tiistai 15. lokakuuta 2013

Vauva-arkea



Vauva on hieman reilu kaksi viikkoa vanha. Isyysloma on päättynyt ja olen koittanut selvitä päivistä lasten kanssa keskenään. Elämä on asettunut uomiinsa ja rullaa eteenpäin. Aikataulut ovat väljiä, eikä mihinkään ehditä ajoissa, mutta eipä meillä mihinkään niin kiire ole, etteikö ehdittäisi myöhemminkin. Pyykkivuori kasvaa, pölynimuria voisi ulkoiluttaa useamminkin ja lasten leluja löytyy milloin mistäkin, mutta kolmannen lapsen kohdalla en enää jaksa välittää, vaan luotan että kyllä ne jossain välissä hoituu.

Valo aloitti viime viikolla Pikkukoulussa, missä Amandakin käy. Tyttöä viedessä ja hakiessa alkoi mennä niin paljon aikaa pojan poishoukutteluun, että lto:n mielestä oli turhaa kiusata poikaa, "kyllä meillä aina yhdelle Valolle on tilaa". Pikkukoulun ikärajakin on 2-5 vuotta, joten miksipä ei tosiaan, kun poika kerran itsekin halusi. Tänä aamuna (tai oikeastaan oli jo lähes keskipäivä) kävimme myös perhekahvilassa muutaman viikon tauon jälkeen. Lapset odottivat eteisessä hikisinä täysissä pukeissa, kun vaihdoin vauvalle jo kolmannen kerran vaipan, sekä vaatteet, tunnin sisään. Lapset olivat saaneet esimakua jo edellisenä päivänä pikkukouluun lähtiessä, vauvan vaatiessa silloinkin useamman vaipan ja vaatteiden vaihdon ennen kuin päästiin lähtemään. Amanda totesikin, että tällaista tämä kai on vauvan kanssa. 

Vaikka aamut ovat haastavia, muuten kolmen lapsen kanssa on sujunut yllättävänkin helposti. Valo on siirtynyt nukkumaan päiväunet parvekkeelta sisälle omaan sänkyynsä yllättävän kivuttomasti ja koska puolen päivän jälkeen sisällä on yleensä kaksi nukkuvaa pikkusisarusta, Amandankin on pakko hiljentyä ja rauhoittua, mikä tekee oikein hyvää vilkkaalle, nukkumista inhoavalle lapselle. Mustasukkaisuutta ei ole näkynyt ollenkaan, päinvastoin molemmat lapset hoitavat vauvaa innokkaasti. Välillä liiankin innokkaasti. Valon reaktiota vauvaan jännitin etukäteen kovasti, mutta tosi hyvin poika on pikkusiskon ottanut vastaan. Oman vuoron odottaminen tekee toki hieman tiukkaa, kun vauva syö sylissä puolikin tuntia kerrallaan, mutta kovin usein poika löytyy vauvan vierestä silittelemässä hellästi. Amandasta on jo oikeasti apuakin vauvan hoidossa. Helppo ja tyytyväinen vauva kyllä on. Öisin heräillään vain kerran tai kaksi syömään ja sen jälkeen jatketaan heti unia. 

Tiedostaen että, pikkuvauvan kanssa tilanteet voivat muuttua nopeastikin, eikä kaikkea todellakaan ehdi eikä tarvitsekaan tehdä, nautimme harmonisesta arjesta. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Onni löytyy kotoa.

2 kommenttia:

  1. Mukavia kuulumisia rauhallisesta arjesta ja suloinen kuva sisaruskolmikosta :)

    Oletteko pärjänneet hyvin kestovaipoilla vauvan kanssa? Mikä on osoittautunut toimivimmaksi vaipaksi?

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Olemme käyttäneet sekä kestovaippoja että kertakäyttöisiä toistaiseksi. Vauvalla on vielä niin kapeat raajat, että vaipat falskaavat reisistä, jopa ne ykköskoon kertakäyttöiset. Päivisin parhaiten tuntuu toimivan itsetehdyt taskuvaipat, öisin kertakäyttövaipat villahousuilla varmistettuna. Pitäisi ehkä opetella harsojen taittelu, tuntuu vain tulevan niin valtavan paksuja paketteja kun olen kokeillut.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...