tai sitten en vain osaa. Tillin taimia en saanut siirrettyä ollenkaan, vaan ne kuihtuivat ruukkuun. Saattoi kyllä johtua helteestäkin. Parsakaalin ja kukkakaalin sain kyllä siirrettyä, mutta taimet ovat edelleen pieniä ja hentoja, kuten kuvasta näkyy. Tuo nurkassa näkyvä lehti on mansikanlehti, eikä edes mitenkään vääristyneen kokoinen. Olisiko nuo pitänyt koulia niin, että olisi jättänyt vain yhden lehden?


Basilika sen sijaan kasvaa ja rehottaa niin, että siitä on leikattu lehtiä jo useammallekin aterialle. Basilika tuntuu olevan minun bravuurini, sen olen saanut onnistumaan joka kesä siemenistä. Basilikan naapurina on viinisuolaheinä, jonka nappasin lähikaupan vihannesosatolta.


Tomaatin taimet jäivät honteloiksi ja vaaleiksi, joten ostin puutarhalta uudet ja tukevammat. Nämä ovatkin nauttineet lämmöstä ja kasvaneet jo puolen metrin mittaisiksi. Kukkiakin on valtavasti, vaikkei ne kuvassa oikein näykään. Toivottavasti kukista muodostuu tomaatteja.


Lasten riemuksi ostin pari mansikan taimea, siemenet kun eivät itäneet ollenkaan. Kohta pääsemme maistelemaan! Siellä ne kukka- ja parsakaalin taimetkin kurkistelevat.


Kurkun ja herneiden siemenet kylvin suoraan laatikkoon ja aika hienot taimet niistä on parissa viikossa kasvanut.


Salaattilaatikko on Amandan bravuuri. Tyttö valitsi neljänlaisia siemeniä ja kylvimme ne yhdessä. Ylimpänä on lehtisalaattia, sitten Red Bowl- lehtisalaatti, toiseksi alimpana jäävuorisalaattia ja alimpana rucolaa, eli merilevää, kun Amanda kaverinsa kanssa keksi lajiketta kutsua.


Parvekkeemme mielenkiintoisin kasvi on kuitenkin tämä sokerimaissi. Puutarhuri ei luvannut, että se kasvaisi parvekkeella, mutta päätimme silti kokeilla, josko onnistuisimme kasvattamaan omat popparit. Ämpäriin istutettuna taimi on tuplannut pituutensa ja niin vain sieltä on palkokin tulossa. Toivottavasti ehtii kypsäksi asti ennen syksyä.


Parvekeviljely on kyllä mukavaa puuhaa. Kukkia meiltä ei löydy ollenkaan, koska niiden suhteen olen ihan onneton. Hyötykasvit ovat paljon armollisempia ja jo se, että saa siemenet itämään tuntuu voitolta, samoin kuin uusien lehtien ilmestyminen. Ihan vain pelkä vihreä lehvästökin tekee parvekkeesta viihtyisämmän, joten ei haittaa vaikka sato jäisi saamatta.

2 kommenttia:

  1. Heh, mulle taas tuo basilika on sellainen mysteeri jonka onnistun tavalla tai toisella aina jollain tavalla tuhoamaan, en yhtään tiedä miksi :)

    VastaaPoista
  2. Paljon kaikenlaista kivaa kasvaa siellä! Minäkin olen pienen pihan myötä innostunut kasvatusasioista, tänä kesänä sieltä löytyy tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, hernettä, porkkanaa ja mansikkaa, ja toki yksi omenapuu ja pari marjapensasta pihalla on myös. Olen todennut yrtit vaikeammiksi kuin nuo "vihannekset", ja samoin kukkia en perennapenkin lisäksi edes yritä, yksikään ns. kesäkukka ei meidän superaurinkoisella pihalla ja mun hoidossa selviä joten turha edes yrittää!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...