keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Synnytys

Synnytys oli sen verran rankka, etten ole jaksanut kirjoittaa montaa riviä mihinkään ja tajusin maanantaina etten ollut muistanut informoida edes veljeäni vauvan syntymästä. Yllättäin pääsimme kuitenkin jo sunnuntaina kotiin, siis vain kolmen sairaalapäivän jälkeen, vaikka oma olo on edelleen tosi hutera. Koitan nyt kuitenkin jotenkin avata synnytysdraamaani, kuten lupasin, tai oikeastaan siitä muodostui yhdenlainen leikkaussalijännäri.

Kuten aiemmin kerroin, synnytystapa-arviossa havaittiin istukan olevan edellisten leikkausarpien (minullahan tosiaan on poikkeuksellisesti tehty omat vaakaviillot molemmille aiemmille lapsille) kohdalla ja sen pelättiin aiheuttavan ongelmia. Tutkimuksen tehnyt lääkäri selitti, että istukka joudutaan rikkomaan ennen kuin vauva saadaan ulos ja lisäksi kun on kyse jo kolmannesta sektiossa on suuri riski istukan kiinnittymishäiriölle kohdun ulkopuolelle (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Jopa kohdun poistosta varoiteltiin. 

Leikkaukseen oli valittu eri lääkäri, erittäin kokenut erikoislääkäri, joka oli lukenut paperini tarkkaan ja huomannut isomman ongelman. Jo Valon syntyessä minulla oli havaittu runsaasti kiinnikkeitä, jotka haittasivat leikkausta. Muistan kyllä että kotiinlähtötarkistuksessa niistä mainittiin ja kehotettiin kertomaan jos joskus nousun vatsanalueen leikkaukseen. Enpä osannut niitä kuitenkaan niin isona ongelmana pitää. Juurikin kiinnikkeiden takia leikkaukseen oli valittu kokenut tiimi ja vain pari opiskelijaa oli avustamassa, tiukasti valvottuina. Jo hyvin alkuvaiheessa kuului sermin takaa leikkaavan lääkärin käsky soittaa toinen erikoislääkäri paikalle ja hänen saavuttuaan, avustanut kandi siirrettiin kokonaan sivuun. Leikkauskertomuksessa kiinnikkeitä on kuivailtu "erittäin merkillisiksi". Jälkikäteen leikannut lääkäri kertoi tämän leikkauksen menneen vaikeustasoltaan top kolmoseen. Kyseessä googletusten perusteella todella kokenut erikoislääkäri, joka varmasti on nähnyt monenlaisia tilanteita. Istukka sen sijaan ei ollut mikään ongelma ollenkaan. Se saatiin kierrettyä ja ensimmäisen kerran V sai leikata napanuoran.

Leikkaus oli kamala. Tuntui etten saa happea, eikä paino keuhkoista hävinnyt vielä siinäkään vaiheessa kun vauva oli saatettu ulos. Voin koko ajan pahoin, en onneksi tuntenut kipua, mutta painelua, heilutusta, paineen tuntua ja ravistelua. Puudutusainetta annettiin ainakin kaksi kertaa lisää, samoin verenpainetta nostattavaa ainetta ynnä muuta. Puudutetta oli loppujen lopuksi niin paljon, että päivällä noin 11 aloitetun leikkauksen jälkeen, tunto jalkoihin palasi lopullisesti vasta puolenyön jälkeen. 

Ensimmäinen ilta meni helposti, olin kai vielä niin puudutettuna, mutta ensimmäinen aamu oli kivulias. Menetin verta niin paljon, että hemoglobiini laski tosi alas, enkä päässyt sängyn reunalle istumaankaan kuin vasta kolmannella yrittämällä. Epiduraalipumppu toi kyllä kovasti helpotusta haavan alueelle, mutta samalla se aiheutti minulle päänsärkyä, hartiasärkyä ja ihottumaa. Päivä kerrallaan, päästyäni letkuista ja vahvimmista kipulääkkeistä olo on kuitenkin kohentunut. Edelleen väsyttää kovasti ja syön särkylääkkeitä kuurina, mutta olo on jo hyvä.

Kaikesta kamaluudestaan huolimatta sairaalassaolosta ja leikkauksesta jäi hyvä mieli. Ihan selvästi paperini ja toiveeni oli luettu huolella. Leikkaukseen oli valittu osaava porukka ja valmistauduttu pahimpaan. Tässä tilanteessa en tietenkään saanut vauvaa syliin ennen heräämöä, enkä sielläkään voinut kokeilla imetystä. Sain kuitenkin pitää käteni vapaana leikkauksen ajan ja etsiä niille itse hyvät paikat. Heräämössä vauva pääsi ihokontaktiin ja minulta erikseen kysyttiin saako vauvalle antaa maitoa pullosta jos hänelle ehtii tulla nälkä ennen kuin pääsen osastolle. Isä sai vauvan kenguruhoitoon paidan alle hetkeksi ja muutenkin isä sai huolehtia vauvasta kunnes minä palasin osastolle, eikä häntä oltu heti kotiuttamassa vaikka vierailuaika olikin jo päättynyt. Ylipäätään Oysissa on menty huomattavasti vauvamyönteisempään suuntaan Amandan syntymän jälkeen. Tälläkin kertaa sain imetysohjausta ja -apua, lisämaitoa ei todellakaan tyrkytetty, vaan kehotettiin tehostamaan imetystä jos se oli tarpeen. Vauvan ottamisesta kansliaan yöksi ei edes puhuttu, vaan vauvat olivat vierihoidossa kaikilla. Sain riittävästi apua ja ohjeistusta ja tuntui ihan mukavalta, ettei oletettu kolmannen lapsen synnyttäjän jo osaavan, saati muistavan heti kaikkea, vaan sai pyytää neuvoja.


1 kommentti:

  1. Rauhallisia päiviä ja voimia sinne <3 Lämpimästi onnea uudesta perheenjäsenestä :)!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...