sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Valo 2 vuotta



Kaksi vuotta sitten syntyi perheeseemme poikavauva. Koska hän sai alkunsa tilanteessa jossa olin henkisesti aika loppu, lähinnä työasioiden takia, ja etsin ulospääsyä ja muutosta, hän sai nimekseen Valo. Nyt tuo lapsi on jo taapero, mutta edelleen perheen valopilkku. 

Kaksivuotias:

- osaa jo aika paljon sanoja ja parin- kolmen sanan lauseita
- rakastaa autoja, traktoreita ja mopoja, sekä pölynimureita niin paljon, että kummitäti antoi syntymäpäivälahjaksi oman oikean rikkaimurin
- yrittää kovasti pukea ja riisua "ite", onnistuen siinä välillä yllättävänkin hienosti
- opettelee kovaa vauhtia päiväkuivaksi ja varsinkin kotona "ei hauva aippaa!"
- lauleskelee
- jaksaa keskittyä omiin leikkeihin jo pitkäksikin aikaa
- ihailee isosiskoa

Puolivuotta sitten tuo poika tuntui vielä ihan vauvalta. Hänellä ei ollut yhtäkään sanaa ja minua hirvitti ajatus siitä, että hänestä on tulossa isoveli. Kesän aikana on tapahtunut valtavasti kehitystä. Yhtäkkiä sanoja alkoi tulla ja vaikka puhe on edelleen epäselvää, kirjaimia puuttuu paljon eikä lauserakenteet ole vielä kovinkaan loogisia, hän kykenee jo kommunikoimaan sanallisesti. Lapsella on kova tarve tehdä asioita itse. Hän haluaa syödä itse, pukea itse, pestä hampaat itse, laittaa vetoketjun itse, eikä saavuttaa ennen kuin on vähän aikaa äherretty. Siskolta otetaan kovasti mallia. Siskoaan ei syö lusikalla, joten haarukka on ollut käytössä jo vuoden verran. Jos sisko saa aamiaisella jogurttia, ei veli voi mitenkään syödä puuroa. Siskon lelut ovat paljon mielenkiintoisempia kuin omat ja jos sisko päättää järjestää legoukot riviin, hänkin järjestää. Jos sisko lähtee kerhoon reppuselässä, pitää veljelläkin olla reppu, vaikka palaammekin heti kotiin. Jopa siskon vaatteet ja kengät olisivat mieluisampia kuin omat. Siskoa pitää myös halia monta kertaa päivässä.

Olin jo ihan unohtanut miten ihana ikä tämä onkaan. Ei vielä uhmaa, mutta lapsi on monessa asiassa jo kovin oma-aloitteinen. Vaikka vanhemman on oltava koko ajan paikalla ja autettava edelleen paljon, nyt saa jo syötyä oman ruoan kuumana, luettua lehden rauhassa aamuisin ja kun isosisko malttaa leikkiä hetken itsekseen tai lepää dvd:n ääressä, saa taaperon päiväuniaikaan itsekin levättyä tai vaikka lueskeltua, ommeltua tai jotain muuta omaa.

1 kommentti:

  1. Meillä on lapsilla reilu kaksi vuotta ikäeroa ja vaikka tuntui itsestäkin ennen vauvan syntymää siltä, että "voi surkeus, miten tämä itsekin vielä pieni menettää sen pienen paikan perheessämme", niin tosi mainiosti on homma mennyt. Itse asiassa, 3-vuotiaan uhmailijan kanssa pohdin, että onneksi se vauva ei nyt tähän saumaan syntynyt. Olisi varmaan ollut mustasukkaisuuden kanssa enemmän haastetta.

    Onnea 2-vuotiaalle!! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...