maanantai 26. elokuuta 2013

Miss Korrigan


Pikkuhiljaa on aika valmistautua ensi talveen, varsinkin jos meinaa tehdä jotain itse. Molemmat lapset tarvitsevat uudet villatakit pieneksi käyneiden tilalle. Päätin aloittaa hyvissä ajoin ja poikkesimmekin jo kesälomareissulla heinäkuun alussa Titityyhyn etsimään sopivia lankoja. Viisivuotias on alkanut osoittaa vahvoja mielipiteitä vaatteitensa suhteen, joten annoin hänen valita itse niin mallin kuin langankin muutamasta sopivasta vaihtoehdosta. Malliksi valikoitui Miss Korrigan ja langaksi BC garnin Semilla. Mansikanpunainen lanka on 100% luomuvillaa. Napit löytyivät Metsolasta. 


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Voihan viikonloppu

Meillä piti olla tiedossa railakas viikonloppu juhlien Valon synttäreitä. Oikeasti syntymäpäivä on vasta viikon kuluttua, mutta V:n piti lähteä polkupyöräpoolokisoohin silloin, ja myöskin oman kuntoni vuoksi päätettiin aikaistaa. Tarkoituksena oli viettää kiva piknikjuhla puistossa kavereiden kanssa lauantaina ja sunnuntaina kotona sukulaisten kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään?


Torstaina Valo sairastui vatsatautiin. Tauti oli kyllä lievä ja aluksi luulinkin että poika oli syönyt edellispäivän omenanpoimintareissulla pari turhankin kauan maassa maannutta omenaa. Päiväkodissa on kuulemma ollut liikkeellä vatsatautia enemmänkin, joten kai tämä jokin pöpö siis oli. Onneksi kuitenkin poika selvisi parilla oksennuskerralla ja lievästi löysällä vatsalla, suurimpana oireena oli kova väsymys, tosin taidamme pitää lapsen kotona vielä maanantain.

Vain pari minuuttia myöhemmin...
Lauantaiaamuna minä heräsin omituisen oloon. Vatsaa kivisti ja puristi, heikotti. Vaivan liikkeet tuntuivat tosi kipeästi. Iltapäivällä käväisimme pyöräilemässä, mikä yleensä helpottaa oloa kun vatsa painaa. Aluksi tuntuikin hyvältä, mutta kotimatkalla painon tunne palasi ja aloin väsyä. Illan lähestyessä olo meni vain huonommaksi, väsytti enemmän ja tajusin puristavan tunteen tarkoittavan supistuksia, jotka muuttuivat aina vain kivuliaammiksi. Aloin voida pahoin. Illan vietimme synnytysosastolla tarkkailussa. Supistuskäyrälle piirtyi muutamia napakoitakin supistuksia, mutta onneksi vauva ei ole ihan vielä tulossa. Kanavalla on vielä mittaa ja kohdun suu ummessa. Takaisin kotiin ja lääkkeeksi vettä, särkylääkettä ja runsaasti lepoa.

Ei tämä viikonloppu ihan plörinäksi sentään mennyt. Valon kummit uskaltautuivat meille viikonlopuksi vatsatautiuhasta huolimatta ja onneksi olivatkin paikalla niin, että pääsimme yhdessä V:n kanssa sairaalaan. Ihanat olivat leiponeet Valolle täytekakun meitä odotellessa. Myös Amandan kummit piipahtivat, samoin isovanhemmat sunnuntaina. Kaksivuotias ei vielä ymmärrä jääneensä mistään paitsi, vaikkei kaverijuhlia saatuaan, ja nautti suuresti sukulaisten vierailusta, kakusta ja lahjoista. Yritetään siis ensivuonna uudelleen. 

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Vaippavuoren valloitusta!

Minua on pyydetty jo useampaan kertaan kertomaan meidän lasten kestovaippojen käytöstä. Nyt vaippoja pesun jäljiltä kootessa ja uusia ommellessa päätin viimein tarttua aiheeseen. Molemmat lapsemme ovat käyttäneet kestovaippoja vastasyntyneestä lähtien, mutta kummankaan kanssa emme ole onnistuneet täyskestoilussa, vaan öisin ja reissuilla on käytetty kertakäyttöisiä. Amandaa odottaessa kuulin kestovaipoista ensimmäisen kerran äidiltäni. Hänen työkaverinsa oli kertonut tyttärensä kestovaipattavan vauvaansa ja säästävän tuntuvasti rahaa. Pitkällisen googletusten jälkeen päätin kokeilla ja ompelin kasan taskuvaippoja odottamaan. Villahousut kuulostivat hc-toiminnalta superviherpiipertäjille ja AIO, eli all-in-one- vaipat taas hankalalilta ilman kuivausrumpua. Taskuvaippakaavojakin löytyi helposti ja siihen aikaan kankaita ja muita materiaaleja sai helposti Oulun keskustasta useammastakin liikkeestä. Kestovaipat tuntuivat heti käteviltä arjen helpottajilta, kun ei tarvinnut muistaa ostaa vaippoja joka kauppareissulla, saati viedä haisevia roskiksia toiselle puolelle taloyhtiön pihaa ja jättää vauvaa ajoradalle vaunuihin odottamaan. Yökestoilu onnistui vasta kun päivävaippa jäi noin puolitoistavuotiaana pois. 

Valon kohdalla yritin uudelleen täyskestoilua ja neuloin jopa ensimmäiset villahousutkin. Ei onnistunut. Amandan vanhat vaipat, joilla oli onnistuneesti vaipatettu neljä lasta, eivät istuneetkaan ja toimineet ennen kuin parin kuukauden iässä edes päivällä ja villahousutkin päästivät nesteet läpi heti. Olin onneksi hankkinut äitiyspakkauksessa jaettuja sisävaippoja ja kuoria, joten niillä mentiin alkuun, ainakin parin kestovaipat päivävauhdilla. Pikkuhiljaa isompiin korkoihin siirryttäessä homma alkoi sujua, mutta yövaippoja en pojalle edelleenkään löytänyt sopivia. Nyt on kokeiltu satunnaisesti myös yökestoilua, mutta iho ei tunnu kestävän kovin montaa yötä putkeen.


Tässä on osa Valolla tällä hetkellä käytössä olevista vaipoista. Valtaosa koko meiltä löytyvästä vaippakavalkaadista on itse tehtyjä. Pari vaippaa olen ostanut kirpparilta ja yhden nettikaupan löytökorista, kun tilasin vaippakankaita. Ainoastaan pari kuorivaippaa olen raskinut ostaa uutena ja normaalihintaisena.


Isoin yksittäinen vaippahankinta ovat olleet nämä BumGeniuksen yhden koon taskut. Ostin ne ihan vähän aikaa sitten, useiden suosittelujen jälkeen, Valolle päiväkotivaipoiksi. Amandan kohdalla päiväkodissa oli tiukka linja, että vain kertakäyttöiset kelpaavat. Johtajan perusteluna oli kaupungin yleinen linjaus ja hän näytti minulle lisäksi jotain tutkimusta jonka mukaan kestovaipat SAATTAVAT olla hygieniariski päiväkodissa. Myöhemmin kyseinen tutkimus kyllä kumottiin ja sitä kommentoitiin isoon ääneen medioissa. Silloin en kuitenkaan jaksanut asiasta tapella, vaikka tiesin useammankin kaverin lapsen käyttävän kestovaippoja saman kaupungin kunnallisissa päiväkodeissa. Tuntui että päiväkodin aloitukseen liittyi niin paljon muutakin stressiä ja huolta, enkä halunnut leimautua hankalaksi vanhemmaksi ja pelkäsin vaatimusteni vaikuttavan ylös lapsen hoitoon. Nyt Valon kohdalla, kun päiväkoti ja sen henkilökunta oli jo tuttua, sekä johtaja vaihtunut, päätin että kertakäyttöisiä en sinne vie. Vastaanotto oli positiivinen kun näytin vaippoja ja sanoin ettei näiden vaihtaminen eroa kertakäyttöisten vaihtamisesta, muuten kuin että likainen laitetaan tuomaani pussiin, eikä roskikseen. Kakkavaippojen käsittelynkin koitin tehdä mahdollisimman helpoksi ja laitoin vaippoihin valmiiksi riisipaperin ja selitin kuinka se sitten vain heitetään välistä pois, muuta ei tarvitse tehdä. Sellainen olo kyllä tuli, ettei hoitaja ekaa kertaa ollut kestovaippojen kanssa tekemisissä, vaikka muiden lasten vaippakoreissa näyttääkin olevan vain kertiksiä. Nyt sitten kysyin tuolta omahoitajalta, että eihän vaippojen kanssa ole ollut mitään hankaluuksia. Ei kuulemma ole ollut, vaan päin vastoin pitävät niitä näppäriä ja mukavina. Ainoa mitä olivat miettineet, että pitäisikö niitä satunnaisia kakkavaippoja huuhdella jollain pesuaineellakin, kun hän vain vedellä huuhteli. Juu ei tarvi, kyllä minä huolehdin pesut iltaisin. 

Kestovaippojen ympäristöystävällisyydestä esitetään aika-ajoin epäilyjä ja olen niistä saanut osani minäkin. Valoa odottaessa tuli kestovaipat ja vaipat yleensäkin puheeksi työpaikalla parin miehen kanssa. He epäilivät ettei kestovaippa voi olla ympäristöystävällisempi kuin kertakäyttöinen, sillä puhdasta vettä ja sähköä kuluu paljon, kun vaippoja pitää pestä ja vielä niin kuumassa lämpötilassa. Meinaako sedät ettei kertakäyttöisten vaippojen valmistukseen tarvitse vettä ja sähköä ja keitetäänköhän sitä sellua kylmässä vedessä? Toinen sitten kertoi kuulleensa maatuvista kertakäyttöisistä ja suositteli käyttämään niitä. Koska meillä on kertakäyttövaippojakin käytetty melkoinen vuori, uskallan sanoa sanaisen niistäkin.

Amandan ollessa vauva, Suomen markkinoille tulivat Nature Babycare- vaipat, eli Natyt, joiden piti olla ympäristötietoisen uraäidin pelastus. Ruotsin maatuva lahja maailmalle. Ja pah! sanon minä. Amandalla niitä vielä käytin, mutta skeptisesti jo sillon. Ensinnäkään nuo vaipat eivät maadu kuin 60%, mikä on yhtä iso prosentti kuin millä tahansa kertakäyttövaipalla. Toki niissä on vähemmän kemikaaleja ja myrkkyjä kuin monessa muussa vaipassa. Amandan ollessa vauva, nuo vaipat oli pakattu maissista valmistettuun 100% maatuvaan pussiin. Valon kohdalla vaippoja oli menestyksen ja suurempien valmistusmäärien myötä muutettu. Maatuvuus ei ole parantunut yhtään ja kääre on nykyään tavallista maatumatonta muovia. Toinen asia mikä noiden mainonnassa ärsyttää, on väite ruotsalaisuudesta. Vaipat valmistetaan Lähi-Idässä ja kuljetetaan ties millä Suomeen. Kolmas asia mikä ärsyttää on, että niitä myydään ainoastaan S-ryhmän kaupoissa. En siis ole Valolla noita enää käyttänyt.

Valolla olemme käyttäneet Muumi- vaippoja. Suomen kriteerit ympäristöystävällisyydellä mainostamiselle ovat tiukemmat kuin länsinaapurissa ja siksi vaippoja ei saa mainostaa maatuvina, vaikka itse asiassa niissä on paljon suurempi maatumisprosentti kuin Natyissa. Myöskään Muumi-vaipoissa ei käytetä mitään synteettisiä kemikaleja, voiteita tai myrkkyjä. Vaipat on pakattu maatuvaan maissimuoviin ja lisäksi ne valmistetaan Suomessa. Vastikään Delipap, vaippojen valmistaja, ilmoitti hankkineensa uuden koneen vaippojen valmistukseen, ja sen pitäisi käyttää ensinnäkin vähemmän vettä ja sähköä. Ja mikä parasta, niitä voi ostaa kaikista vaippoja myymistä kaupoista. Uskallan siis väittää, että Muumivaipat ovat valikoimien ympäristöystävällisin kertakäyttövaihtoehto ( ja ei, kukaan ei maksa minulle tästä mainoksesta).

Olen pitänyt kirjaa kestovaippojen käytöstä, kirjaamalla ylös pestyjen vaippojen määrän jokaisella pesukerralla. Joo olen insinööri, jonka työnkuvaan kuuluu rekistereiden ja tilastojen ylläpito, joten tilastointi onnistuu kotonakin, tosin tuskin tämä ihmetyttää ketään minut oikeasti tuntevaa:) Amanda ehti käyttää kestovaippoja noin 1700 kertaa. Valo ylittää saman lukeman lähipäivinä ja vaikka kotona vaippoja ei käytetäkään kuin unilla, tulee tuo luku kasvamaan vielä jonkin aikaa. 3400 vaippaa! Miettikää mikä valtava vuori se on kaapissa, miten monta roskapussillista se tarkoittaa ja minkälainen kasa se on kaatopaikalla. Tai jos tuo ei tunnu missään niin miettikää mikä summa se on euroja. Tätä miettiessä täyskestoiluun pyrkiminen kolmannen kanssa nostaa taas päätään.


Valon jälkeen myin kaikki meidän nb- ja s- kokoiset vaipat eteenpäin, kun ajattelin ettei niitä enää tarvita meillä. Nyt vähän harmittaa. Muutaman uuden taskuvaipan olen saanut ommeltua ja yhdet villahousut neulottua. Taskujen kangas on Myllymuksuilta ja kaava Kestovaippayhdistykseltä. Villahousujen suhteen olen googletellut ahkerasti ja päädyin kuulemma USA:n suosituimpaan vaippahankinta Cascade 220 ja ohjeeksi valikoitui Ravelrystä löytynyt Vanilla. Kolmas kerta toden sanoo, tai sitten ei.  Vaikka meillä on iso vuori kertakäyttövaippojakin käytetty, jotain olemme onnistuneet tekemään vuoren pienetämiseksi. 

perjantai 16. elokuuta 2013

Palkkapäivä!



Vuoden ensimmäinen ja ainoa palkkapäivä! Kun on ollut kotiäitinä jo useamman vuoden, tämä todella tuntuu tilillä. Päätin kerrankin hemmotella itseäni, ja vain itseäni, ja ostin uuden laukun. Olen surkea laukkujen ostaja. Ostan vain jos laukku on vähintään 50% alennuksessa, minulla on oikeasti tarve laukulle ja sittenkin harkitsen vielä pitkään. Olen himoinnut Marimekon Normi- laukkuja jo pitkään, vertailut eri vaihtoehtoja ja huokaillut. Nyt sarjan laukut ovat elokuun kanta-asiakastarjouksena ja kun palkkapäiväkin sattui sopivasti samaan saumaan, lähdin kaupasta Toimin kanssa. Ilmeisesti liikkeessäkin ovat huomanneet haikailuni, kun myyjä tuumi kassalla hymyillen, että nytkö tämä viimein lähtee mukaan :) 

Mistä arjen ylellisyyksistä te haaveilette? 

tiistai 13. elokuuta 2013

Taikinatetapiaa

Eilen neuvolassa terveydenhoitaja löysi sairaalaraportin, jonka mukaan sektiolle ei ole vaihtoehtoja missään tilanteessa. Illalla sain elämäni jalkakrampin, niin että pohje on edelleen tosi kipeä. Tänä aamuna oli tavarat hukassa ja osa unohtui kotiin. Aamiaisjogurttini oli pilaantunutta. Valo itkee perääni edelleen joka aamu päiväkodilla. Kotiin polkiessani päätin, että illasta on tultava parempi ja poikkesin kauppaan. Tiistai-illan taikinaterapian tuotoksena syntyi mutakakkua!


Ohje löytyy luomumaitopurkin kyljestä. Luomusuklaata ei valitettavasti kaupasta löytynyt, mutta hyvää siitä tuli ja piristi kummasti. Huomisesta tulee hyvä päivä!

torstai 1. elokuuta 2013

Päiväkotiin!


Joskus totuus on tarua ihmeellisempää ja kymmenien miesinsinöörien joukosta vakituiseen työpaikkaan valitaankin raskaanaoleva nainen. Niin hassulta kuin se tuntuukin, olen aloittanut tänään uudessa työpaikassa, vain neljä viikkoa ennen äitiysloman alkua. Lapsille tämä tietysti tarkoittaa päiväkodin aloittamista. 

Oulussa on palvelutakuu, eli kertaalleen saadun ja hyväksi havaitun hoitopaikan voi pitää varattuna vanhempainvapaiden ja työttömyyden ajan, ja tällä takuulla meillä on ollut Amandalle paikka varattuna tutussa päiväkodissa. Meillä kävi mainio munkki minun jäädessään äitiyslomalle Valolta, kun samaisessa päiväkodissa aloitti avoimen varhaiskasvatuksen ryhmä, eli pikkukoulu, missä Amanda on kerhoillut nyt kaksi talvea. Ryhmään siirtyi pari muutakin lasta samaisesta kokopäiväryhmästä, sekä Amandan omahoitajana toiminut lastentarhanopettaja. Valo pääsi nyt Amandan entiseen alle kolmivuotiaiden kokopäiväryhmään ja vastassa oli taas tuo samainen lastentarhanopettaja, joka Valollekin on tullut tutuksi siskoa kuljettaessa. Emme siis olisi voineet saada helpompaa aloitusta puitteiden puolesta.

Alkuviikosta kävimme tutustumassa. Ensimmäisellä kerralla Valo ei ollut moksiskaan, vaan leikki innoissaan uusilla leluilla ja oli erityisen innoissaan pihaleikeistä toisten lasten kanssa. Amandaa sen sijaan jännitti kovasti. Jo pari viikkoa etukäteen tyttö tuumi ettei mene ollenkaan, kun siellä pitää nukkua päiväunet, syödä puuroa ja juoda maitoa. Pois lähtiessä tyttö oli innoissaan, hoitajan luvattua ettei ole pakko nukkua, riittää kun kuuntelee satua ja hieman lepää, sekä huomattuaan mitä kaikkia kivoja "isojen leluja" huoneesta löytyykään. Seuraava tutustumiskerta sujui myös hyvin.

Tänään suunnattiin reput selässä ensimmäiseen oikeaan työ- ja hoitopäivään. Amanda juoksi samointein leikkimään ja Valokin jäi tyytyväisenä vilkuttaen tutkimaan Legolaatikkoa. Olen kamala jännittäjä ja työpaikalle päästyäni olin ihan hikinen murehdittuani koko matkan sekä lasten että omaa pärjäämistäni uusissa hommissa. Oma päiväni sujui hienosti, Amanda kertoi tykänneensä puurosta ja valinneensa maitoa lounaalla, vaikka vettäkin olisi saanut, ja että pöydässä oli veitsetkin. Valo sen sijaan oli itkuinen isän tullessa hakemaan. Päivä oli kai ollut liian pitkä ja siskon näkeminen aidan takana isompien pihalla, oli laukaissut surun. Hoitajien mukaan ihan normaali ensimmäinen päivä kuitenkin, joten eiköhän tämä tästä. Äitiä kyllä mulkoiltiin pahasti palatessani töistä. Onneksi tällä viikolla hoitopäiviä on vain kaksi ja miehen työpäivät yleensä perjantaisin lyhyitä, joten ehkä viikonloppuna poika rauhoittuu. Ehkä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...