keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Lasten kanssa autossa matkalla Mikkeliin...

Viisivuotias kysyy koska ollaan perillä, ennen kuin on päästy ulos edes kotikaupunginosasta. Kymmenen kilometriä myöhemmin vaaditaan jo eväitä. 

Kempeleestä Pulkkilaan leikimme "keksi punaisia asioita"- leikkiä. Viisivuotias rauhoittuu ja keksii mitä mielikuvituksekkaampia asioita sekä intoutui bongailemaan eläimiä, erikoisia ajoneuvoja, ynnä muuta vastaavaa. Matka jatkuu hyväntuulisesti, kunnes Piippolassa huomaamme puolitoistavuotiaan pujottautuneen turvavöistään. Pysähdys bussipysäkille, vöiden kiristys ja kymmenen kilometriä huutoa. Kaivamme eväät esille.


Pääsemme hyvissä tunnelmissa Lapinlahdelle ja päätämme pysähtyä vessaan ja kahville huoltoasemalle. Huomaamme ettei matkaan tullut ainuttakaan vaippaa. Boikotoimme isoja kolmikirjaimisia tienvarsiostareita, eikä tällä pienellä huoltamolla, tai sen lähimaillakaan, ole kauppaa. Huoltamon hyllystä löytyy vaippapaketti suunnilleen oikean kokoisia vaippoja kolminkertaisen hintaan, kuin mitä lähikauppamme kotona veloittaisi. Puolitoistavuotias ei vielä valita vaipastaan, joten päätämme ajaa eteenpäin ja etsiä isomman ja halvemman myymälän. Kahvi ja jaloittelu virkistää. Huoltamon pihassa on hieno vanha veturi, puolitoistavuotiaan mielestä mielenkiintoisinta on linnunkakka terassilla.

Kuopiossa on motarin varrella useampikin iso supermarketti. Poikkeamme ensimmäiseen etsimään vaippoja. Isossa, vieraassa marketissa tarvisi kartan löytääkseen suoraan oikealle hyllylle, ilman tunnin haahuilua. Onneksi olen rohkea persoona ja kysyn vaippahyllyn sijaintia toiselta äidiltä, joka on jo vaipat löytänyt ostoskärryynsä. Matka jatkuu.

Leppävirralla pienin matkalainen nukahtaa ja toiseksi pienin hiljentyy pelaamaan äidin iphonella. Aikuiset kuuntelevat radiota, nauttivat laskevasta auringosta ja mutustavat herkkuja. Muistan miksi matkustamme useimmiten juurikin illalla. 


Ehjinä perillä tärkeiden ihmisten luona, lapset nukkumassa siskonpedissään, eikä minun edes tarvinnut ängetä lasten väliin takapenkille missään vaiheessa. Loppujen lopuksi meidän lapset ovat melko helppoja matkaseuralaisia. Kunhan eväitä riittää ja välillä löytyy jotain viihdykettä, matka sujuu. Joskus tuntuu, että me aikuiset olemme kärsimättömimpiä. Sain kuitenkin luettua Imagen läpi ja neulottua kuviosarjan kirjoneuleeseeni. Ensikerralla taidan kuitenkin valita taas junan.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Siivouspäivä



Oulun torin kupeessa oli tänään vilskettä. Alueella järjestettiin niin Mahdollisuuksien Tori, Lasten ja nuorten teatteripäivät ja Tervamaraton. Lisäksi alue oli Oulun suosituin paikka Siivouspäivän myyntipaikkana. Sieltä meidätkin tänään löysin myymästä vanhoja romppeita ja mukavasti kassit tyhjenivätkin. Sää suosi, niin että polton olkapääni ja lapsetkin viihtyivät loistavasti nurmikolla juosten ja pitäen piknikiä. Tunnelma oli mukavan yhteisöllinen, ihmiset olivat hyväntuulisia, eikä heillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Lisää tällaisia päiviä!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hyvää äitienpäivää!



Tänä aamuna sain nukkua pitkään ja minut herätettiin suukoilla ja halauksilla. Äitienpäivää edeltävänä iltana olin kaupungilla ystäväni kanssa parantamassa maailmaa. Mies oli sillä aikaa nukuttanut lapset, siivonnut ja leiponut suloisen kakun yllätykseksi. Yleensä perinteisiimme kuuluu herkkuaamiainen ja kakkua on syöty iltapäivällä kahvilassa. 

Mitä äitiys on? 
Tätä olen miettinyt viime aikoina, kun ystäväpiirin esikoisen odottajat ovat tätä kysyneet. Kolmatta lasta odottaessa tulee myös mietittyä millainen äiti olen näille kahdelle ensimmäiselle. 

Äitiys on sitä kun ärisee aamulla eteisessä kun lapsia ei huvita pukeutua, toinen rukkanen on hukassa ja  esikoinen muistuttaa ties monenko kerran villatakki puuttuvasta napista jonka olen yhtä monta kertaa luvannut ommella heti samana päivänä. Sitä kun palaa käytävästä takaisin tekemään lapselle eväät jotka unohtuivat. Sitä kun hississä huomaa että omat hiukset jäivät harjaamatta. Sitä kun autolla huomaa että ollaan jo pahasti myöhässä, mutta silti tuplavarmistaa että lasten turvavyöt ovat varmasti kiinni ja kulkevat oikeista paikoista. Sitä kun päiväkodilla lapsi haluaa pusun ja halin, vaikka olisikin jo kiire aamupiiriin ja äiti on ollut ihan tylsä koko aamun. Äitiys on ihanan rankkaa arkea, jota ei vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tunnustuksia

Sain Viiden pennin hevosen Outi-Marialta tällaisen tunnustuksen. Kiitos vain kovasti!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. Lisäksi toivotaan, että linkityt tunnustuksen antajan-blogin lukijaksi, mikäli sitä et vielä ole.
2. Valitse 5 blogia (joilla alle 200 lukija) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin

Vaikea keksiä asioita joita ilman en voisi elää päivääkään, mutta tässä muutama hyvin tärkeä.

1. Tee. Päivä ei ala hyvin ilman kunnon kuppiloissa teetä. Raskausaikana olen tosin siirtynyt enenevissä määrin erilaisiin kofeiinittomiin haudukkeisiin.

2. iPhone. Puhelin, netti, kamera, musiikkisoitin, kalenteri ynnä monta muuta samassa näppärässä taskuun mahtuvassa paketissa.

3. Herkut. Syön ihan liikaa herkkuja. Leivoksia, kakkja, suklaata ynnä muuta. Salmiakkia syön päivittäin tällä hetkellä, mutta ihan vain lääkkeenä liian alhaisen verenpaineeseen :)

4. Haluaisin sanoa polkupyörä, mutta sanon rattaat. Vaikka meillä on auto käytettävissä joka päivä, valitsen mieluummin joko rattaat tai polkupyörän. Inhoan autolla liikkumista, kun se auto pitäisi muistaa tankata ja parkkipaikkojen etsiminen on niin tylsää ja aikaa vievää. Kävellen tai pyörällä pääsee suoraan ovelle asti. Valon vuoksi, sekä myös alati mukana kulkevien kassien ja tavaroiden vuoksi, valitsen useimmiten rattaat, tulevaisuudessa nykyistäkin useammin, kun vauva syntyy. Jos ei jaksa kävellä, valitsemme bussin, joita Oulussa kulkee suhteellisen hyvin. Sairaalaan aion mennä tälläkin kertaa polkupyörällä, haukkukoot kätilöt uudelleen.

5. Radio. Olen radion suurkuluttaja. Ilman televisiota pärjäisin mainiosti, mutta radiota tulisi nopeasti ikävä. Myös lapset ovat oppineet radion ilon. Useamman tunnin päivässä meillä raikaa joko YleX tai Basso.


Viisi kirjaa joita suosittelet muille 

Luen lähinnä rentoutuakseni, jotta saisin illalla unen päästä kiinni tai silloin kun pienempi lapsista on päikkäreillä ja isompi leikkii hetken itsekseen. Siksi luenkin tällä hetkellä lähinnä hyvin kevyttä kirjallisuutta. Lukuvauhtikin on niin hidas, että useimmiten luettavaksi valikoituu joku oman hyllyn moneen kertaan luettu pokkari, jolloin ei niin haitta vaikkei muitaisi mihin kohtaan viimeksi jäi :)

1. Anne Frankin päiväkirja. Luin sen ensimmäisen kerran 13- vuotiaana ja sen jälkeen olen tutustunut juutalaisvainoihin enemmänkin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä syvempiä merkityksiä kijasta löydän, vaikka kirjailija itse olikin niin kovin nuori.

2. Harry Potter- kirjat. Veljeni on sitä ikäluokkaa, joka ala-asteikäisinä hurahtivat näihin ensimmäisten joukossa ja kun kohu alkoi kasvaa piti minunkin selvittää mistä on kyse. Nykyään hyllystä löytyy koko sarja (kaksi osaa jankin jopa aamuhämärissä kirjakaupan ovella ensimyyntiä odotellen) ja kerran vuodessa pitää lukeaa vähintään pari osaa.

3. Eve Hietamiehen Yösyöttö ja jatko-osa Tarhapäivä. Hauskoja luettavia pikkulapsiperheen raadollisesta arjesta.

4. Anni Polvan Tiinan ampiaiskesä. Kirja jonka avulla opettelun 6-vuotiaana lukemaan, mutta jota en vielä tämä päivänäkään ole saanut luettua loppuun.

5. Eduard Uspenskin Fefja-setä, kissa ja koira. Muistan kun tämä luettiin meille lapsena päiväkodissa päiväunilukemisena ja nyt tämä samainen kirja on meillä iltasatulukemisena ja kolmatta kertaa Amandan toiveesta.


Viisi materialistista (lahja)toivetta 
1. Meillä uhkaa pahasti laueta useampikin kodinkone tai muu elektroninen laite, mutta ensimmäisenä kaipaisin uutta pesukonetta. Vanha pitää kamalaa ääntä, ilmeisesti jokin laakeri vika. Peukut pystyssä olemme pesseet pyykkiä kevättalven peläten milloin kone laukeaa kesken ohjelman. Haaveissa olisi vähintään 8 kg hiljainen suoravetokone.
2. Seuraavaksi tärkeimpänä hajoavien listassa on tietokone. Suunnitelmissa on hankkia MacBook, mutta piheinä ihmisinä odotamme tämän vanhan lopullista laukeamista (arvatkaa vain montako kertaa kone on ylikuumentunut ja sammunut jo pelkästään tämän kirjoittamisen aikana!) ja että saamme säästettyä konetta varten omat rahat.
3. Näitä loppuja onkin vaikeampi keksiä. On monta tavaraa jotka toisaalta haluaisin, mutta joita ilmankin pärjään oikein hyvin. Uusi käsilaukku, uusia astioita, uudet yöpöydät, uusia vaatteita jotka sopisivat päälleni, koruja, yms.


Viisi paikka joissa haluaisit käydä 
1. Islanti
2. Pariisi
3. Legoland
4. Haluaisin matkustaa Idän pikajunalla Vladivostokiin, ylipäätään reilaaminen kiehtoisi kovasti.
5. Moskova. Moskovassa olen tosin käynytkin, mutta olin vain 13- vuotias, joten vierailu jäi kovin pintaraapaisuksi.

 
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua

1. Kärsimätön
2. Helposti innostuva
3. Iloinen
4. Temperamenttinen
5. Herkkä

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa muille

1. Elä niin, ettei siunun koskaan tarvisi katua että jätit jotain tekemättä tai kokematta.
2. Älä turhaan kadu asioita joita olet tehnyt, vaan ota ne opiksesi.
 
Itse haastan tunnustukseen vastaajiksi:


tiistai 7. toukokuuta 2013

Kevyttä

Pienempi lapsista nukkuu päiväunia.
Isompi lapsista leikkii pihalla.
Postiluukusta tipahtaa sisustuslehti.
Kuumaa teetä.
Joskus elämä on kevyttä.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Hyvää syntymäpäivää äiti!

Viisivuotiaan mielestä äiti täyttää tänään noin 107 vuotta. Prinsessajuhlia ei tarvita, vaan äidille sopii paremmin esim. norsujuhlat. Hänestä ei myöskään ole tarpeellista leipoa kakkua, vaan äidille riittää vaniljajäätelö. Pienen miettimisen jälkeen hän suostuisi tarjoamaan jäätelön kera jopa hilloa. Mies oli onneksi eri mieltä ja sain heti aamusta sänkyyn teetä ja keksin (sen viimeisen joka kaapista oli sattunut löytymään :)). Puolitoistavuotias tosin koki keksin olevan osoitettu hänelle ja söi sen suihinsa.

Aikuisten mielestä 31 on ilmeisesti vielä ihan juhlittava luku. Ystävät ja sukulaiset ovat onnitelleet pitkin päivää puhelimitse ja fb:ssa. Iltapäivällä mies tarjosi täytekakkua ja kahvilantäti oli piirtänyt kahviini sydämen.

Lahjaksi sain mieheltäni pitkään kaipaamani repun. Viimeinkin oma Kånken! 
Hemmottelin itseäni päättämällä lankojenostolakkoni ja ostin kasan puuvillalankoja. 19. raskausviikko käynnistyi juuri ja nyt on hyvä aloittaa vauvaneuleet. Arvaatteko mitä näistä on tulossa?


Kuin kruunuksi juhlapäivälle, tunsin tänään vauvan ensimmäiset liikkeet. Täydellinen päivä!

torstai 2. toukokuuta 2013

Helsingissä

Koska lapsen kanssa matkustaminen on aihe, joka nostaa keskustelua aika ajoin ja tuntuu olevan aihe, joka kiinnostaa jokaista vanhempaa, kerron vielä hieman lisää minun ja Valon Helsingin matkasta.

Valo ei sitten nukkunutkaan koko junamatkan aikana, vaikka niin toivoinkin, mutta poika oli yllättävänkin hyväntuulinen loppuun saakka, joten matka oli loppujen lopuksi oikein mukava. Toisin kuin isosiskonsa (joka vihaa nukkumista ja pomppaa pystyyn heti kun hiemankin havahtuu, yleensä viimeistään klo 6), tämä lapsi tajusi jatkaa unia aamulla pidempään ja nousimmekin vastapuoliyhdeksän tietämissä ja silloinkin rauhassa venytellen. Muina iltoina poika kävi nätisti nukkumaan ja aamuisin heräiltiin kaikessa rauhassa.

Suuntasimme perjantaina Messukeskukseen Lasten Messuille. Satuimme ilmeisesti sopivaan saumaan, sillä rattaista huolimatta pääsimme kulkemaan väljästi. Erityisesti minua miellyttivät Papun ja Gugguun osastot. Papulla oli mukanaan niin vanhoja tuttuja, kuin myös uusia malleja. Nappikaupunkilegginsejä saa nyt myös aikuisten koossa ja pitkään mietin pitäisikö ostaa ja olla kerrankin samis Amandan kanssa. Haluan vielä näin julkisesti kertaalleen kiittää Papua hyvästä palvelusta.


Gugguu lanseerasi ensimmäisen mallistonsa ja kyllähän se näytti hyvältä värikkäine mutta yksinkertaisine vaatteineen.


Erityisesti minua miellyttivät nämä hupparit sivuvetoketjuineen.


Valon suosikkeja taisivat olla Valion osastolta löytyneet Ponit.


Olin ihan unohtanut miten helppoa taaperon kanssa matkustaminen onkaan. Viisivuotiaalle pitää jo keksiä virikkeitä, vähintäänkin leikkipuistoja ja jäätelöä silloin tällöin. Puolitoistavuotias viihtyi mainiosti rattaissa välillä nukkuen ja välillä katsellen ihmisiä. Nälkäkään ei yllätä enää niin raastavasti kuin vauva-aikoina, vaan poika malttaa odottaa jotta pääsee jonnekin syömään ja pahimpaan tuskaan voi rattaisiin antaa vesipullon ja naksun. Toisaalta puolitoistavuotias ymmärtää jo hyvän päälle ja Kakkugalleriassa lautaseni napattiin vastapäiseen osoitteeseen ja herkut katosivat parempaan suuhun.


Paluumatka kotiin sujui yhtä leppoisassa tunnelmassa kuin menomatkakin. Tälläkään matkalla lapsi ei suostunut nukkumaan, ja olikin kyllä selkeästi väsynyt, junan ollessa perillä vielä reilun puolituntia myöhässä, mutta jaksoi silti hyväntuulisena. Sunnuntai-illan junassa valitettavasti kanssamatkustajat eivät olleet ihan yhtä leppoisia kuin torstaina. Poika vilkutteli iloisesti monelle ohi kävelleelle, pahalta haisevalle, hoipertelevalle ja murisevalle aikuiselle. Miksi, oi miksi tuollaisille annetaankin paikka lastenvaunuun?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...