torstai 25. huhtikuuta 2013

Junailua

Blogirinki tarjosi lipun Lasten messuilla ja se sai minut viimeinkin hommaamaan junaliput ja lähtemään Valon kanssa kahdestaan tapaamaan kummeja. Olen suunnitellut tätä jo pitemmän aikaa, siitä lähtien kun Valo oli ihan pikkuvauva, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten sopivasti samalle viikonlopulle osui sekä messut että VR:n superhalvat liput.

Etukäteen jännitti miten puolitoistavuotias jaksaa seitsemäntunnin matkan. Matka vielä sijoittuu ilta-aikaan, jolloin lapsi on muutenkin kärttyisimmillään. Ensimmäiset kolme tuntia on mennyt hienosti ihan vain kävellen käytävällä, kurkistellen kanssamatkustajia ja syöden eväitä. Tätä kirjoittaessani koitan saada pojan nukahtamaan rattaisiin, mutta kovin tuntuu olevan vaikea saada unen päästä kiinni. Rattaista huudellaan vuoron perään junaa ja siskoa. Eiköhän tämä tästä, kunhan lapsi saa rauhoituttua.

Huomenna suuntaamme heti aamusta Lasten messuille messukeskukseen. Tulkaa nykäisemään hihasta jos bongaatte meidät. Meidät on kyllä helppo tunnistaa kirkkaan vihreistä Nitro Cityista ja ehkä myös väsyneennäköisestä äidistä niiden varressa :D

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Siilitakki vol 2 ja muita ompeluksia


 Vihdoin viimein olen saanut taas jotain ommelluksi. Lasten pikkuserkulle valmistui siilitakki. Samaisesta kankaasta valmistui Amandan siilitakki jo vuosi sitten, ja se toimikin esikuvana, mutta nyt siilit kaipasivat hieman raikkaampaa tatsia ja mallikin on paranneltu. Muokkasin kaavat Ottobren Against the Wind- takista (1/13). Siilikangas siis Punaisen Norsun mallistoa. Pipo, jonka ompelin hyvitykseksi pitkästä toimitusajasta, on mittailtu eteisestä löytyneestä piposta, kankaat jämälaatikon trikoita.

Koko kevät talvi on mennyt sairastellessa ja sen jälkeen Valo keksi sekoittaa saumurini, joten tämän tilauksen toteuttamiseen meni luvattoman kauan aikaa. Joo, tyhmää kyllä säilyttää saumuria olkkarissa lattianrajassa, mutta kun muutakaan järkevää paikka en ole sille löytänyt. Poika onnistui sotkemaan säädöt oikein kunnolla. Jostain käsittämättömästä syystä olin kuitenkin ottanut kuukautta aiemmin valokuvan, jossa näkyi saumuri säädöt kohdillaan, joten homma helpottui hieman. Viimeiset ongelmat ratkesivat Pilvitehtaamon vinkeillä. Säästyipä rahaa, kun sinnikkäästi yritin itse, enkä vienyt kalliiseen huoltoon.


Ihan siitä riemusta, että saumuri taas toimii, ompelin Valolle housut. Kaavana on samaisen lehden Tiikeri- housut, mutta jätin haarakappaleen pois, kun se mielestäni oli turha, ja lisäsin resorin vyötärölle. Yleensä Ottobreen kaavat tuntuvat olevan pientä mitoitusta ja siksi teinkin housut suosiolla kokoa suurempina, kuin muut käytössä olevat vaatteet. Nämäpä ovatkin reilumpaa mitoitusta ja kasvunvaraa tuli turhankin reilusti, mutta hyvin nuo näyttävät silti pysyvän jalassa. Oikeastaan aika hauskasti baggyt :) 



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Yllätys!!




Meille tulee syksyllä vauva, yllätysvauva!

No keskustelupalstojen (kuka muuten kävi juoruamassa Vauva- lehden AV- palstalla? ;)) mukaan yllätysvauvoja ei ole olemassakaan, mutta kyllä tämä melkoinen yllätys oli. Oireita oli jo tammikuusta lähtien, enkä silti tajunnut. Harvat kahvikupilliset aiheuttivat suunnatonta tärinää ja änkytystä, alkoi huimata ja väsyttää ja pahoinvointiakin oli aina välillä. Varasin jo aikaa ihan muihin tutkimuksiin, kun helmikuun lopussa tajusin, että oireille taitaa olla ihan luonnollinen syy.

Alkuraskaus on aika pelonsekaista.  Sairastin noroviruksen ja influenssan ja lääkärit ehtivät varoitella mahdollisista vaikutuksista sikiöön. Aiemmista raskauksista poiketen pahoinvointi oli todella lievää, lukuunottamatta influenssan jälkeistä ruokahaluttomuusviikkoa. Toisella neuvolakäynnillä sydänäänet olivat lääkärin mielestä liian nopeat. Tuntui ettei tästä uskalla edes puhua kellekään mitään, edes Amandalle ja kun en ollut vielä toipunut alkujärkytyksestäkään, liikaa kaikkea ja liian nopeasti.

Nyt on menossa jo viikko 16 ja nyt ultran jälkeen uskaltaa jo hymyillä ja kertoa ihmisille. Amanda odottaa "uutta vauvaa" innoissaan, Valo nyt ei vielä ymmärrä alkuunkaan. Miehen kanssa olimme käyneet keskusteluja jääkö lapsiluku kahteen, vai yritämmekö joskus vielä kolmatta. Epäilimme, että asiasta joudutaan jossain vaiheessa käymään tiukempikin keskustelu (lue tappelu), mutta vasta aikaisintaan vuoden kuluttua. Miehen ensikomentteja olikin, että no vältyttiinpä siltäkin kiistalta :) Hieman toki hirvittää miten me pärjätään kolmen kanssa, miten jaksaa, kun Valolle ja vauvalle tulee "vain" kaksi vuotta ikäeroa, mahdutaanko me yhä tähän kolmioon, ynnä monta muuta asiaa, joita kai jokainen perhe miettii, mutta positiivisin mielin odotamme tulokasta. Ainakin tämä kaveri on pysynyt sitkeästi mukana ja selvästikin päättänyt, että hänhän kyllä tulee meille, odottakaapa vain :)

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Taimia!

Pikkuriikkisiä taimia pilkistää jo purkeista :)




Viikko sittenhän tilanne oli tämä. Epäilyksistäni huolimatta hienosti ovat lähteneet kasvamaan. Tuo kasvihuone on kyllä loistava. Aurinko lämmittää kaappia, mutta taimet pysyvtä sopivan kosteina. Tästä innostuneena olenkin miettinyt, pitäisikö vuokrata kesäksi aarimaapalsta ja kokeilla ihan isompiakin viljelyitä :)











keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Välikausivermeitä!


Kevät alkaa hiipiä tänne pohjoisempaankin Suomeen ja vaikka lunta vielä riittääkin, aurinko lämmittää jo mukavasti. Pikkuhiljaa olemme siirtyneet välikausivaatteisiin, ainakin silloin kun ei tiedossa ole kovin pitkää lumessa ryömimistä. Ostin jo heti talven kanta-asiakaspäiviltä tuon himoitsemani Po.pin takin, kun aavistelin niiden loppuvan pian kaupoista. Muita vaatteita en uskaltanut vielä helmikuussa ostaa. Meillä kävikin loistava tuuri. Valon kummitädin lapsilta löytyi sopivan kokoiset Po.pin välikausihousut Valolle. Täytyy tunnusta, että arvellutti kyllä ostaa puolitoistavuotiaalle tuon hintaluokan takkia, vaikka tiedän että sille tulee paljon käyttöä ja kasvunvaraa on varattu niin, että menee taatusti syksynkin. Enää ei arveluta tippaakaan, päinvastoin. Takki on ihanan notkeaa materiaalia, niin että pienenkin on helppo siinä liikkua, kasvunvarasta huolimatta. Viimeinen tikki ovat kuitenkin nuo housut. Kahden lapsen jälkeen nuo kotiutuivat meille todella priimakuntoisina! Laatu on siis todella loistava.
 

Amanda pärjää kevään ajan viimevuotisella takillaan ja housut ovat vielä tilauksessa (niistä lisää sitten kun saapuvat), mutta keveämmät rukkaset on jo saatu käyttöön kevyttoppisten seuraksi. Parikin kaveria on kehunut näitä rukkasia todella kestäviksi ja hyvin vedenpitäviksi, joten otimme kokeiluun. Tyttö sai valita värin ja halusi ehdottomasti punaiset. Aiempina vuosina meillä on ollut todella huonoja välikausirukkasia, jotka eivät ole lupauksistaan huolimatta pitäneet vettä, mutta nyt ovat odotukset korkealla kun niin moni on kehunut.

Joko olette uskaltaneet siirtyä välikausivaatteisiin?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Sisarukset

Paappa! Paappa!!

Isosisko lähti pihalle itsekseen. Pikkuveljelle tuli huoli ja tarve huutaa ikkunassa.



Amanda oli aamulla avoimessa päiväkodissa ja me samassa talossa seinän takana perhekahvilassa. Pihalla oli päiväkodin lapsia ja Valo seisoi taas ikkunassa etsimässä ja huutamassa siskoa. Kun kotiin lähtiessä sisko ehti ovesta ulos ennen meitä, meinasi pikkuveljelle tulla itku ja hätä. 

Sisko on niin kovin tärkeä!




lauantai 6. huhtikuuta 2013

Taimitarha Danoninon malliin

Saimme Blogiringin kautta ihanan minikasvihuoneen multineen ja siemenineen, sekä Danonino- rahkoja kokeiltaviksi. Danonino- rahkojen kylkiäisenä saa tänäkin keväänä tuttuun tapaan siemeniä omaa pientä puutarhaa varten. Kokeilimme siemenien kasvatusta rahkapurkissa jo viimevuonna ja innokkaana parvekeviljelijänä olin todella innoissani kun kuulin pääseväni mukaan tähän kampanjaan. Tämän vuoden kasveina ovat parsakaali, kukkakaali, basilika ja tilli.  


 Ensin täytyi toki tuhota rahkat! Muksut oli helppo houkutella hommaan, rahkat ja erityisesti tuo banaani-mansikka kun ovat olleet lasten suosikkivälipala jo pidemmän aikaa. Uusi mansikka-valkoinen maistuu myös äidille, joka ei banaanistä niin välitä. Lisää makuvaihtoehtoja ja tietoa tuotteista löytyy Danonen nettisivuilta.


Kun purkit on tyhjennetty, on aika käydä hommiin. Siemenet ovat kätevästi upotettu kartonkikorttiin, niin että riittää kun irroittaa siemenkiekon, halutessa hieman liottaa, ja upottaa multaan. Helppoja ja näppärää pientekin sormien käsitellä. Mukavaa kun muovipurkeille löytyy uusiokäyttöä, erilaisia jogurtti- ja rahkapurkkeja kun kertyy lapsiperheessä todella paljon.


Minikasvihuoneessa taimet saavat sopivasti valoa ja lämpöä, eikä kosteuskaan haihdu niin nopeasti.


 Pari purkkia jäi yli, joten kylvimme myös tomaatin ja mansikan siemeniä. Toivottavasti siemenet itävät pian. Pieni puutarhuri on kastellut siemeniä ahkerasti, mutta vielä ei mitään näy. Hieman tosin jännittää miten saamme kukkakaalin ja parsakaalin kasvamaan parvekkeella. Ehkä siirrämme taimet ämpäriin :)


Liityimme myös Dinon kasvimaa -virtuaalipuutarhaan, jossa voi esitellä omia aikaansaannoksia, seurata kavereidenkin taimikasvatusta, sekä saada vinkkejä kasvatukseen ja kasvien käyttöön. Sivustolta löytyy myös hauska tietovisa.

Yhteistyössä Danone




maanantai 1. huhtikuuta 2013

Heureka Body Worlds

Tulimme pääsiäiseksi isovanhempien luo pääkaupunkiseudulle. Löhöilyn ja herkkujen syönnin lomassa keräsimme siskot, veljet ja kummit mukaan ja lähdimme Heurekaan. Body Worlds- näyttely oli kaikille tuttu lehtien palstoilta ja sen halusimme kaikki nähdä, onhan kyseessä todella ainutlaatuinen ihmisen anatomiaa esittelevä kokoelma, joka on rakennettu oikeista ihmisruumiista plastinoimalla.

Kuva: Heureka
Selvittelin etukäteen näyttelyn soveltamista lapsille. Heurekaan sivuilla näyttelyn kerrotaan sopivan myös lapsille, mutta alle 8 vuotiaat vain aikuisen seurassa. Keskustelupalstoilta löytyi kauhistelua kuinka kukaan veisi lasta katsomaan ruumiita, puhumattakaan "siitä seksiasennosta". Nyt kun näyttely on nähty, voin sanoa että hyvin sopii lapsillekin. Amanda kyllä ymmärsi että näyttelyesineet ovat ihan oikeita luita, lihaksia ynnä muita ja että ne ovat kuolleilta ihmisiltä jotka ovat halunneet antaa kehonsa tieteen käyttöön. Viisivuotias ei kuitenkaan vielä osaa kauhistella ruumiita ja kuolema on kai niin abstrakti ja kaukainen asia ettei hän osaa pitää sitä pelottavana, vaan vain jonakin mitä kaikille joskus tapahtuu. Toivottavasti tällaisten myötä lapsi osaisi isompanakin pitää kuolemaa luonnollisena asiana ja ihmiskehoa ennemminkin muelenkiintoisena ja hienona, kuin iljettävänä kasana verta ja kudoksia. Toisaalta itsekin täytyi välillä muistuttaa itselle, että nämä todellakin ovat ihan oikeita. varsinkin sikiöiden kohdalla laukesi mielessäni jokin puolustusmekanismi, ne kun näyttivät niin vahamaisilta, kuin nukeilta. Se paljon puhuttu seksiasento löytyy ihan näyttelyn perukoilta ja ennen sitä on verho ja kyltti mitä seinäkkeen takaa löytyy, joten lapsen ehtii pysäyttää ja estää näkemästä. Kävimme katsomassa senkin ja Amandan mielestä pari halasi. Eniten hän kiinnitti huomiota naisen säilyneisiin ripsiin. Aikuisena minusta se ei ollut yhtään sen rivompi kuin mikään mukaan näyttelyn kokonaisista ihmisistä. Kaikkihan ne ovat "alasti" rintoineen ja sukuelimineen. Eli käykää ihmeessä lastenkin kanssa. Amanda piti sitä tosi mielenkiintoisena ja jännänä.

Löytyyhän Heurekasta toki muutakin. Perusnäyttelyiden ja koripallorottien lisäksi löytyi lapsille suunnattu Suolistossa suhisee- näyttely liittyen ruoansulatukseen, sekä Rahapajan kolikonkaiverruskone, millä jokainen sai kaiverruttaa kolikon omalla kuvalla. Näistä tuli hienot!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...