sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virvon varvon!



Virvon varvon
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle!

Vitsat koristelimme jo eilen ja tällä kertaa oikeasti löysimme pajuja. Viime vuonna oksista ei kasvanut kissoja ollenkaan ja lehdetkin näyttivät oudoilta. Tänä vuonna varmistimme oikean puulajin jo metsässä :)


Pieni noita ja koiranpentu viuhtoivat vitsoillaan, mutta kotioven ulkopuolelle ei vielä uskaltauduttu. Koitimme kyllä ehdottaa Amandalle, että hän olisi oikein hyvin voinut käydä parilla tutulla naapurilla, mutta ujous voitti. Vastapäisen asunnon naapuri tuli meille virvottavaksi, kun kuuli ettei Amanda uskalla tulla hänen ovelleen, ja kovin ujosti tyttö esitti loitsunsa. Palkan hän kuitenkin sai.


Pääsiäisherkkuna meillä tarjoiltiin kyläilijöille päärynäjuustokakkua, ensimmäisellä kerralla tämän näköisenä, toisella kerralla suklaalla maustettuna. Löysin tämän reseptin monta vuotta sitten erään maitotuotevalmistajan mainosreseptivihkosesta ja tätä tulee tehtyä usein juuri keväisiä. Suklaaversio oli omaan makuuni liian makeaa, joten jaan kanssanne raikkaan perusohjeen:

Päärynäjuustopiirakka

Pohja:
200g voita
0,75 dl sokeria
2 kpl kananmunia
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1-2 päärynää
250g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl vaahtoutuva vaniljakastike- nimikkeellä myytävää valmistetta
2 kpl kananmunia
0,5 dl sokeria
2 rkl sitruunamehua

Koristeeksi suklaamunia tai -rakeita

Sekoita pohjan aineksen keskenään sähkövatkaimella tai monitoimikoneella taikinaksi. Vatkausajaksi riittää muutama minuutti. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle. Viipaloi päärynä ja lisää pohjan päälle. Sekoita vaniljakastike (älä vaahdota), tuorejuusto, kananmunat, sokeri ja sitruunamehu keskenään. Kaada seos päärynäviipaleiden päälle. Paista piirakka uunin alatasolla 170 asteessa noin 45 minuuttia. Jäähdytä ennen tarjoilua. Koristele suklaamunilla. Lisukkseena voi tarjota jäljelle jääneen vaniljakastikkeen vaahdotettuna, vaikka ei tämä kyllä sitä tippaakaan kaipaa :)

Suklaaversioon korvaa pohjataikinasta 2 rkl jauhoista kaakaojauheella ja täytteestä vaniljakastike noin 100 g suklaata sulatettuna.





















lauantai 23. maaliskuuta 2013

Earth hour

Sen lisäksi että sammuttamalla ylimääräiset valot ja koneet tekee hyvää ympäristölle, tekee parisuhteelle hyvää istua hetki kynttilän valossa ilman että kumpikaan näpyttää kännykkää tai tietokonetta. Edes hetken :)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Poikavauvalle


Amanda sai joululahjaksi hartaasti toivomansa poikavauvanuken. Tyttö tähdensi monta kertaa ennen joulua, että sen pitää olla sitten poikavauva, ei sitä vaaleanpunaista! Poikavauvoja oli kuulemma löytynyt helposti, vaaleanpunaiset sen sijaan olivat loppuneet hyllystä jo paljon ennen joulua. 

Joulun jälkeen etsimme uudelle, toistaiseksi nimeämättömälle nukelle vaatteita, mukana kun tuli pelkästään body ja pipo ja lapsen mielestä vauvalla on kylmä. Nukenvaatteiden teko on melkoista näpertelyä, ainakin minun nakkisormilleni, joten ajattelin turvautua valmiisiin. Tarkistimme valikoiman jokaisella lelukauppa- ja automarkettikäynnillä, samoin tekivät isovanhemmat, mutta eipä nukelle löydykään niin vaina vaatteita. Siis tälle maailman myydyimmälle vauvanukelle, jolle saa ihan mitä vain uimapuvusta hevoseen ja crocseista moottorikelkkaan. Ei poikavauvan vaatteita. Kaikki on vaaleanpunaista, kimaltavaa ja rimpsuista. Mummo löysi sentään vaaleansinisen t-paidan ja farkut, tosin paidassa on kimaltelevien sandaalien kuva ja farkuissa pitsiä. Vaikka meillä tyttö pukeutuukin sujuvasti myös sinisiin autopaitoihin ja poika rusettilegginseihin, nämä ovat minullekin jo hieman liikaa.

Onneksi sain aikaiseksi edes jotain itse. Kaapista löytyi kerä Novitan Isoveljeä mukavan petroolinsinisenä ja virkkasin nukelle villatakin. Eipähän tarvitse vauvan enää palella.


Ohje on ihan omasta päästä. Jos jota kuta kiinnostaa, niin voisin jossain vaiheessa jakaa ohjeen.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Parvekehaaveilua



Kaappeja siivotessa törmäsin pinoon vanhoja sisustuslehtiä ja artikkeliin parvekkeen sisustamisesta kesähuoneeksi. Lisäpontta saatiin tutkimalla siemenvarastoa rairuohonsiemeniä etsiessä. Unelmoimme Amandan kanssa mitä voisimme ensikesänä tehdä omalle parvekkeellemme. Äiti tahtoo lepopaikan ja yrttejä, lapsi taas tahtoisi majan jossa voisi syödä eväitä, uima-altaan sekä kukkia. Suurelle parvekkeellemme onneksi mahtuu ne kaikki. Aurinko paistaa jo niin kirkkaasti lämpimän näköisesti, että kun sopivasta kulmasta katsoo ikkunasta, voisi luulla kevään jo tulleen, vaikka mittari näyttääkin pakkaslukemia. 

Tulisipa kesä pian!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Puolitoistavuotias

Sairastelut ovat viimein minun osaltani ohi ja pitkän tauon jälkeen olemme taas palanneet tavalliseen elämään. Arki rullaa taas normaalisti ja pääsimme neuvolaankin. Uudet mitat ovat 80,8 cm ja 10 kg. Nollakäyrällä mennään. Kurkunpääntulehdusten jäljiltä Valo pelkää lääkäreitä ja tutkimuksia ja huusi välittömästi kun istuin tutkimushuoneeseen. Hienosti poika sai kuitenkin näytettyä taitonsa, rakennettua palikkatornin ja levitettyä nuppipalapelin.

Viime viikolla Valo esitteli hieman kyseenalaisemman taidon, nimittäin tämän:


Poika ilmestyi itse viereemme aamuyöstä ja äänien perusteella isosisko avusti alas. Amandalle teroitettiin että tuossa voi tulla iso vahinko ja pitää pyytää aikuinen paikalle. Mitä vielä. Tällä viikolla poika ei pyytänytkään enää siskoa apuun, vaan kiipesi vähin äänin itse pois ja kömpi viereemme. Kun olin tätä kaksi aamua ihmetellyt, piti pyytää poikaa näyttämään miten homma toimii. Toimiihan se :)

Amanda siirtyi tavalliseen sänkyyn reili kaksivuotiaana enkä ainakaan muista että kiipeily olisi ollut mikään ongelma. Hän tosin oli kuutisen senttiä Valoa lyhyempi saman ikäisenä, joten ehkä hän ei vain yksinkertaisesti yltänyt pois. Olimme ajatelleet järjestää lapsille kerrossängyn ensi kesänä, se kun vaatisi hieman kunnostustöitä, mutta ehkä meidän täytyy keksiä jotain muuta.

Valo on myös sanonut ensimmäiset sanansa, juuri kun pääsin sanomasta neuvolassa, ettei niitä ole vielä ollenkaan. Ei- sana tosin on tullut jo jonkin aikaa, mutta lähinnä päänpudistuksena. Nyt sanavarasto on laajentunut sanoilla leipä, kirja ja kenkä. Ne kai sitten ovat ne lapsen tärkeimmät asiat :D Isi- sanakin löytyy kun isä tulee kotiin, muuten ei. Hupaisaa on myös se, että poika osaa pyydettäessä osoittaa isin, siskon ja jopa itseään, mutta kun kysytään missä äiti on, katsellaan hölmistyneenä ympärille. Poika on myös alkanut laulaa ja kuten siskonsakin, hän tarvitsee siihen laulukirjan tai mukanalaulajan. Laulukirjaksi kelpaa ihan mikä vain sanomalehdestä kuvakirjaan, usein miten vielä nurinpäin. Amandan mukana tai kerhon lauluhetkissä on myös mukava osallistua lauluhin, tosin ihan omalla nuotilla ja erittäin omaperäisillä laululeikeillä :D

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kuumeessa

Taas me sairastamme. Tällä kertaa vuorossa on kai jokin influenssatyyppinen kuumetauti ja sairastajina aikuiset. Viikonloppu menee siis sängynpohjalla torkkuen ja Housea katsellen. Blogi siis jatkaa hiljaiseloa vielä jonkin aikaa.

Onko tänä talvena jotenkin erityisen paljon viruksia liikkeellä vai onko meillä vain huono tuuri? Emme ole ikinä sairastaneet näin paljon, emme edes silloin kun Amanda aloitti päiväkodissa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...