sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tavarataivas

Siivosin varastoa ja kaappien etsien kirpparille vietävää. Olemme ottaneet tavaksi vuokrata kirpputoripöydän joltakin pöytäkirppikseltä suunnilleen kerran vuodessa pitääksemme tavaramäärän aisoissa. Olemme pitäneet omia vanhempiamme varoittavana esimerkkinä. Molempien vanhemmat kun asuvat omakotitaloissa, joiden varastot ja vintit ovat täpö täynnä tavaroita, joita ei koskaan tarvita ja tavarasta luopuminen tuntuu olevan kovin vaikeaa. Molemmissa suvuissa on viime vuosina kuollut isotätejämme ja isovanhempiamme ja heidän irtaimistonsa ovat myös liittyneet tavarapaljouden joukkoon. Olemme kyllä koittaneet vihjata kirppareista, mutta jotenkin he pitävät sitä liian hankalana ja ehkä jopa jotenkin epäsopivana kun on kyse kuolleiden omaisten tavarasta. Edellisen kerran varasimme pöydän marraskuunlopussa. Kolmessa viikossa saimme hävitettyä ison kasan tavaraa, mutta kannoin silti kaksi ikeakassillista (mitenkähän tästä on tullutkin niin yleinen tilavuusmitta?) takaisin varastoon. Nyt alkoi ahdistaa ja uusi pöytä on varattuna ja täytettynäkin. Saa nähdä riittääkö kolme viikkoa ja nyt emme kyllä kanna mitään takaisin kotiin. Ne jotka eivät mene, viedään konttiin, uffille ja perhekahvilan ilmaislastenvaatelaatikkoon.

 Ennen tämä oli helpompaa. Opiskeluaikoina muutimme kerran vuodessa ja koko omaisuus oli mahduttava pakettiautoon, huonekaluineen. Jokaisen muuton yhteydessä oli helppo hävittää kaikki ylimääräinen. Nyt olemme asuneet kolme vuotta samassa asunnossa. Kun ei ole pakko käydä ihan kaikkea läpi, sen helposti antaa vain olla. Varastokoppi täyttyy pikkuhiljaa, vaatehuone alkaa käydä aina vain täydemmäksi ja vaikka olemme lisänneet hyllytilaa rutkasti muuton jälkeen, alkaa silti tulla ahdasta.

Opiskeluihin liittyvät muistiinpanot onnistuimme hävittämään pari vuotta sitten. Mihin niitä muistiinpanoja tarvitsee, kun tieto muuttuu koko ajan, tai jos jotain sieltä tarvitsee, löytyy se taatusti työpaikan intrasta. Banaanilaatikollinen (toinen hupaisa tilavuusmitta) paperia joui siis paperinkeräykseen. Jostain syystä huomaan säästäväni monta vuotta vanhoja sisustuslehtiä. Seuraavan kerran kun remontoidaan tai sisustetaan isommin, tuskin kuitenkaan kaivan esiin vuoden 2009 inspiraatioita. Ainakaan kotelokaupalla. Entäs sitten nuo eripariset mukit ja muut astiat? Laatikollinen kynttilänjalkoja ja tuikkukippoja? Mummolta aikoinaan lahjaksi saadut poliinitaulut? Arvokkaita ehkä, muistoina varsinkin, mutta tarvitsenko niitä mihinkään? Ilahtusiko joku muu niistä enemmän kuin minä? Kaksi isoa laatikollista kirjoja, jotka siirrettiin varastoon kun kirjahylly ei enää mahtunut seisomaan kokonaisuudessaan olkkarissa. Jos en ole kaivannut niistä yhtäkään vuoteen, kaipaanko myöhemminkään? Kuinka monta käsilaukkua nainen voikaan tarvita? Ja entäpä tuo tuulitakki, jonka hihassa on tahra joka ei lähde pesussa pois, olkoonkin vain kallista urheilumerkkiä?

Lasten myötä on myös vaikeampaa heittää tavaraa pois. vauvan kotiintulovaatteet, ensikengät, ensimmäinen tutti, ensimmäinen helistin, ristiäislahjaksi saadut kehykset, helminauhat yms, toiset kengät, ensimmäisen päiväkotiaamun vaatteet, 1- vuotiaan lempikirjat, hirvittävä kasa suttupiirustuksia, mutta kun ne ovat niitä lapsen ensimmäisiä... Kuulostaako tutulta? Oli ihana löytää pieni kasa omia vanhoja vauvanvaatteita ja tavaroita kun odotin Amandaa, mutta ei niitä kyllä laatikkokaupalla tarvitse. Toisen lapsen kohdalla on jo helpompaa, kun samoja tavaroita on kierrätetty. Sittemmin olenkin sopinut muutaman ystävän kanssa lastenvaatteiden ja -tavaroiden kierrättämisestä vaihtokauppaperusteella ja nykyään osaamme jo kysyä ennen kauppaan menoa, löytyisikö toisen varastosta jotain sillä hetkellä tarvittavaa lainaan. Miksi turhaan ostaa uusia sandaaleja ulkomaanreissua varten, kun eivät ne kuitenkaan ole sopivat enää kesällä tai juhlamekko joka ei enää seuraaviin juhliin sovikaan.

Ensimmäisen viikon jäljiltä pöytä on tyhjentynyt mukavasti. Kannustimenahan tässä on tottakai raha ja sitäkin on kuulemma kertynyt ihan hyvä summa, ainakin pöytävuokra saadaan katettua. Mutta miten saada tyhjentyneet hyllyt myös pysymään tyhjänä, kun heti kirpparilta poistuttua miettii mitä kaikkea kivaa sillä saadulla rahalla voisikaan ostaa?

Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi tavarapaljouden taltuttamiseksi?

torstai 21. helmikuuta 2013

Hernepusseja

- Kuule Äiti, meiltä puuttuu hernepusseja! Voisitko tehä mulle niitä?
- Teetkö ihan itse?
-JOOO!!!
Ja ei kun tuumasta toimeen.

 





keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Arvonta suoritettu!

Elämä alkaa taas voittaa pitkän sairastamisen jälkeen. Valo sairasti pidemmän kaavan mukaan, joten tänään on ollut ensimmäinen päivä kun olemme uskaltautuneet ihmisten ilmoille. Yllättäin minä ja Amanda säästyimme tartunnalta, ainakin toistaiseksi. Jokseenkin uupuneita olemme silti olleet koko porukka, eikä tänäänkään vielä jaksettu päiväkotikeikkaa pidemmälle.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Løv- arvonta on nyt suoritettu ja voittaja on

PIKKUHOO!!

Onneksi olkoon! Laitahan yhteystietosi, niin saan purkin postiin.

Päivää on piristänyt myös oma arpajaisvoitto. Voitin PikkuOtuksen Fb- arvonnassa
Corby Tindersticksin Minty Macoronie-pehmon! 


Tää on kyllä hurjan söpö. Amanda nimesi tyypin heti Otukseksi.

Ulkona paistaa aurinko ja pakkasesta huolimatta ulkoilimme päiväkotiystävien kanssa pitkän tovin. Eiköhän elämä taas voita :)

perjantai 15. helmikuuta 2013

Norovirus :(

Norovirus löysi tiensä meille. Valo aloitti oksentelun keskiviikkoiltana ja sen jälkeen mikään ei ole pysynyt poikaparan sisällä. Kestovaipat ovat vaihtuneet kertakäyttöisiin jo ihan hygieniasyistäkin, jotta tämä tauti ei etenisi edes perheen sisällä, mutta varsinkin siksi, ettei meidän melko suuri vaippavarasto olisi riittänyt kuin puoleksi päiväksi. Tänä aamuna lapsi ei huolinut enää mitään ruokaa, juotavaakin vain niukasti, normaalisti täpötäysi yövaippa oli rutikuiva ja vain köllötteli tyynyillä tai äidin sylissä. Käväisimme lääkärissä, mutta toistaiseksi jatkamme kotona nesteiden tuputusta.

Mies tuli töistä normaalia aiemmin ja käveli suoraan sänkyyn. Minä ja Amanda olemme toistaiseksi terveitä, mutta saa nähdä kuinka pitkään. Minkä ihmeen takia viisivuotias, joka normaalisti on ihan fiksu, eikä yleensä ole tippaakaan kiinnostunut vauvaleluista tai -tarvikkeista, nosti Valon sängystä tutin ja laittoi suuhunsa? 

Harmillisinta tässä on se, että juuri tänä viikonloppuna minulla olisi ollut tärkeitä treenejä, (ne tosin peruuntuivat viime hetkellä koreografin sairastumiseen samaan virukseen), ja mikä ikävintä rakkaan ystävän lapsen ristiäiset. Nyt jumitamme kotona. 

Koska viikonloppuni menee pesten pyykkiä ja kantaen mehulaseja ja -pulloja potilaille, en arvo ystävänpäiväarvontaa ihan vielä. Sovitaan niin, että arvontaan voi osallistua vielä maanantaihin asti.

Voi plääh!!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

tiistai 12. helmikuuta 2013

Laiskiainen!

Hyvää laskiaista!

Laskiaispullat ovat kyllä jotain mitä alan odottaa heti joulun jälkeen saapuvaksi kahviloihin. Tänä vuonna teimme niitä myös kotona. Nämä tosin ovat todella "laiskiaispullia", kuten Amanda näitä herkkuja nimittää. Kaupan pakastepullia siis, mutta itse paistettu ja täytetty kuitenkin. Meillä puoliin pullista laitetaan hilloa ja loppuihin mantelimassaa. Itse pidän enemmän mantelista. Kumpi on teidän suosikkinne?

torstai 7. helmikuuta 2013

Løv- arvonta!




Olen totaalisen rakastunut Løv- teelaatuihin. Ranskalainen Løv valmistaa korkealuokkaista luomuteetä, niin maustamattomia laatuja, kuin maustettujakin, sekä myös erilaisia yrttihaudukkeita. En yleensä välitä maustetuista teelajeista, mutta näissä makuyhdistelmät ovat tarkkaan harkittuja ja harmoonisia. Ja vielä houkuttelevammaksi nämä teet tekee kaunis peltinen rasia. Makuja on kymmenittäin. Suomeen Løv:iä tuo porvoolainen Skafferi ja siellä minäkin näihin ensikerran tutustuin. Skafferi on ihana pieni siirtomaatavarakauppa Porvoon vanhassa kaupungissa, missä meillä tulee käytyä lähes jokaisella pääkaupunkiseudun reissulla. Teen lisäksi Skafferi myy kahvia ja kahvin kanssa nautittavia tuotteita, kuten sokereita ja pikkuleipiä, sekä lisäksi mausteitä, öljyjä ynnä muuta. Liikkeessä on aina yhtä lämmin tunnelma ja ystävällinen palvelu. Valitettavasti nettikauppaa ei ole (palautetta on kyllä annettu sen tarpeellisuudesta), mutta sähköpostitse tuotteita voi tilata suoraan kotiin.


Ystävänpäivä lähestyy ja niinpä arvonkin teidän ihanien blogiystävieni kesken purkin Løv:n uutuusteetä Winter in Løv. Talvitee sisältää mustan teen lisäksi kanelia, inkivääriä, carob- jauhetta ja lakritsia. Mukavan lämmin sekoitus vaikkapa hiihtoretken jälkeen. Osallistua voi jättämällä kommenttia ja toisen arvan saa jakamalla kilpailua omassa blogissa. Osallistumisaikaa on siis ystävänpäivään saakka.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Pyöräilyä

Mies sai kätilöltä haukut, kun kuuli minun tulleen sairaalaan polkupyörällä Valon syntyessä ja tiukan ukaasin, että äiti ja vauva on haettava ehdottomasti autolla kotiin. Tekisi mieli myydä auto kokonaan pois ja ostaa Christianiabike tilalle. Ja ehkä myös muuttaa Köpikseen.

Kuva: Olivia 2/13

maanantai 4. helmikuuta 2013

Kakkuja

 Synttärit on viimein saatu juhlittua loppuun. Hauskoja juhlia olivat molemmat. Etukäteen pohdiskelin kakkutoiveiden toteutuksia. Jotenkin synttärikakku kuuluu niihin asioihin, jotka haluan toteuttaa juuri niin kuin lapsi vain suinkin toivoo. En kuitenkaan ole mikään kovin taitava leipoja, saati sitten koristelija. Yritystä riitti ja lapselle kelpasivat, se riittäköön :) Tässä lopputulokset:


Päiväkotikavereiden kanssa söimme avaruusrakettikakkua. Minä tein pohjan ja leikkasin ja täytin sen, mies taas huolehti koristelusta. Sokerimassa (valkoinen ja vaaleanpunaiseksi värjätty) ja marsipaani taipuvat hänen kaulimensa alla paljon paljon siistimmin kuin minulla.


Toisissa juhlissa söimme Helinä- keiju- kakkua. Pitkän aikaa etsin sopivaa kakkukuvaa tai muuta ideaa miten keijun olisi saanut leivottua kakun päälle. Onneksi leluosaston figuurilaatikon pohjalta löyty Helinä- keiju- lelu koristamaan kakkua. Päivänsankari oli tyytyväinen ja kakku maistui.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Rölli


Tänään kävimme tytön kanssa katsomassa uuden Rölli- elokuvan. Tämä on sitä kaupunkiasumista parhaimmillaan. Lähin elokuvateatteri sijaitsee puolen kilometrin päässä, joten hilpaisimme sinne rattikelkan kanssa. Lapsikatsojat oli otettu mukavasti huomioon, varaamalla heille koroketyynyjä, niin että jokainen lapsi taatusti näkee koko kankaan.


Rölli ja kultainen avain kertoi oikeastaan Röllin elämänkerran. Mukavaa, että elokuvassa oli paljon niitä vanhoja tuttuja lauluja alkuperäisestä tv- sarjasta ja äänikirjoista (vai miksi niitä c- kasettisatuja aikoinaan kutsuttiin?). Mukana olivat niin Mauno Mato, kuin Vaarallista elämää ja Kummituslinna. Lieneekö tämä sitten viimeinen Rölli-elokuva, kun Rölli oli jo kovasti harmaantunut ja asui Vanhusten kylässä. Muutama aika jännittävä kohtaus elokuvassa oli, mutta S- merkintä on mielestäni ihan paikallaan. Me tykättiin kovasti!

Maininnan arvoista on myös se, että neuleet, joilla varsinkin röllejä on puvustettu, ovat lapsuudenystäväni Jenni Alavan käsialaa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...