sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannustouhuja


Näin sujui minun juhannukseni: rapsutellen maalia kerrossänkyjen osista. Vietimme keskikesän juhlaa internetin ulottumattomissa mökillä, hyttysten keskellä Sodankylässä. Säät eivät oikein suosineet mökkeilyn kannalta, mutta kalustetuunaukseen vajassa viileä ja tuulinen sää sopivat mainiosti. Mökiltä, puuvajan parvelta, löytyi viime kesänä minun ja veljeni vanha kerrossänky ja nyt ajattelimme kunnostaa sen Valolle ja Amandalle. Onneksi pelkkä maalipintojen uudistus riittää, siinäkin kun on tarpeeksi hommaa, eikä juhannus riittänyt edes vanhojen maalien poistoon ja hiontaan. Projektia jatketaan seuraavalla reissulla.


Ehdittiin me toki muutakin. Lapset kävivät kummin ja papan kanssa kalassa ja Amanda onki neljä ahventa. Valosta parasta oli papan traktori. Hattu silmillään poika istui tuon ruohonleikkurin kyydissä ja päristeli. Edes sääsket eivät saaneet poikaa sisälle ja nyt hänellä onkin niska täynnä pieniä punaisia pistojälkiä. Mökkeilyyn kuuluu meillä myös lautapelit ja herkuttelu. Kaikin puolin siis mukava juhannus.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Puutarhahommia

Anonyymi lukijani kyseli miten Danonino- taimemme pärjäävät. Pakko myöntää, ettei kovin häävisti. Kaikki siement kyllä itivät hienosti, mutta joko epäonnistuin koulimisessa tai sitten siirrossa tai sitten en vain osaa. Tillin taimia en saanut siirrettyä ollenkaan, vaan ne kuihtuivat ruukkuun. Saattoi kyllä johtua helteestäkin. Parsakaalin ja kukkakaalin sain kyllä siirrettyä, mutta taimet ovat edelleen pieniä ja hentoja, kuten kuvasta näkyy. Tuo nurkassa näkyvä lehti on mansikanlehti, eikä edes mitenkään vääristyneen kokoinen. Olisiko nuo pitänyt koulia niin, että olisi jättänyt vain yhden lehden?


Basilika sen sijaan kasvaa ja rehottaa niin, että siitä on leikattu lehtiä jo useammallekin aterialle. Basilika tuntuu olevan minun bravuurini, sen olen saanut onnistumaan joka kesä siemenistä. Basilikan naapurina on viinisuolaheinä, jonka nappasin lähikaupan vihannesosatolta.


Tomaatin taimet jäivät honteloiksi ja vaaleiksi, joten ostin puutarhalta uudet ja tukevammat. Nämä ovatkin nauttineet lämmöstä ja kasvaneet jo puolen metrin mittaisiksi. Kukkiakin on valtavasti, vaikkei ne kuvassa oikein näykään. Toivottavasti kukista muodostuu tomaatteja.


Lasten riemuksi ostin pari mansikan taimea, siemenet kun eivät itäneet ollenkaan. Kohta pääsemme maistelemaan! Siellä ne kukka- ja parsakaalin taimetkin kurkistelevat.


Kurkun ja herneiden siemenet kylvin suoraan laatikkoon ja aika hienot taimet niistä on parissa viikossa kasvanut.


Salaattilaatikko on Amandan bravuuri. Tyttö valitsi neljänlaisia siemeniä ja kylvimme ne yhdessä. Ylimpänä on lehtisalaattia, sitten Red Bowl- lehtisalaatti, toiseksi alimpana jäävuorisalaattia ja alimpana rucolaa, eli merilevää, kun Amanda kaverinsa kanssa keksi lajiketta kutsua.


Parvekkeemme mielenkiintoisin kasvi on kuitenkin tämä sokerimaissi. Puutarhuri ei luvannut, että se kasvaisi parvekkeella, mutta päätimme silti kokeilla, josko onnistuisimme kasvattamaan omat popparit. Ämpäriin istutettuna taimi on tuplannut pituutensa ja niin vain sieltä on palkokin tulossa. Toivottavasti ehtii kypsäksi asti ennen syksyä.


Parvekeviljely on kyllä mukavaa puuhaa. Kukkia meiltä ei löydy ollenkaan, koska niiden suhteen olen ihan onneton. Hyötykasvit ovat paljon armollisempia ja jo se, että saa siemenet itämään tuntuu voitolta, samoin kuin uusien lehtien ilmestyminen. Ihan vain pelkä vihreä lehvästökin tekee parvekkeesta viihtyisämmän, joten ei haittaa vaikka sato jäisi saamatta.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

25. viikkoa


Tämäkin raskaus on jo yli puolivälissä. Kamalan nopeasti on kevät mennyt. Tämä raskaus on ollut jokseenkin erilainen kuin aiemmat, helpompi oikeastaan. Amandaa ja Valoa odottaessa olen kärsinyt kovasta pahoinvoinnista, Valon kanssa vielä tosi pitkään, mutta nyt pahoinvointi on ollut maltillista ja kesti vain muutaman viikon ihan alkuraskaudessa. Muille odottajille vinkiksi: homeopaattista cocculusta kannattaa ehdottomasti kokeilla, toimii!! Painoa on tullut vähemmän kuin aiemmissa samaan aikaan ja olo on kyllä selkeästi kevyempi. Suurimpana kompastuskivenä on ollut alhainen verenpaine ja sen aiheuttama voimakas heikotus. Monta viikkoa meni niin, että aamulla en meinannut pysyä tolpillani ja edelleen kannan käsilaukussa salmiakkirasiaa heikotuksen varalta. Onneksi verenpaine lähti puolivälin jälkeen nousuun ja taas jaksaa.

Vatsa on kasvanut jo melko komeaksi. Toisten mielestä selkeästi tyttövatsa, toiset taas ovat ihan varmoja että poika on tulossa vatsan muodon perusteella. Itse en uskalla arvata mitään, emmekä halunneet ultrassakaan saada vastausta. Kuten aiemmillakin kerroilla, haluamme säilyttää yllätyksen loppuun asti. Vatsan muoto on kyllä ihan erilainen kuin kummassakaan aiemmassa raskaudessa, jotenkin kulmikkaampi, joten muodon perusteella en kyllä arvailisi mitään. Kulmikkuutta taitaa tuoda navan kohdalle kiinnittynyt istukka ja se vaikuttaa myös liikkeiden tuntemiseen. Liikkeet kyllä tuntuvat jo tosi selkeästi. 

Henkisesti hankalinta, alkujärkytyksen laannuttua, on ollut suhtautuminen kolmanteen sektioon. Olen kyllä ilmoittanut tahdostani yrittää alatiesynnytystä, jos synnytys käynnistyisi luonnostaan, mutta vaikuttaa olevan kiinni ihan siitä, kuka lääkäri sairaalassa on vastassa. Neuvolassa on kuitenkin suhtauduttu kannustavasti ja kehotettu ainakin toivomaan. Koska kumpikaan edellisistä ei käynnistynyt luonnostaan, olen hyvin skeptinen, että tämäkään käynnistyisi, vaan koetan valmistautua suunniteltuun sektioon ja tehdä siitä mahdollisimman positiivisen kokemuksen itselleni ja lempeän ja vauvantahtisen vauvalle. Mies on samoilla linjoilla ja tästä kirjoitankin myöhemmin lisää, kunhan olen keskustellut aiheesta lääkärin kanssa.

Amanda odottaa jo kovasti pikkusisarusta, Valo ei ymmärrä yhtään mitä on tapahtumassa, mutta mielellään kyllä hoitaa nukkeja ja toisten vauvoja. Mitään konkreettista en ole uskaltanut vielä vauvaa varten tehdä, ostaa tai laittaa. Lähes kaikkea on jo valmiina, kestovaippoja pitäisi jaksaa ommella muutama, tuplavaunut saamme ehkä lainaan, kaukaloa olisi harkittava, mutta kaiken tuon ehtii myöhemminkin. Nyt yritän vain nauttia kasvavasta vatsasta ja siitä että liikkuminen on vielä kohtuullisen helppoa.


Kaveripäivä

Amandan paras ystävä oli meillä yökylässä ja tänään on vietetty kaveripäivää. Koska ystävä asuu toisella paikkakunnalla ja maalla, päätimme tehdä jotain kaupunkilaista. Olin ajatellut bussiretkeä kirjastoon ja lasten liikennepuistoon, mutta kirjasto onkin kiinni lattiavahauksen vuoksi ja ulkona on niin kylmä, ettei liikennepuisto meren rannassa ole ihan paras vaihtoehto. Onneksi tarkistin aukioloaikoja netistä etukäteen ja kehittelyn suunitelman B. 

Bussilla lähdimme joka tapauksessa liikkeelle ja suuntasimmekin Pohjois-Pohjanmaan museoon, missä on vakionäyttelynä Koiramäen talossa- näyttely. Koska tytöillä riitti intoa, kiersimme lopulta koko museon. Erityisesti tyttöjä kiinnosti vanhat lelut, astiat ja laivat, sekä 1800- luvun polkupyörä.


Museon jälkeen menimme kaupunkilaisittain hampurilaisille sekä "pallolle pyörimään". Tulinpahan testattua samalla miten sitä oikein pärjää kolmen lapsen kanssa liikenteessä. Voihan se toki olla hieman eri kun kolmas lapsi onkin vauva, eikä kiltti viisivuotias ;). Valo alkoi olla valmis päiväunille ja aurinko alkoi mennä pilveen, joten suuntasimmekin takaisin kotiin.


Kotona tytöt tahtoivat leikkiä heti museota. Museoesineiksi piirrettiin muutama kuva ja kaivettiin leluja ja lusikoita. Museon vetonaulana oli kaksikymmentä vuotta vanha kuninkaan omistama keksi, joka oli jo ihan vihreä (vihreä leikkimacaronleivos). Kauppias oli kuulemma kertonut, ettei kuningas ollut jaksanut syödä sitä jälkiruoaksi, vaan säästänyt. Viisivuotiailla on melkoinen mielikuvitus.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Helle!



Kesä tuli tänä vuonna aikaisin. Harvoin olen ehtinyt polttaa nahkani kahteen otteeseen jo kesäkuun neljänteen mennessä. Koti tuntuu lähinnä saunalta, joten viilennystä on haettu rannalta useampaankin otteeseen. Vesi on vielä melko kylmää, mutta lämpötilan kohotessa lähelle 30 astetta, se on vain mukava. Amanda on uinut jo moneen kertaan, Valo uskaltautui vain kastamaan varpaansa oma-aloitteisesti, mutta ei pahastunut alkuunkaan kokovartalohuljutusta hiekoista kotiin lähtiessä. Itsekin olisin heittänyt talviturkin, jos olisin uskaltanut jättää lapset kaksin rantaveteen. Onneksi ehdin ommella uuden lippahatun ennen helteitä pienen pään suojaksi.


Rantavedessä leikkiminen on hauskuuttanut molempia lapsia. Kerrankin saa luvan kanssa läträtä ja sotkea vedellä ja hiekalla, eikä kukaan pahastu edes vaatteiden tahraantumisesta. Rantareissulle kannattaakin varata pari lapiota ja ämpäriä, eväiden ja pyyhkeiden lisäksi. Ja muistakaa käyttää aurinkovoidetta!! Onneksi lapset ovat perinteet isänsä ihon, joka ei hevin pala, vaikka väriä herkästi saakin. Itse palan todella herkästi.


Valo nukkuu päiväunensa yleensä parvekkeella, mutta näillä helteillä parveketta ei ole uskaltanut ajatellakaan nukkumapaikkana. Puun alle varjoon on mukava kelahtaa torkuille.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...